Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Millaisen naisen mallin sait äidiltäsi?
06.08.2025 |
Itse sain 50-luvulla syntyneeltä äidiltäni muihin naisiin kriittisesti suhtautuvan (joka todennäköisesti perustui kateuteen ja omaan alemmuudentunteeseen), omaa kehoaan ja etenkin niitä läskejään vihaavan, temperamentiltaan ennakoimattoman, uhriutuvan naisen mallin, jonka omanarvontunto perustuu siihen kuinka siisti koti on tai paljonko on raatanut. Kaikkien muiden (lapsuuden ystävieni mukaan lukien) perheet ja naapureiden ulkonäöt puitiin meidän lasten kuullen aina negatiivisessa valossa, ja jokainen kaupan kassaneiti ja uutistenlukija (etenkin naispuoliset) haukuttiin tyyliin: mä en ole kyllä ikinä tykännyt tuon värisistä hiuksista ja oli aivan kauhea se Annin mekko siellä rippijuhlissa.
Aikuisena olen joutunut rakentamaan naiseuteni itse. Olen aina jollain tavalla pelännyt aidosti vahvoja naisia, esimerkiksi esimiehiäni, sillä oma äitini ei ikinä osannut minulle näyttää millaista on seistä naisena omilla jaloillaan ja olla tyytyväinen ja ylpeä itsestään.
Minkälaisen naisen mallin sinä sait kotoa?
Kommentit (11)
Sitkeän, vahvan, ja itsenäisen naisen mallin. Naisen, joka tekee työtä, pitää huolta itsestään ja muista, mutta on samalla herkkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aran hissukan joka palvelee miestä ja miehen ei tarvitse tehdä yhtään mitään, siitä huolimatta että molemmat käyvät töissä, ja joka tyytyy huonoon parisuhteeseen jossa rakkautta ei juurikaan enää ole.
Pukeutuu huomaamattomiin väreihin, ei meikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Sitkeän, vahvan, ja itsenäisen naisen mallin. Naisen, joka tekee työtä, pitää huolta itsestään ja muista, mutta on samalla herkkä.
Tätä toivon, että voin olla omille tyttärilleni.
Feministisen oman tien kulkijan, joka korosti oman työn ja rahojen merkitystä naiselle.
Työssäkäyvän, lapsista huolehtivan, äitini jäi 40v leskeksi, sitten oli miesystäviä joista siskon kanssa emme välittäneet mutta emme puutuneetkaan hänen yksityiselämään. Nyt on vanha ja autamme miten voimme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli fiksu isä, jonka mielestä minä olin älykäs ja hyvin pärjäävä. Minulla on hyvä itsetunto, äidillä ei ole.
Äiti ei pitänyt siitä, että minä en ollut hänen kopionsa ja äidin unelmien jatkaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työtön, alkoholisti, kaikilla meillä sisaruksilla eri isät. On off suhteita paljon. Koskaan ei naimisiin.
Itse olen äitini vastakohta. Aviopuolisoni löysin jo 16 vuotiaana ja suhdetta kestänyt 22v ajan.
Jos ajattelen pelkästään naisen mallia, niin nöyrä ja kiltti. Silloin ne oli varmaan hyviä arvoja, ja tiettyyn asteeseen tietysti edelleen, mutta minä olen ylikiltti kompensoija, joka haluaisi, että kaikki pitäisivät minusta. Mutta olen tajunnut, että käytännössä se on mahdotonta. Ei kukaan arvosta ylitsekäveltävää kynnysmattoa, joten siihen asiaan on pitänyt itse työstää muutos. Muuten oikein hyvä äiti, empaattinen ja auttoi kaikkia (ja just nyt yhdistyy piuhat päässäni - minkä verran äiti itse kärsi tuosta "kiltin tytön" roolista, kun oli aina auttamassa toisia.....). Muista ei puhuttu pahaa ja kotona oli kyllä onnekseni aina rauha ja hyvä olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Onko meillä sama äiti?