VINKKEJÄ: Kuinka kotiutua uuteen asuntoon kun muutto tapahtui pakon edessä ja uusi on huonompi?

Elämä on

No tietenkin se todennäköisin. Sisusta itsellesi mieleinen pesä.

Harmi. Onko vuokra-asunto? Sehän laittaa jo esteitä sisustuksellisesti.

Ottaa alkuun kehnon asunnon, niin pieni parannus myöhemmässä asunnossa piristää.

Vuokra-asuntoon joo jouduin muuttamaan. Ymmärrän että elämä on, ja kaikenlaisia aikoja sen ympärillä. :) Nyt sitten tällaisia aikoja. En halua vinkua kuitenkaan ja jos elelen säästeliäästi ja pienimuotoisesti jokusen vuoden, niin ehkä saan vielä oman asunnon joskus. Tai ainakin isomman ja kivemman vuokra-asunnon. Mutta toistaiseksi nyt tosiaan näin. 

Sisustamisesta sinänsä tykkään kyllä ja olenkin laittanut heti tämän asunnon niin mieleiseksi kuin vain pystyy. Mutta se kotiutuminen on silti vaikeaa, henkinen puoli ei kulje mattojen ja verhojen laittamisen tahtiin. 

AP

Keskity hyviin puoliin. Vähemmän siivottavaa. Onko kavereita tai palveluita lähempänä? Saa käytyä tavarat lapi ja turhista eroon. Keskity myös muihin sinulle tärkeisiin asioihin kuin asuntoon.

Mä aikaisemmin muutin kaksiosta yksikään, koska oli 300 e halvempi vuokra. Asunto oli musta ihan hirvee ja vanhanaikainen, kun kävin sitä katsomassa. Oli 50 - luvun talo. Otin sen kuitenkin, edullisemman vuokran vuoksi. Sisustin sitä makuni mukaan, hommasin sopivat huonekalut, tekstiilit, kasvit ym. Jonkin aikaa asuttuani totesin, että ihan tää on ihan ok... Alue osoittautui mitä parhaimmaksi, länsi-Herttoniemi Helsingissä. Kaupunkia ja metsää/luontoa aivan täydellisessä suhteessa. Huomasin, että naapurien äänet eivät kuuluneet ollenkaan asuntoon, eikä juuri rappukäytäväänkään. Ajan myötä rakastuin siihen asuntoon ja alueeseen. Parhain asunto, missä olen ikinä asunut tähän mennessä <3.

Vierailija kirjoitti:

Vuokra-asuntoon joo jouduin muuttamaan. Ymmärrän että elämä on, ja kaikenlaisia aikoja sen ympärillä. :) Nyt sitten tällaisia aikoja. En halua vinkua kuitenkaan ja jos elelen säästeliäästi ja pienimuotoisesti jokusen vuoden, niin ehkä saan vielä oman asunnon joskus. Tai ainakin isomman ja kivemman vuokra-asunnon. Mutta toistaiseksi nyt tosiaan näin. 

Sisustamisesta sinänsä tykkään kyllä ja olenkin laittanut heti tämän asunnon niin mieleiseksi kuin vain pystyy. Mutta se kotiutuminen on silti vaikeaa, henkinen puoli ei kulje mattojen ja verhojen laittamisen tahtiin. 

AP

Hyvä asenne sulla, tsemppiä!

Oliskohan lemmikin hommaaminen mahdollista?

postiivinen ajattelu on ehdottomasti hyväksi, mutta siltä menee pohja, jos yrittää kieltää negativiiset ajatukset. Joten ihan rehellisesti voit ajatella, että vitsi mikä läävä, mutta sen jälkeen voit myös ajatella, että tämäpä on haaste, jota en ehkä koskaan enää elämässäni kohtaa uudelleen, minäpä sisustan tästä viihtyisämmän.  kotiutuminen vie aikaa usein silloinkin, kun muuttaa parempaan.

Jo se että on tehnyt tuollaisen ratkaisun joka on järkevä ja mahdollistaa jatkossa ehkä taas oman paremman asunnon, on niin hienoa tänä päivänä että taputtele vaan itseäsi olalle. On monia jotka yrittää vaan väkisin pitää kiinni itselle ylikalliista kämpistä ja elää yli varojen. Nauti siis siitä että olet (ehkä?) nyt taloudellisesti turvassa, se on sinun turvapesäsi. Joka mahdollistaa sinulle myöhemmät paremmat ajat. 

Aikansa aina ottaa, mutta varautuisin myös siihen ettei sitä "kotiudu" kaikkialle. Pakon edessä olet ehkä ottanut sen mikä on "ensimmäinen" ok asunto ollut tmv. ehkä kotiudut, ehkä et.

Itsekkin tiedän kaupungista missä asun alueita ihin en "kotiutuisi" ja mihin voisin muuttaa ja asua onnellisena.

Enkä tarkoita edes sitä että joku on "huono" tai "hyvä" asuinalue perinteisellä määritelmällä (kamalimpiin lähiöihin en koskaan muuttaisi) mutta ns. ok asuinalueissakin eroja.

Minä esim. pidän siitä että luonto on suht lähellä, ja ettei ole pelkkää "korkeaa kerrostaloa" vaan vaihtelevammasti rakennuksia. Joskus mietin tiettyjen paikkojen ohi mennessä etten ikinä viihtyisi täällä.

Vierailija kirjoitti:

postiivinen ajattelu on ehdottomasti hyväksi, mutta siltä menee pohja, jos yrittää kieltää negativiiset ajatukset. Joten ihan rehellisesti voit ajatella, että vitsi mikä läävä, mutta sen jälkeen voit myös ajatella, että tämäpä on haaste, jota en ehkä koskaan enää elämässäni kohtaa uudelleen, minäpä sisustan tästä viihtyisämmän.  kotiutuminen vie aikaa usein silloinkin, kun muuttaa parempaan.

Samaa mieltä. Jos uusi koti tuntuu huonommalta niin tuskin sitä väkisin voi muuksi muuttaa. Yritä tehdä siitä niin viihtyisä kuin mahdollista, toivottavasti ajan kuluessa huomaat viihtyväsi siinä ainakin kohtuullisen hyvin. 

Ihania viestejä! :) Juuri tätä kaipasin. Onneksi pystyin muuttamaan tälle samalle alueelle josta kuitenkin tykkään ja on minulle tärkeä. Pidän aluetta kotinani, vaikken nyt vielä tätä asuntoa kuitenkaan. Hyviä ajatuksia aiheesta teillä, kiitos. 

AP

Luo asunnossa uusia hyviä muistoja, hetken päästä huomaat ettei koti olekaan pelkät seinät ympärillä!

Laita hyvää ruokaa ja kutsu ystävä syömään.

Pidä juhlat. Aloita opettelemaan jotain uutta; käsityö, jooga, leipominen, uusi kieli..

Sisusta kotia jollain itsetekemälläsi. Istuta uusia mieleisiä viherkasveja. Järjestä itsellesi ihania hemmottelu hetkiä; kauneudenhoito tai ilta herkkuinaan kivan elokuvan tai kirjan parissa.

Vierailija kirjoitti:

Jo se että on tehnyt tuollaisen ratkaisun joka on järkevä ja mahdollistaa jatkossa ehkä taas oman paremman asunnon, on niin hienoa tänä päivänä että taputtele vaan itseäsi olalle. On monia jotka yrittää vaan väkisin pitää kiinni itselle ylikalliista kämpistä ja elää yli varojen. Nauti siis siitä että olet (ehkä?) nyt taloudellisesti turvassa, se on sinun turvapesäsi. Joka mahdollistaa sinulle myöhemmät paremmat ajat. 

juuri näin!