Mistä tullut sanonnat "isintyttö" "mammanpoika"

Hääh? Taas täällä palstalla tälläsiä hummeleita... Ensinnäkin pojilla on sellaisia hormoneita, jotka haluavat enemmän äidin luo... Ja tytöillä hormoneita isälle. Etkö tiennyt?

Asialle ei yksinkertaisesti ole selitystä.

Ööö... No olisiko vaikka siitä, että joku tyttö aikanaan ollut kovasti isän perään ja joku poika viihtynyt mamman helmoissa. Vaati muuten ihan tolkuttoman määrän aivotyötä, että tuohon johtopäätökseen päädyin :D

Isintyttö on sellainen reipas ja aikaansaapa poikatyttö. Mammanpoika on äitinsä nurkissa, tämän passattavana asuva mitäänsanomaton nahjus.

Sehän ei pidä paikkaansa olleenkaan

Meinaako ap, että isintytöllä ja mammanpojalla viitataan ihan kaikkiin tyttöihin ja poikiin? Vai mikä hänen mielestään ei pidä paikkaansa?

Vierailija kirjoitti:

Isintyttö on sellainen reipas ja aikaansaapa poikatyttö. Mammanpoika on äitinsä nurkissa, tämän passattavana asuva mitäänsanomaton nahjus.

Tai sitten ei. Isintyttö voi olla myös isin pikku prinsessa, jolle isi tekee kaiken valmiiksi ettei prinsessa vaan rasitu. 

Joskus lapsi vaan leimautuu enemmän toisen vanhempaansa.  Joku tyttö antaa vain isän syöttää itsensä, pyrkii etupäässä isänsä syliin.  Kulkee isänsä perässä, hokee isi katso, isi katso jne.

Noin se vaan joillakin menee, eikä sille mitään mahda.  Usein isät ovat myös lempeimipiä tytöille kurinpitotilanteissa, pojilta ikäänkuin odotetaan jo lapsena enemmän kuin tytöiltä.

On ihan yleistä, että uhma- ja murrosiässä katkotaan ryminällä siteitä omaa sukupuolta olevaan vanhempaan. Tämä on tavallaan se alkuperäinen samaistumiskohde, mutta tavallaan myös se, mistä pyritään irti.

Poikien kohdalla puhutaan symbolisesta isänm*rhasta, poika pyrkii ylittämään isänsä saavutukset. Tytöt taas antavat kylmää kyytiä äideilleen murrosiässä.

Eli jollakin tavalla suhteet vastakkaista sukupuolta olevaa vanhempaa kohtaan ovat vähemmän raadollisia, niissä on enemmän kunnioitusta. Ei tietenkään aina, mutta usein.