tuilla elämisen toinen puoli
Olen elänyt koko aikuisikäni erilaisten tukien varassa. Minulla ei ole pienintäkään halua lähteä töihin. Tuilla eläjiä haukutaan loisiksi, mutta haluaisin omalta osaltani kertoa että asialla on myös toinen puoli. Yhtäkään kuudesta lapsestani ei ole tarvinnut viedä päivähoitoon, joten en ole siinä kohdalla haaskannut verovaroja. Myöskään koulun jälkeisiä iltapäiväkerhoja ei tarvitse käyttää, koska olen päivät kotona kun lapset tulevat koulusta.
Kommentit (54)
Kyllähän kotiäitys on arvostettavaa, mutta se ei ole, että tekee sen siitä syystä, ettei halua tehdä töitä, joten mieluummin paljon lapsia...
Toivottavasti olette tehneet jotain myös sen eteen, ettet tulee saamaan kummoista eläkettä, ja jos vaikka se mieskin vielä katoaa elämästä.
Lapsilla on varmasti kivaa, että äiti on kotona ja kaikki tehtynä, mutta eikö sua pelota, että heistä tulee kaltaisiasi työnvieroksujia? No, ei tietenkään.
Arvostan! Luulen että moni perhe voisi paremmin jos toinen vanhemmists olisi pitkään lasten kanssa kotona. Kotona olevalle kuuluisi tietysti pääasiallisesti kodinhoito. Lasten hoito päivisin, ja toisen työpäivän jälkeen puoliksi. Ja en kyllä ymmärrä mitä ketääm hetkauttaa toisten tekemiset?!! Eiköhän kaikilla pääasiallinen tarkoitus ole elämässä olla onnellinen, ja toiselle sen tuottaa eri asia kuin toiselle! Eli elä rinta rottingilla AP! Teet hienoa, tärkeää ja pääasia: ITSELLESI MERKITYKSELLISTÄ TYÖTÄ!
Mitä aiot tehdä, kun lapset aikuistuvat ja lentävät pesästä?
Millä elät sitten, kun lapset ovat aikuisia. Sinulle ei kerry mitään eläkettä, ansiosidonnaista sosiaaliturvaa ja joudut elämään miehesi kukkarolla niin kauan kuin hän siihen suostuu.
Ennen kaikkea ihmettelen, ettei jollain ole minkäänlaista kunnianhimoa.
[quote author="Vierailija" time="20.06.2014 klo 13:51"]
En toki nytkään nälkään kuolisi sen takia että tukea tule. Totta kai pitäisi selviytyä jollain työllä. Mieheni käy töissä, ja palkka on ihan hyvä hänellä.
ap
[/quote]
haluaisin muistuttaa parista seikasta. Ensinnäkään nuo nostamasi tuet eivät pysy nykyisen suuruisina tulevaisuudessa. Mikäli vähänkään olet kartalla maamme taloudellisesta tilanteesta, tiedät, että tukia tullaan tulevina aikoina leikkaamaan useastakin syystä. Jaettava rahasumma pienenee koko ajan, koska Suomella ei yksinkertaisesti ole rahaa ja tukia nostavien määrä kasvaa koko ajan. (Ovatko esim. käsitteet huoltosuhde ja kestävyysvaje tuttuja?) Ja kannattaa pitää mielessä se, että henkilökohtaisessa elämässäkin voi eteen tulla odottamattomia, talouteen voimakkaasti vaikuttavia asioita. Avioero ja puolison kuolema esimerkiksi. Lapsesi kasvavat aikuisiksi, jolloin heistä ei makseta enää tukia. Rahahanat sulkeutuvat. Paratiisisi ei ole ikuinen.
[quote author="Vierailija" time="20.06.2014 klo 15:21"]Millä elät sitten, kun lapset ovat aikuisia. Sinulle ei kerry mitään eläkettä, ansiosidonnaista sosiaaliturvaa ja joudut elämään miehesi kukkarolla niin kauan kuin hän siihen suostuu.
Ennen kaikkea ihmettelen, ettei jollain ole minkäänlaista kunnianhimoa.
[/quote]
Kun kuolet, kaikki huokaa: voi kun hyvä työntekijä lähti, kunnianhimoinen!
Tämä kotiäiti kun kuolee, jää häntä ja hänen hyvää sydäntä sekä läsnäoloa kaipaamaan koko joukko ihmisiä.
Jos tietäisit kuolevasi pian, valitsisitko silti kunnianhimon?
[quote author="Vierailija" time="20.06.2014 klo 15:26"][quote author="Vierailija" time="20.06.2014 klo 13:51"]
En toki nytkään nälkään kuolisi sen takia että tukea tule. Totta kai pitäisi selviytyä jollain työllä. Mieheni käy töissä, ja palkka on ihan hyvä hänellä.
ap
[/quote]
haluaisin muistuttaa parista seikasta. Ensinnäkään nuo nostamasi tuet eivät pysy nykyisen suuruisina tulevaisuudessa. Mikäli vähänkään olet kartalla maamme taloudellisesta tilanteesta, tiedät, että tukia tullaan tulevina aikoina leikkaamaan useastakin syystä. Jaettava rahasumma pienenee koko ajan, koska Suomella ei yksinkertaisesti ole rahaa ja tukia nostavien määrä kasvaa koko ajan. (Ovatko esim. käsitteet huoltosuhde ja kestävyysvaje tuttuja?) Ja kannattaa pitää mielessä se, että henkilökohtaisessa elämässäkin voi eteen tulla odottamattomia, talouteen voimakkaasti vaikuttavia asioita. Avioero ja puolison kuolema esimerkiksi. Lapsesi kasvavat aikuisiksi, jolloin heistä ei makseta enää tukia. Rahahanat sulkeutuvat. Paratiisisi ei ole ikuinen.
[/quote]
Ap kertoi nostavansa lapsilisää :D Niinkuin muutkin lapsiperheet. Kyllä töitä löytyy vielä, vaikka uudelleenkouluttautumisen myötä. Jos on tarve. Mitä väliä vaikka mies maksaa? Yhteinen projektihan perhe on, väliä kenen rahoja käytetään :D
Ap, mitä ajattelit tehdä, kun lapsesi ovat isoja? Mistä saat ilosi, onnistumisen kokemukset, sisältöä päivään?
Entä jos mies jättäisi sinut? Miten aiot elää?
Tai ehkä se pahin vaihtoehto? Kun lapset ovat lentäneet pesästä, mies jättää etkä enää saa lapsilisiä tai elatusmaksuja. Toimeentulotuella elävä äiti ei ole aikuisen lapsen mielestä varmaan kovin ihailtavaa vaan ehkä enemmänkin hävettävää. Kyllähän kotiäitiys on hienoa, kun se on valinta ja kun lasten kasvettua jatkaa töitä mutta jos siihen vain ajautuu laiskuuttaan ja saamattomuuttaan, niin vähitellen se kääntyy itseä vastaan. Jos onnistut kasvattamaan lapsistasi ahkeria opiskelijoita, he häpeävät sinua, ja jos onnistut kasvattamaan heistä samanlaisia ajelehtijoita kuin sinä itse, sinä taidat hävetä heitä.
Suosittelen, että alat nyt - lasten vielä ollessa kotona - opiskella jotain alaa tai hankit itsellesi jonkin harrastuksenomaisen työn esim. kokeilet näitä kotimyyntihommia tai toimit vapaaehtoisena jossakin järjestössä (esim. Saapas tai muu vastaava). Ei sinun tarvitse hankkia palkkatyötä, jos kerran tulette toimeen näin, mutta ihan oman itsesi takia hanki jokin mielekäs puuha. Yksi loistava ala sinulle voisi olla perhepäivähoitajaksi ryhtyminen, kun lapset tuosta vielä kasvavat. Sitä saa tehdä kotona ja olisit varmaan siinä todella hyvä.
27, luuletko, ettei työtä tekeviä äitejä ja isiä jää kukaan kaipaamaan?
[quote author="Vierailija" time="20.06.2014 klo 15:30"]Ap, mitä ajattelit tehdä, kun lapsesi ovat isoja? Mistä saat ilosi, onnistumisen kokemukset, sisältöä päivään?
Entä jos mies jättäisi sinut? Miten aiot elää?
Tai ehkä se pahin vaihtoehto? Kun lapset ovat lentäneet pesästä, mies jättää etkä enää saa lapsilisiä tai elatusmaksuja. Toimeentulotuella elävä äiti ei ole aikuisen lapsen mielestä varmaan kovin ihailtavaa vaan ehkä enemmänkin hävettävää. Kyllähän kotiäitiys on hienoa, kun se on valinta ja kun lasten kasvettua jatkaa töitä mutta jos siihen vain ajautuu laiskuuttaan ja saamattomuuttaan, niin vähitellen se kääntyy itseä vastaan. Jos onnistut kasvattamaan lapsistasi ahkeria opiskelijoita, he häpeävät sinua, ja jos onnistut kasvattamaan heistä samanlaisia ajelehtijoita kuin sinä itse, sinä taidat hävetä heitä.
Suosittelen, että alat nyt - lasten vielä ollessa kotona - opiskella jotain alaa tai hankit itsellesi jonkin harrastuksenomaisen työn esim. kokeilet näitä kotimyyntihommia tai toimit vapaaehtoisena jossakin järjestössä (esim. Saapas tai muu vastaava). Ei sinun tarvitse hankkia palkkatyötä, jos kerran tulette toimeen näin, mutta ihan oman itsesi takia hanki jokin mielekäs puuha. Yksi loistava ala sinulle voisi olla perhepäivähoitajaksi ryhtyminen, kun lapset tuosta vielä kasvavat. Sitä saa tehdä kotona ja olisit varmaan siinä todella hyvä.
[/quote]
Höpö höpö :D Tiedän pari yli 50v äitiä jotka olleet ja ovat kotiäitejä. Jos ero tulee, rikkaasta miehestä, saa erossa kyllä osansa. Voi kouluttautua vielä aikuisena. Rahaa voi saada jostain, voittaa tai periä. Kyllä elämään pystyy sittenkin :D Naurattaa kyllä tämä suomalaisten elämänasenne!!!
Vain työtä tekemällä olet arvokas ja tärkeä. Hahah! En arvosta sitten pätkääkään pienen lapsen äitiä tai isää joka luo uraa aamusta iltaan. Ei sitten mitään ihailtavaa miinun näkökulmasta!
Suomessa ei erossa kyllä saa ketään elättämään itseään. Jos miehellä on paljon omaisuutta, voi saada erossa siitä osansa, mutta hyvistä tuloista ei saa penniäkään. Mies saa pitää kotiäidin uhrausten ansiosta saadun hyvän uransa ja eläkkeensä.
Lottovoiton todennäköisyys on kotiäidillä yhtä suuri kuin muillakin.
Ja vaihtoehtoinahan onkin vain elinikäinen kotiäitiys tai uran luominen aamusta iltaan. Tyypillistä av:ta. Työssäkäynti taitaa olla vieras ilmiö, elämäntapa, joka pelottaa sen vierauden takia.
[quote author="Vierailija" time="20.06.2014 klo 15:38"]Ja vaihtoehtoinahan onkin vain elinikäinen kotiäitiys tai uran luominen aamusta iltaan. Tyypillistä av:ta. Työssäkäynti taitaa olla vieras ilmiö, elämäntapa, joka pelottaa sen vierauden takia.
[/quote]
Jos se ei ole sinun tapasi, miksi se ei voisi olla jonkun muun tapa?
Aina muistutetaan eläkkeistä ja pärjäämisestä jne. Miksi hitossa ei muka pärjäisi vaikka ensin antaisi kaikkensa lapsille, kun kerran niin tahtoo? :D
Toiset meistä haluaa viettää paljon aikaa läheisten kanssa, toiset nauttii materiasta ja työnteosta. Niin ollaan erilaisia kaikki.
Esim. siksi, että ei ole hankkinut mitään koulutusta, työkokemusta tai mitään sellaista, minkä avulla pärjäisi.
[quote author="Vierailija" time="20.06.2014 klo 15:46"]Esim. siksi, että ei ole hankkinut mitään koulutusta, työkokemusta tai mitään sellaista, minkä avulla pärjäisi.
[/quote]
Kouluun ei pääse enää 20v iän jälkeen..
Jokainen tekee niinkuin haluaa, ja jos ap:n mies on tyytyväinen elättäessään perhettään, mitä se muille kuuluu? Täälläkin taitaa olla monta jotka ovat kateellisia ap:lle koska haluaisivat olla itsekin kotona lasten kanssa, mutta kun mies käskeekin töihin!
Entä sit kun lapset on aikuisia? Millä sitten elät? Eliniän odotteesi voi olla jopa 90-v.
Hyi saatana jos oisin ton ap:n mies niin potkaisisin pihalle moisen loisen.