Kokemuksia lapsen NIELURISAleikkauksesta kaivataan!

oli meidän poika kun leikattiin myös 3,5 vuotiaana. Menivät aamulla isänsä kanssa sairalaan ja tulivat illalla kotiin. Ja tuskainen oli - jos on mahdollista, olisi varmasti parempi olla yksi yö sairaalassa. Vahvat särkylääkkeet sai, mutta ei suostunut ottamaan, vaikka ihan muutama tippa piti ottaa. Oli melkein kokonaan syömättä (mehujää maistui kuitenkin) muutama päivä, ja valitti vielä viikon jälkeen kivusta. Hoidosta oli pois yhteensä 10 päivää.

Minusta oli aika rankka toimenpide!

Kivun lisäksi ei onneeksi ollut muita ongelmia.

Jos olisin tiennyt, miten rankka kokemus leikkaus on, olisin miettinyt toisenkin kerran sen tarpeellisuutta. Mutta eihän niitä turhaan leikata. Tytön sairastelukierre loppui siihen paikkaan, kun tulehduspesäkkeet saatiin pois. Hän oli sairaalassa yötä ja suosittelen kyllä sinne jäämään, jos se on mahdollista. Yllättävät verenvuodot voivat olla mahdollisia nielurisaleikkauksen jälkeen. Ja selvää on, että lapsi on kipeä. Meidän tyttö laihtui kaksi kiloa leikkauksen jälkeen, kun mikään ei mennyt sisään. Jäätelö, jugurtit ja kylmät mehukeitot vain maistuivat, mutta niihinkin kyllästyy. Kipulääke piti antaa suppona, koska suun kautta otettavan hän oksensi pois. Ehkä 3-vuotias pääsee vähän helpommalla kuin isompi, mutta iso leikkaus nielurisaleikkaus joka tapauksessa on.

Jos lukisit aloituksen kunnolla ennen kommentoimista. Vaikka nielurisaleikkaukset olisikin todettu hyödyttömiksi esim. korvatulehduskierteeseen tms. (mitä ikinä tarkoititkaan) niin se ei silti ole sitä lapsen kuorsauksen ja uniapnean hoitoon. Jos lapsen hengitystiet menevät yöllä tukkoon, jäävät aivot vaille happea ja pahimmassa tapauksessa siitä seuraa kehitysviivästymää, käytöshäiriöitä jne.

niin meidänkin 3 vuotias oli ihan eri lapsi leikauksen jälkeen. Kuorsaminen loppui ja yöt rauhoittuivat. Poika jaksoi paremmin ja sairasteli vähemmän. Ei varmasti ollut turha leikaus.

3 vielä

Olin itse samaisessa leikkauksessa. Aloin oksentamaan (not nice!) leikkauksen jälkeen ja jouduin jäämään yöksi sairaalaan.



Jaoin huoneen pienen tytön (n. 5v) ja hänen äitinsä kanssa. Niin ihana ja reipas tyttö! Vähän valitteli ja nyyhkytti yöllä, mutta äidin ja hoitajan avustuksella otti hieman nestemäistä kipulääkettä. Mikä heti helpotti ja tyttö sai nukuttua. (Minä taas jatkoin oksentelua..)



Aamulla hänen äitinsä poistui pesulle tms. Makasin puolikuolleena sängyssäni ja tyttö tuli kurkistelemaan minua ja alettiin juttelemaan mm. leikkauksesta. Hän oli aamulla jo tosi pirteä, noin 100 krt paremmassa kunnossa kuin minä! Ihastuttava lapsi.

Siihen katkesi sairastelujen kierre. Eli leikkauksesta oli selkeästi hyötyä. Iso asiahan siitä toipuminen oli, kahteen viikkoon ei pojalle ruoka maistunut yhtään, ei edes jäätelö. Jouduimme välillä takaisin osastolle tippaan, koska poika ei suostunut edes juomaan.

Vielä lisäkysymyksen esittäisin kivunlievityksestä. Meille nimittäin lekuri laittoi jo nyt reseptillä Panadolia 4 x päivässä kaksinkertainen annos (normaaliin verrattuna) viikon ajan sekä lisäksi Tramalia tarvittaessa. Minkälaisia määriä ja lääkkeitä teillä on ollut käytössä ja veivätkö jälkikivut hyvin pois?

en usko!

LApset yleensä omalla osastolla tai omassa huoneessa.

Aikuiset omallaan....

Lääkäri totesi valtavat nielurisat jotka leikattiin tytön ollessa 7v. Ei mitään kipuja leikkauksen jälkeen. Pari viikkoa leikkauksen jälkeen kipuja kun haavan peitteet olivat irtoamassa. Silti pitää ottaa lääkkeet tunnollisesti leikkauksen jälkeen, auttavat paranemista!



Meillä ei ole ollut mitään korvavaivoja kenelläkään (neljä lasta ) tämän jälkeen. Luultavasti hän kantoi kotiin kaikki pöpöt.

päivässä.

Meidän poika oli 4-vuotias, kun leikattiin sekä nielu- että kitarisat samalla kertaa. Oltiin yksi yö sairaalassa ja otettiin leikkauksen jälkeen särkylääkkeitä vain tarvittaessa ja se oli tosi vähän. Itse oli koko ajan sitä mieltä ettei ole edes leikattu...

Ei ollut parin ensimmäisen päivän jälkeen enää ollenkaan kipeä, joten ei otettu enää särkylääkkeitäkään. Ainoastaan n. viikon pästä vähän kipeä, kun leikkauksen jälkeinen kalvo tms. lähti.



Särkylääkkeiksi määrättiin Panacodia tai vaihtoehtoisesti jotain liuosta, jonka nimeä en muista.

Minun piti päästä kotiin leikkauksen jälkeen (Meilahti), mutta sitten alkoi se oksentelu.

Kaikki muut sen päivän potilaat (aikuiset) pääsivät yksitellen kotiin ja minua vielä tarkkailtiin. Lopuksi hoitaja tuli siihen tulokseen, että kotiin minua ei päästetä. Oksentelin ja olin tiputuksessa.

Minut kärrättiin lasteosastolle. Taisi olla ainoa paikka, missä yö henkilökuntaa (kesäkuu 2004) tms.



Olin itse aika sekaisin, en varmaan tajunnut missä osastolla oikein olin. Tyttö ja hänen äitinsä nukkuivat siis samassa huoneessa. Aamulla kun menin parvekeelle soittamaan hakijaa, näin oleskelutilassa pari vauvaa vanhempineen. Että siinä vaiheessa varmaan vasta tajusin, että lastenosastolla ollaan!



Niin, ja ikää silloin 29v.



7



Ps. Miestäni harmitti, kun hän ei sanut lupaa tulla osastolle minua katsomaan silloin illalla. Syyksi sanottiin juuri se, että samassa huoneessa on lapsi.

5-vuotias tyttöni oli keväällä leikkauksessa ja paraneminen oli hänellä nopeaa. Leikkauspäivä ja seuraava olivat raskaita: lapsen kivut hoidettiin kyllä lääkkeillä, mutta siitä huolimatta tyttö oli väsynyt ja apea. Hän valitti inhottavaa oloa, mutta tosiaan kipua hän ei kertonut tuntevansa.



Lääkettä annettiin aluksi parin tunnin välein niin, että panadolia ja tramalia vuoroteltiin. Tramalia emme antaneet enää toisen päivän jälkeen, koska tyttö pärjäsi hienosti Panadolillakin ja valitti, että pää menee sekaisin Tramalista.



Lapsi leikattiin torstaina ja seuraavan viikon oli kotona. Ruoka maittoi vasta neljäntenä tai viidentenä päivänä ja parin viikon päästä leikkauksesta hän valitteli taas inhottavaa oloa, kun peitteet irtosivat. Panadolia annoimme kaikkiaan pari viikkoa.