Lue keskustelun säännöt.
Oma äiti vähättelee
22.06.2014 |
Äiti tuli yllättäen käymään, kun kokeilin kesävaatteita. Olen juuri laihduttanut 16 raskauskiloa ja iloitsin, kun mahduin yksiin ihaniin farkkuihin. Mitä sanoo äiti? "No ne housut on virunu niin paljon".
Tuli itku. Ei yksittäin tästä vaan ihan kaikesta hänen sanomastaan. Hän ei kannusta missään eikä juuri kuuntele, kun vastaan, vaikka hän itse kysyy. Ne vielä kestäisin, mutta tuo ääneen väheksyminen! Ja sitä tapahtuu paljon.
Kommentit (14)
Osuit naulan kantaan. Siihen pyrinkin ja tavallaan on hyvä, että hän muistuttelee omalla käytöksellään minulle, minkälainen en halua olla omille lapsilleni...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vau AP, olet hienosti tiputtanut raskauskilot ja voit nauttia kesästä hoikempana ja hyvällä omalla tunnolla syödä jäätelön taikka kaksi.
Varmasti osaat olla lapsellesi paljon kannustavampi kuin äitisi on koska tiedät että lapsi sen tarvitsee. Ehkä julmaa mutta sä olet parempi ihminen kuin äitisi.
Tiedän tasan miltä tuo tuntuu. Oma äitini on aina ollut samanlainen. Kasvatuksen perustana kun on ollut se, ettei lasta saa kehua, ettei se turhia ylpisty. Äidille on tyypillistä se, että hän patisti meitä lapsia käymään koulua, mutta samalla hän oli meille siitä kateellinen, koska itse aikanaan ei kouluun päässyt, koska joutui jäämään kotitilalleen auttamaan sen töissä. Samalla periaatteella hän on aina tuputtanut ruokaa, ottanut henkilökohtaisena loukkauksena, jos ei määhkää itseään umpitäyteen, ja sitten sopivan tilaisuuden tullen nokkelasti nälväisee liikakiloista. Poikaystävistä muisti aina sanoa, että "ei se kuitenkaan kauaa viitsi sinua katsella". Ja niin edelleen, loputtomiin.
[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 13:00"]Mitä ihmettä ovat nuo raskauskilot, joista niin kohkaillaan? Normaali nainen ei varsinaisesti liho raskausaikana vaan saa painoa lisää istukan painon, lapsen painon, rintojen kasvun ja turvotuksen verran. Kun palaa kotiin, ei mukana ole mitään läskimassaa vaan edelleen sitä turvotusta muutama kilo (jos lainkaan) ja maitoiset rinnat. Ei ole tarvetta laihduttaa grammaakaan, ne kilot katoaa imetettäessä parissa viikossa.
Kokemusta 4 raskaudesta ikähaarukalla 26 v - 42 v.
[/quote]
Onneksi sinä olet NORMAALI nainen <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon onnea tiputetuista kiloista!
Äläkä välitä kateellisen äidin happamista kommenteista,niinkun kakkonen sanoi ^^
[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 13:25"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 13:00"]Mitä ihmettä ovat nuo raskauskilot, joista niin kohkaillaan? Normaali nainen ei varsinaisesti liho raskausaikana vaan saa painoa lisää istukan painon, lapsen painon, rintojen kasvun ja turvotuksen verran. Kun palaa kotiin, ei mukana ole mitään läskimassaa vaan edelleen sitä turvotusta muutama kilo (jos lainkaan) ja maitoiset rinnat. Ei ole tarvetta laihduttaa grammaakaan, ne kilot katoaa imetettäessä parissa viikossa.
Kokemusta 4 raskaudesta ikähaarukalla 26 v - 42 v.
[/quote]
Onneksi sinä olet NORMAALI nainen <3
[/quote]
Niin on lähipiirinikin. Sitten on niitä naisia, joita voi perhekerhossa ihmetellä: syödään ja mässytetään kahden tai kolmen edestä ja sanotaan, että raskauteen liittyy pieni pyöreys. Synnytyksen jälkeen ei kahteen vuoteen mahduta kuin äitiysvaatteisiin, kun on oltu raskaana.... Ei pidä syödä koko ajan, jos ei halua laihduttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan katselisi tuollaista äitiä, välit poikki laittaisin / mahd harvoin tapaisin.
Kateus varmasti on totta, ja toinen juttu tulee mieleen: tuollainen pudottelijaäiti käyttää lapsiinsa samaa ivaa, jolla hänen sisäinen äänensä hänelle itselleen puhuu. Se on tavallaan läheisyyden osoitus, ettei ole mitään sisäisiä pidäkkeitä estämään sitä mitätöimistä. Tuollaiselle nälvijälle lapsi ei ole oikeastaan erillinen yksilö vaan minuuden jatke.
Keppiä ja porkkanaa sitten vain. Kun äiti on törkeä, annetaan keppiä, ja muulloin yritetään kehittää hänen sosiaalisia taitojaan myönteisesti. Näitä äitejä taitaa olla niin paljon liikkeellä, että niiden kouluttamistarkoitukseen voisi perustaa yhdistyksen, jossa voitaisiin vertailla kokemuksia erilaisista toimivista tai tehottomista konsteista.
Minä suhtaudun äitini häijyyskohtauksiin kuin hän olisi sairas kahlekoira. En ota henkilökohtaisesti, koska tajuan, että minä olen hänelle olemassa lähinnä välineenä johonkin. Alan ensimmäiseksi miettiä, mihin kohtaan nyt mahtaa sattua. Eikä itketä ollenkaan, päinvastoin oma aikuisuudentunteeni kasvaa jokaisesta heitosta. Tosin äiti on sitten muillakin tavoilla niin rasittavaa seuraa, että toipumiseen menee pari päivää minimissään. Kovin usein häntä ei halua nähdä.
Minulla on ehkä etuna se, että lapsuuden fyysisen väkivallan jälkeen minusta kasvoi melkoisen kova luu. En ole osannut juuri pelätä sen jälkeen muita ihmisiä, ja vähitellen se pelottomuus alkoi kohdistua myös siihen väkivallan lähteeseen, äitiin.
Kesytän nykyisin aggressiivisia eläimiä ilokseni, ja ehkä jonkun pitäisi alkaa kesyttää niitä aggressiivisia ihmisiäkin. Eläimen aggression takaa löytyy turhautumista ja pelkoa, ja kun ne lakaistaan sivuun, palkkiona on rauhoittuneen olennon ilo olon helpottumisesta ja sosiaalinen herääminen. Ihmisten aggression käsittely on varmasti työläämpää, mutten ymmärrä, miksei siinä olisi kysymys pohjimmiltaan samoista asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos etenkin 2, 6 ja 12. Olemme sisarusteni kanssa ajatelleet asian samalla tavalla ja ymmärrämme syyt käytöksen takana. Olen itse temperamenttinen ja tunteellinen ja näissä tilanteissa on vain vaikeaa ajatella yhtä pitkälle ja järkevästi kuin esimerkiksi nro 12. Siksi päädyi tännekin avautumaan.. Toinen haaste on omien lasten kanssa järkevänä ja johdonmukaisena pysyminen. Niin helppoa olisi aina sanoa ne "mitä mä sanoin" ja "se on sulle liian vaikeaa".
ap
Olen jo aikuisiässä oleva nainen. Tässä esimerkkejä äitini "kultaisista totuuksista"mitä olen kokenut:
Olen esim. koronassa. Äitini : "Johtuu siitä ettet ulkoile tarpeeksi"
Olen liiasta työnteosta väsynyt. Sekin johtuu vain "ettet ulkoile tarpeeksi. Kun minä silloin tein sitä ja sitä töissä jne."
Elämässä koetut parisuhde päätökset. Äitini: "Mikset ottanut sitä miestä kun se olisi ollut hyvä? Ei, vaan piti valita tuommoinen jne." ja "minulla tässä vaikeaa on" lisäys.
Lapsenlapset. Hän ei tiennyt että yritimme kauan lasta (mies sairastui vakavasti myöhemmin) mutta se ei vaan tullut.Äitini: "Muitten lapsilla on lapsia mutta minulla ei" ja loppu kevennys häneltä : "Muitten lapset sitä ja tätä"
Onhan näitä esimerkkejä.Tässä nyt muutama aluksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko vielä lisätä että kyseessä lääkärikäynnit ja minulle määrätyt lääkkeet:
Äitini: "En minä halua kuulla mistään pillereistä ja lääkäri käynneistä. Aina jotain negatiivista, en jaksa"
Äitini loppu kommentti: "Minä en pillereitä ole paljoa elämässäni käyttänyt, hitto vie"
Äitis on kateellinen sulle,eikä varmaan ole omalta äidiltäänkään saanut kannustusta ja tukea. Sä voit omien lastes kohdalla katkaista ketjun. Tuntui varmaan tosi kurjalta äitis kommentti.