Vielä kuukausi sitten tuntui hurjalta, että minun vauva menee

Etenkään noin pienelle. Tylsistyminen tekee vain hyvää! Kehittää luovuutta ja mielikuvitusta. En kyllä nähnyt mitään vikaa tuossa että istuu itsekseen lukemassa kirjaa.



Mutta varmasti hyvä ratkaisu sulle että pääset kouluun. halusin vain oikeastaan sanoa ettet huono äiti ole nytkään eikä lapsellesi huono olisi kotona olla.



t. viiden äiti

Mutta siihen " en osaa" -juttuun sanoisin, että aina voi opetella jos todella haluaa. En minäkään ole ennen lapsia leikittänyt tai heidän kanssaan edes viihtynyt, mutta omien lasteni takia haluan nähdä vaivaa, pidän sitä kunnia-asiana. Vertaistuki esim. perhekerhoissa auttaa todella paljon, lapset leikkivät keskenään ja itse saan jutella muiden äitien kanssa. Samalla olen saanut paljon ideoita, mitä voisin kotona touhuta lasten kanssa.



Upeaa jos lapsesi viihtyy hoidossa ja itsekin tunnet töissä käydessäsi voivasi paremmin. Halusin vain huomauttaa että ei se lapsen kanssa leikkiminen mitään salatiedettä ole, alle kolmevuotias ei edes mitään ihmeellisiä virikkeitä tarvitse.

Tiedän kyllä, ettei tuon ikäisen kanssa vielä tarvitse paljon mitään.. Mutta kun neiti kantaa kirjoja ja leluja ja haastaa leikkimään hippaa niin hyvin harvoin jaksan.. Sitten tulee tunne, että taas olen laiminlyönyt.. Siis se on sellainen " äidin huono omatunto" ..



Mutta tiedän, etten leiki tarpeeksi.. Syliä ja hellyyttä ja suukkoja saa niin paljon kuin haluaa.. Mutta en viitsi leikkiä, rakentaa palikoilla tai lukea niitä kirjoja..



Niinpä se tuo meidän neiti osaakin jo leikkiä omia touhujaan.. Mutta kaikki se mitä suunnittelin, että sitten luen paljon kirjoja ja kuunnellaan satuja jne.. Se on vaan jäänyt kun itsellä ei ole mitään virikkeitä, ei jaksa tarjota toisellekaan.. Puhumattakaan siitä, että jaksaisi sitten miehenkään kanssa oikein mitään tehdä!



Ja kyllä minä osaisin.. En viitsi.. En jaksa.. Ehkä sitten kun on omia ajatuksia saanut rauhassa työstää jaksaa jakaa omaa hyvää oloa vauvan kanssa leikkiessäkin! Nyt väsymys ja oma toimettomuus vaan kasautuu.. Olen puutunut tähän samaan rytmiin, siivoaminen ja pyykin pesu on niitä arjen virikkeitä minulle.. Ei siis kovin haastavia!!



Tämä siis toivottavasti valaisi joillekin, miksi on parempi laittaa lapsi hoitoon.. En haluaisi kauhean pitkää päivää pitää lasta hoidossa ja harmittaakin vauvan 9 tunnin hoitopäivä ja se etten näe häntä paljoa kauhistuttaa, mutta onneksi on kyse vain ammattikorkeasta ja sitten kun tuntuu pahalta ja on ikävä, jäädään neidin kanssa kotiin pitämään tyttöjen päivä!!



Ja taustasta sen verran, että oma äitini on ollut perhepäivähoitaja ja olen saanut aina olla kotona ja kaverit oli sitten meillä.. Ja se oli kivaa! Ehkä siksi minusta tuntuu, että kaverit jo ihan pienestä pitäen ovat tärkeitä! Oma paras ystäväni oli meillä hoidossa ihan pienestä asti aikuisikään ja vaikka emme enää ole läheisiä niin nähdessämme kaikki on niin kuin ennenkin ja aivan kuin eilen viimeksi oltais nähty!!



Jännityksellä koulun alkua odottava ap

Vaan siitä kun oli hoidossa niin oltiin parhaita kavereita ihan aikuisikään..



=0)