Oletko elämässäsi mennyt kaikki hyvin?
Tässä olen miettinyt, että toistaiseksi elämässäni kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin eikä ole vielä mitään vastoinkäymisiä sattunut. Oli siis ihana ja turvallinen lapsuus, koulut meni hyvin ja sain hyvän työpaikan. Vanhempieni kuoltua (tietysti ikävää ja surullista) tuli vielä perinnöt päälle eikä todellakaan ole mitään taloudellisia huolia ja terveyskin on aina ollut hyvä. Pitää kyllä olla onnellinen tähän tilanteeseen.
Kommentit (28)
Joo kuulostaa siltä, että sinulla on todella hyvä tilanne elämässäsi.
Avioero oli ja joskus liiallista alkoholin käyttöä. Muuten kaikki hyvin. On lapsia, kavereita, terveys hyvä, hyvä koti, hyvä koulutus, mukava hyväpalkkainen työ, varallisuutta ja huoleton elämä.
Ei, mutta kaikesta on selvitty.
Vastoinkäymisinä voin mainita, että en saanut oman alan työtä valmistumisen jälkeen. Nyt opiskelen uutta ammattia, jonka työllisyystilanne on hyvä. Ja terveyden kanssa myös ongelmia.
Kyllä minulla on mennyt hyvin, nuorena oli yksi keskenmeno, mutta eipä ole ollut juuri mitään vastoinkäymisiä. Terveydessä olisi parantamisen varaa, kunnossa ja elintavoissakin, mutta se on omaa valintaa.
Ei tietenkään ole mennyt kaikki hyvin. Vastoinkäymiset kuuluvat elämään, ja silloin osaa myös arvostaa niitä hyviä hetkiä. Tällä hetkellä on kaikki hyvin ja olen onnellinen, mutta huomisesta ei tiedä mitä se tuo tullessaan.
Ei ole mikään mennyt hyvin. Joka ikisestä hyvästä asiasta mikä on annettu, on viety ilo pois ja tehty siitä suru ja murhe. Mutta näillä mennään. Minulla pitää olla kärsimys, että jollain toisella voi olla onni.
Tavallaan on, mutta aina ollut jotain taistelua. En ole koskaan tuntenut itseäni kovin tärkeäksi. Lähes kaiken olen saanut, mitä olen halunnut. Koskaan apua ei muilta ole tullut. Suhteessa olin 20 vuotta se sekin oli jatkuvaa yksin selviytymistä ja tavallaan taistelua. Äiti ja isä tavallaan pitivät huolta, mutta hekin olivat itsekkäitä.
Terveyttä on riittänyt, lapset mukavia, pari ystävää töitä ja rahaa. Kaikki tosi tärkeitä asioita elämässäni, ja mikään ei ole helpolla tullut.
Kyllä on mennyt pääosin hyvin. Olin perushyvä koulussa, pääsin opiskelemaan ammattikorkeaan. Menin naimisiin 25-vuotiaana ja sain kaksi lasta. Nyt olen nelikymppinen. Lainat maksettu, kohtuuhyvä palkka. Avioliittoni on onnellinen. Nuorena kyllä hölmöilin paljon, ne asiat vieläkin hävettää ja kaduttaa. Toivoisin, etten olisi koskaan koskenutkaan alkoholiin.
On, kaikki. Elämäni kiteyttää tämä kuva varsin osuvasti:
https://cdn.vox-cdn.com/thumbor/s7qMSKpeavBerH1LCyFPIkNrW4k=/0x0:900x50…
Kotini oli turvallinen, vanhempiini on hyvät välit vieläkin.
Koko ala-asteen olin kiusattu, yläaste meni ilman ystäviä, ammattiopinnoissa kiusaaminen toistui.
Löysin puolison ja vaihtelevia työpaikkoja.
Saimme lapsia, elämä tuntui olevan mallillaan.
Lapsilla ilmeni sairauksia, 2 on kehitysvammaisia, muilla on ilmennyt neurologisia sairauksia.
Puolisoni syrjäytynyt työelämästä, tai no, tekee pätkätöitä ansaiten noin tonnin kuussa.
Yritykseni kannattavuus on heikentynyt, tulemme hädintuskin toimeen, fyysinen ja henkinen jaksamiseni on 50 korvilla alkanut heiketä.
No, eiköhän tämä helpota parin vuoden sisään, kun saa velat maksettua, lasten ongelmat karvastelevat kyllä.
Vierailija kirjoitti:
On, kaikki. Elämäni kiteyttää tämä kuva varsin osuvasti:
https://cdn.vox-cdn.com/thumbor/s7qMSKpeavBerH1LCyFPIkNrW4k=/0x0:900x50…
Häh, miks toi ei tullut. Siis TÄMÄ:
https://static.luolasto.org/file/mahti-bucket/9082/20130109.png
Muuten olisin tyytyväinen, mutta aina sattuu semmoisia töitä, joissa joku p a s kapää tiuskii ja huutaa. Eikä ole ollenkaan omaa ikäluokkaa olevia kavereita, eikä oikeastaan varsinaisia kavereita ollenkaan. Hyvä sisko ja veli ja vanhemmat, mutta vanhemmat aika ujoja luonteeltaan, niin välit on olleet aina vähän etäisiä.
No eipä oikeastaan. Näin vanhempana olen ymmärtänyt, että henkiset paukkuni eivät riitä kovinkaan korkealle, enkä ole edes sosiaalisesti taitava, joten en voi edes sillä kompensoida. Lopputuloksena olen tonnin nettotuloilla elävä köyhä keski-ikäinen, jolla ei ole odotettavissa "uran" puolesta tämän kummempaa. Oma tilanne hävettää, ja huomaan itsessäni nykyään halun erakoitua, että kukaan ei saisi tietää miten huonosti minulla menee. Tietysti tiedostan, että tällaiset ajatukset eivät paranna tilannettani; verkostojen kautta voisi saada uusia työtilaisuuksia, mutta jonkinlainen toivottomuus on siitä huolimatta vallannut viime vuosina mieleni. Ahdistaa.
En ole nähnyt yhdenkään ihmisen elämän menneen pelkästään hyvin. Sellaista ihmistä ei olekaan. Mitä enemmän elinvuosia tulee, kertyy myös huonoja asioita.
T: yli 20 vuotta ihmistyötä tehnyt, puolikkaan vuosisadan elänyt
Vierailija kirjoitti:
Kotini oli turvallinen, vanhempiini on hyvät välit vieläkin.
Koko ala-asteen olin kiusattu, yläaste meni ilman ystäviä, ammattiopinnoissa kiusaaminen toistui.
Löysin puolison ja vaihtelevia työpaikkoja.
Saimme lapsia, elämä tuntui olevan mallillaan.
Lapsilla ilmeni sairauksia, 2 on kehitysvammaisia, muilla on ilmennyt neurologisia sairauksia.
Puolisoni syrjäytynyt työelämästä, tai no, tekee pätkätöitä ansaiten noin tonnin kuussa.
Yritykseni kannattavuus on heikentynyt, tulemme hädintuskin toimeen, fyysinen ja henkinen jaksamiseni on 50 korvilla alkanut heiketä.
No, eiköhän tämä helpota parin vuoden sisään, kun saa velat maksettua, lasten ongelmat karvastelevat kyllä.
Yle Puheen Köyhä Suomi-ohjelmassa oli vasta jakso, jossa haastateltiin entistä pienyrittäjää, jolta oli mennyt kaikki sen jälkeen kun kauppa ei enää käynyt entiseen malliin. Syynä oli se, että liikkeen kohdalle tuli hankala katuremontti. Kannattaa kuunnella Yle Areenasta, jos siitä löytyisi vaikka jotain apua / "vertaistukea". Surullinen tarina, kaikkien kannattaisi kuunnella se.
Vierailija kirjoitti:
En ole nähnyt yhdenkään ihmisen elämän menneen pelkästään hyvin. Sellaista ihmistä ei olekaan. Mitä enemmän elinvuosia tulee, kertyy myös huonoja asioita.
T: yli 20 vuotta ihmistyötä tehnyt, puolikkaan vuosisadan elänyt
Mikä se semmoinen ihmistyö on? Et sinä saakaan asiakkaiksesi niitä, joilla on mennyt hyvin, arvaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On, kaikki. Elämäni kiteyttää tämä kuva varsin osuvasti:
https://cdn.vox-cdn.com/thumbor/s7qMSKpeavBerH1LCyFPIkNrW4k=/0x0:900x50…
Häh, miks toi ei tullut. Siis TÄMÄ:
https://static.luolasto.org/file/mahti-bucket/9082/20130109.png
Mulla sama! Ihan hyvin on mennyt.
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään ole mennyt kaikki hyvin. Vastoinkäymiset kuuluvat elämään, ja silloin osaa myös arvostaa niitä hyviä hetkiä. Tällä hetkellä on kaikki hyvin ja olen onnellinen, mutta huomisesta ei tiedä mitä se tuo tullessaan.
Kyllä minä ainakin arvostan hyviä hetkiä ilman vastoinkäymisiäkin.
Vierailija kirjoitti:
En ole nähnyt yhdenkään ihmisen elämän menneen pelkästään hyvin. Sellaista ihmistä ei olekaan. Mitä enemmän elinvuosia tulee, kertyy myös huonoja asioita.
T: yli 20 vuotta ihmistyötä tehnyt, puolikkaan vuosisadan elänyt
Jaa, mulla taas asiat menee vielä paremmin mitä enemmän on tullut ikää eikä ennenkään ole ollut mitään ongelmia elämässä. Ehkä jossain vaiheessa alkaa tulla sairauksia, mutta ne kuuluu vanhuuteen.
Ja otsikkoon tuli heti virhe :)