Lue keskustelun säännöt.
Nainen, oletko koskaan lyönyt miestä tai muuten käyttäytynyt väkivaltaisesti tätä kohtaan?
24.06.2021 |
Polkinut, sylkenyt, repinyt hiuksista tms. Tai harjoittanut tarkoituksellista henkistä väkivaltaa. Miettikää! Rehellisiä vastauksia, kiitos.
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä kun kukaan ei ole.
Neljä vastausta jaksoit odottaa kun oli kiire päästä kirjoittamaan kommenttisi. Onpa läpinäkyvää.
Ja peräti neljä minuuttia.
😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Purin, revin ja raavin exää joka istui mun päällä ja hakkasi mun päätä maahan.
Hullu ämmä. Toivottavasti exälläsi oli jäykkäkouristus voimassa. Toivottavasti teki myös rikosilmoituksen.
En ole koskaan lyönyt tai tukistanut miestä, enkä käyttäytynyt väkivaltaisesti myöskään lapsia tai eläimiä kohtaan. Tietääkseni en myöskään ole käyttänyt henkistä väkivaltaa. Pyrin kaikessa suoraan ja asiakeskeiseen viestintään.
Makasin mahallani puoliunessa, kun mieheni kumartui yllättäen päälleni kuitittamaan kyljistä. Vaistomaisesti vetäisin käteni kylkiä vasten koukkuun, jolloin toinen kyynärpää osui miestäni silmään ja seurauksena hänellä musta silmä. Eli olen 😟
Onko ap väkivallan käyttö sinulle normaali tapa, koska pidät vain niitä kertomuksia rehellisinä, joissa nainen kertoo käyttäneensä väkivaltaa miestä kohtaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsena kerran: 5-vuotiaana potkaisin tarhassa kaveriani polveen kun meille tuli kähy hiekkalaatikolla jostakin ja nipistin käsivarresta.
Aikuisena en mutta ex-mieheni kerran paiskasi minut päin seinää suutuspäissään.
Olin muutaman kuukauden lyhytaikaiseksi jääneen miesystäväni luona ulkomailla, eikä lähteminen ollut ihan yksinkertaista. Suhteen muututtua jo hieman arkiseksi miehen luonne alkoi paljastua. Minulle ei ole koskaan korotettu ääntä, joten kun hän itselleen ominaiseen tapaan alkoi huutaa, minä jähmetyin sanattomaksi ihmettelemään. Hänen tarkoituksensa oli saada minut itkemään, joten reaktioni oli hänelle sietämätön. Asetelma kulminoitui siihen, että kerran hän tuli kotiin(sa) puolihumalassa, joi lisää ja alkoi haastaa riitaa, ja lopulta hän ahdisti minut seisomaan selkä seinää vasten ja huusi ja sylki aivan kasvojeni edessä. Aihetta en muista, mutta hän ei tarvinnut paljon suuttuakseen. Yksi pettämätön aihe oli se, että hän tunsi jollakin tavalla jääneensä ilman asianmukaista kunnioitusta.
Huutaminen kulminoitui "lyö mua lyö mua" -jankutukseen. En ole koskaan ennen tuota tai tuon jälkeen käynyt keneenkään käsiksi, mutta kun miehen naama oli muutaman sentin päässä omastani, käänsin itseäni mihin tahansa pois päin, ja huuto jatkoi, otin vauhtia ja läimäytin häntä avokämmenellä poskelle. Hän tuijotti hetken ja häkellyksestään selvittyään alkoi huutaa yhä pahemmin. Löin häntä toisella kädellä toiselle poskelle yhtä kovaa ja pääsin poistumaan paikalta. Hän ei seurannut perässä.
Yleensä mies ei puhunut raivonpuuskistaan jälkeenpäin, mutta nyt hän muutaman kerran naureskeli, että olipa sinulla nopea oikea koukku ja vasen heti perään. Minä en löytänyt asiasta mitään huvittavaa, vaan tiesin, että suhde oli ohi.
Ennen kuin pääsin lähtemään takaisin Suomeen, sain selville, että mies oli pahoinpidellyt kumpaakin ex-vaimoaan koko avioliiton ajan. Voi olla niin, että säästyin fyysiseltä pahoinpitelyltä sen vuoksi, että osoitin ryhtyväni lopulta puolustautumaan ja olin kokoni ja urheilutaustani vuoksi liian vahva vastustaja.
Tuosta on kohta kaksikymmentä vuotta aikaa, enkä ole joutunut konflikteihin ihmisten kanssa kertaakaan, saati sitten huutanut tai käynyt käsiksi. Tiedän kuitenkin sen, että pakon edessä pystyn käymään käsiksi, ja se on hyvä tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko ap väkivallan käyttö sinulle normaali tapa, koska pidät vain niitä kertomuksia rehellisinä, joissa nainen kertoo käyttäneensä väkivaltaa miestä kohtaan?
Asenteellisuutesi johti sinut ylitulkitsemaan avauksestani sellaista, mitä se ei sisältänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap väkivallan käyttö sinulle normaali tapa, koska pidät vain niitä kertomuksia rehellisinä, joissa nainen kertoo käyttäneensä väkivaltaa miestä kohtaan?
Asenteellisuutesi johti sinut ylitulkitsemaan avauksestani sellaista, mitä se ei sisältänyt.
No millaiset vastaukset mielestäsi ovat rehellisiä? Riittääkö ”en” vai pitäisikö olla ”kyllä”? Entä kun ihan oikeasti ei ole koskaan käyttäytynyt väkivaltaisesti ketään tai mitään kohtaan? Eikö silloin ole rehellistä sanoa ”en”?
En ole. En miestä, naista tai lasta. En eläintäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Purin, revin ja raavin exää joka istui mun päällä ja hakkasi mun päätä maahan.
Hullu ämmä. Toivottavasti exälläsi oli jäykkäkouristus voimassa. Toivottavasti teki myös rikosilmoituksen.
En tiiä sen rokotuksista mutta henkiin jäi. Olisko mun pitänyt antaa sen tappaa mut? Exä sai tuomion törkeästä pahoinpitelystä ja vammantuottamuksesta, minä epilepsian 👍
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap väkivallan käyttö sinulle normaali tapa, koska pidät vain niitä kertomuksia rehellisinä, joissa nainen kertoo käyttäneensä väkivaltaa miestä kohtaan?
Asenteellisuutesi johti sinut ylitulkitsemaan avauksestani sellaista, mitä se ei sisältänyt.
No millaiset vastaukset mielestäsi ovat rehellisiä? Riittääkö ”en” vai pitäisikö olla ”kyllä”? Entä kun ihan oikeasti ei ole koskaan käyttäytynyt väkivaltaisesti ketään tai mitään kohtaan? Eikö silloin ole rehellistä sanoa ”en”?
Aloittajan mielestähän pelkkä yksittäinen ”olen”-vastaus oli paitsi rehellistä, myös itsekritiikkiä. Päättele siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä olen. Jossain vaiheessa on täytynyt kaikkia varoittaa, että jos käytös ei muutu niin minä muutan omaa käytöstäni.
Vedin käkättimeen ja se oli sille mulkulle ihan oikein.
Olen, mutta mua on myös kohdeltu väkivaltaisesti niin fyysisesti kuin henkisesti. Hävettää oma käytös nykyään, inhoan väkivaltaa.
Nykyajan Suomessa naiset käyttävät enemmän fyysistä väkivaltaa miehiään kohtaan kuin toisinpäin.
Jotain pientä muutaman kerran, kun mies on ollut aggressiivinen, eli puolustusta. Ei tosin jäänyt jälkiä tai oikeasti mitään kummosta.
En vaan osaa suuttua tai räjähtää. Kerran, vain kerran, oli todella suuttunut ja paiskasin jonkun tavaran maahan.
Varmaan vaatisi testoteroniryöpyn, että oikeasti suutun ja olisin aggressivinen.
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan Suomessa naiset käyttävät enemmän fyysistä väkivaltaa miehiään kohtaan kuin toisinpäin.
Ei pidä paikkaansa
Alle kouluikäisenä olen välillä käyttäytynyt väkivaltaisesti jotain poikia kohtaan riidan yhteydessä, tosin väkivallan käyttö on ollut molemminpuoleista.
Tämän jälkeen en ole käyttänyt väkivaltaa miehiä kohtaan edes ääritilanteessa, vaan ollessani seksuaalisen väkivallan kohteena, olen jähmettynyt pelosta.