Mitä mieltä olette sivistyssanoja viljelevistä tärkeilijöistä?
Siis sellaisista ihmisistä, jotka jatkuvasti käyttävät hienostuneita sanoja ja sanontoja ja alkavat yhtäkkiä käyttää seurassa kieliä (esim. ranska), joita läheskään kaikki paikallaolijat eivät osaa?
Kommentit (44)
Sivistyssana eli elitistis-intellektuaalisuustason osoittamiseksi tipauteltu foneettinen resitointi tai translitterointi on arkikielestä etääntynyt ryhmän tai yhteisön inter-/intraspesialistinen sosiolekti tai muu erikoiskieli, joka on saavuttanut eksklusiivisen kongregaation mutuaalisessa ekstrapoloinnissa klarifikoinnin mutuaaliseksi perspektiiviksi. Sivistyssana on lokaalisen saturaation konkretismia, metastabiili normatiivinen osa estesiologista hegemoniaa joka immersiokokemuksen intrapsykisoinnin keinoin projisoi pseudoharmoniaa, jossa intermediaalinen status määrittyy obskurantismiksi.
Mitä sinä iso ihminen muiden mielipiteellä siitä teet?🤔
Spesifinen funkio: Sivistyssana antaa eksperttien toteuttaa sekundaarisen evaluaation informaationvaihdon kumppanin kognitiivisista parametreistä. Dialektinen sivistyssanojen adaptoiminen implikoi, että sivistyssanoilla generoidaan koreografinen esteettinen taso, joka tekee lausujastaan esteettisen entiteetin, jolloin banaalin ja triviaalin ekspression kautta kanalisoidaan arkaaista mentaliteettia. Tällöin, konversion tai diasporan hengessä, manipuloidaan dialektisin metodein katarsis, joka essentialisoituessaan kulminoituu hegemoniseksi diskurssiksi.
Niin sinä lähinnä olet loukkaantunut omasta kyvyttömyydestäsi sinua sivistyneemmän seurassa. Ei se muuta kerro. Joku toinen ei ollut laiska silloin kun sinä olit. Kasva aikuiseksi ap.
Kyllä monet sivistyssanat kuuluvat ihan yleistietoon samoin kuin useat vieraskieliset lausahdukset (kuten esim. ranskan c'est la vie tai bon voyage). Toki jos tietää puhuvansa henkilölle, joka ei tämmöistä ymmärrä niin on kyllä aika moukkamaista käyttää tuommoisia sanoja.
Vierailija kirjoitti:
Spesifinen funkio: Sivistyssana antaa eksperttien toteuttaa sekundaarisen evaluaation informaationvaihdon kumppanin kognitiivisista parametreistä. Dialektinen sivistyssanojen adaptoiminen implikoi, että sivistyssanoilla generoidaan koreografinen esteettinen taso, joka tekee lausujastaan esteettisen entiteetin, jolloin banaalin ja triviaalin ekspression kautta kanalisoidaan arkaaista mentaliteettia. Tällöin, konversion tai diasporan hengessä, manipuloidaan dialektisin metodein katarsis, joka essentialisoituessaan kulminoituu hegemoniseksi diskurssiksi.
Mulla alkaisi kyllä päätä aika pian särkeä jos joutuisin kuuntelemaan tuollaista kielenkäyttöä.
Vierailija kirjoitti:
Niin sinä lähinnä olet loukkaantunut omasta kyvyttömyydestäsi sinua sivistyneemmän seurassa. Ei se muuta kerro. Joku toinen ei ollut laiska silloin kun sinä olit. Kasva aikuiseksi ap.
Va au diable!
Jos käyttää niitä väärin, naurattaa. Jos käyttää niitä seurassa, jossa niitä ei ymmärretä, on päätynyt itselleen outoon seuraan eikä osaa mukauttaa kieltään.
Ollaan väärässä forumissa. Mennään twitteriin jatkamaan keskustelua?
Potentiaaliset sekundaariefektit: Hypokondrinen plebeijaani substantoimattomalla narsistisella jumalkompleksilla, joutuessaan konfrontaatioon esoteerisen jargonin kanssa voi regressoitua kognitiiviseen dissonanssiin tämän, shokikseen, observoidessaan vain argumentin pinnallisen irrationaalisuuden. Sitä seuraava itsereflektio dekoodaa infantiilin egoprojektion ja dominoi heidän defenssinsä. Diletantin denialistisen postulaatin haperoituessa, premissi osoittaa mentaalikomposition reiterointiin joka mediaanina navigoi internaalejen paradigmojen rekonstruktointiin, tai maksimaalisesti jopa spirituaaliseen käänteispolarisaatioon. Figuratiivisena oppositiona tälle filistealaisen, labiilin mielen omaava persoona voi nähdä tämän ylenkatseellisena ja transitioitua spontaanisti kineettiseksi antagonistiksi.
Summa summarum: referenssimateriaali ehdottaa että jargonia utilisoidaan frugaalisti kun sosiaalisen tilanteen prognoosi on eksoottinen.
Kun valmistuin FM:ksi (ruotsin ja saksan kielet) vuosia sitten, isäni töksäytti minulle kerran ruokapöydässä erittäin karkein sanoin tyytymättömyytensä hänen mielestänsä liian hienostuneeseen kielenkäyttööni. Olin aika ällistynyt hänen kommentistaan, sillä a) en ole koskaan käyttänyt opiskelemiani kieliä vanhempieni seurassa enkä b) todellakaan harrasta sivistyssanojen käyttöä. Yliopistollakaan en millonkaan liikkunut missään ns. akateemisissa hienostopiireissä. Olin yksinäinen opiskelija, joka suoritti monet kurssit sieltä, mistä aita oli matalin, eli arvosanalla 1. Ja monet kielitieteelliset termit ovat jo painuneet unholaan. Sen verran otti kuitenkin aivoon isäni letkautus, että en puhunut hänelle viikkoon sanaakaan. Jos kommentti olisi tullut perheen ulkopuolelta, en olisi sille korvaani lotkauttanut, mutta että oma isä! Pöyristyttävää!
Vierailija kirjoitti:
Älykäs ihminen osaa puhua niin että kuulijat ymmärtävät. Käyttää sivistyssanoja luontevasti seurassa jossa niitä ymmärretään. Näkee vaivaa muuttaakseen sivistyssanat maallikon ymmärrettäväksi.
Vertauskuvien käyttäminen on myös mielestäni älykkäämpää, kuin pelkkä ns. "sivistyssanojen" viljely. Suuri osa "sivistyssanoja" ovat sitä paitsi vain englanninkielisiä sanoja, jotka on muutettu finglishiksi, vaikka suomenkielinen sanakin olisi olemassa.
Pidän sellaisia snobeina. Ihmisiä joilla ei ole oikeasti kovinkaan paljon älyä, mutta sivistysdanoja viljelemällä luullaan olevinaan niin älykköä, niin älykköä että. Typeriä ja huvittavia, en jaksaisi olla moisten kanssa tekemisissä.
Tällä palstalla noihin törmää paljonkin.
Mikä siinä on niin vaikea käyttää normaalia kansankieltä, en ymmärrä. Yksinkertaisenkin sanan/asian tilalla/kuvaamiseen pitää käyttää näitä valideja, reflektointeja, identifisointeja ym. kakkendaalia. Puuduttavaa lukea sellasta.
Minä kunnioitan aitoja ihmisiä, sivistyssanojen sarjatulittajat eivät sellaisia ole.
Vierailija kirjoitti:
Sivistyssana eli elitistis-intellektuaalisuustason osoittamiseksi tipauteltu foneettinen resitointi tai translitterointi on arkikielestä etääntynyt ryhmän tai yhteisön inter-/intraspesialistinen sosiolekti tai muu erikoiskieli, joka on saavuttanut eksklusiivisen kongregaation mutuaalisessa ekstrapoloinnissa klarifikoinnin mutuaaliseksi perspektiiviksi. Sivistyssana on lokaalisen saturaation konkretismia, metastabiili normatiivinen osa estesiologista hegemoniaa joka immersiokokemuksen intrapsykisoinnin keinoin projisoi pseudoharmoniaa, jossa intermediaalinen status määrittyy obskurantismiksi.
Täti tykkää. Tuonne sopisi kyllä vielä muutama ad hoc ja per se väliin.
Itse kun sanon sivistyssanan tai muun vaikean asian mja tiedän että kuulijoilta menee todennäköisesti yli hilseen, niin selitän sen siinä samalla että kuulijatkin tajuavat. Aika harva kuitenkaan kysyy vaikka ei tiedä, mikä saattaa aiheuttaa väärinymmärryksiä. Teen sen niin sulavasti että kuulijat yleensä eivät edes hoksaa asiaa.
Tosin oma sanavarasto onkin huomattavasti tavallisen ihmisen omaa suurempi, koska luen paljon kirjoja. Siis ihan oikeita kirjoja, ei niitä taustameluksi laitettavia ekirjoja.
Vierailija kirjoitti:
Älykäs ihminen osaa puhua niin että kuulijat ymmärtävät. Käyttää sivistyssanoja luontevasti seurassa jossa niitä ymmärretään. Näkee vaivaa muuttaakseen sivistyssanat maallikon ymmärrettäväksi.
Näin juuri.
Sukulaisrouvan mies käyttää tahallaan minun läsnäollessa murresanoja, joita en ymmärrä. Ja joka kerta käymme saman keskustelun: "Anteeksi, en ymmärrä. Mitä tarkoitat?" -Henkilö toistaa saman lauseen vähän kovemmalla äänellä. "En tunne termiä X. Mitä se tarkoittaa?" -"Etkö tiedä? Etkö tiedä? Ei nuoret tiedä! Ei nuoret tiedä? Oletko kuullut..." ja sitten tulee pitkä liuta sanoja ja sanontoja joita en tietenkään ole koskaan kuullut, koska olen 30 vuotta nuorempi enkä ole viettänyt elämääni siinä samaisessa pikku kylässä jossa nämä sanonnat on keksitty. Tai ehkä hän on ihan itse keksinyt ne.
Pointtini siis oli se, että tämä tyyppi pitää itseään huippufiksuna koska hänpäs tietääkin eri sanoja kuin minä, ja sen sijaan että keskustelisimme sujuvasti, keskustelusta tulee pätemiskisa, jonka hän toki voittaa koska minua ei edes koko aihe kiinnosta niin kovin.
Itselläni ei tulisi mieleenkään lähteä keskustelemaan taidehistoriasta, 1600-luvun euroopan kuningassuvuista tai psykologiasta, vaikka ne ovatkin mielenkiinnon kohteitani. Ei ketään tuntemaani kiinnosta. Onneksi on netti, ja keskustelufoorumit ja FB-ryhmät!
Problematiikka sentraalisen koherenssin kanssa. De facto.
Vierailija kirjoitti:
Älykäs ihminen osaa puhua niin että kuulijat ymmärtävät. Käyttää sivistyssanoja luontevasti seurassa jossa niitä ymmärretään. Näkee vaivaa muuttaakseen sivistyssanat maallikon ymmärrettäväksi.
Paitsi että amiskaverini loukkaantui, kun vaihdoimme maallikkokieleen hänen saapuessa paikalle. Ihmisiä on vaikea miellyttää.
Ad impossibilia nemo tenetur.