Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaa kotona viihtyvä teini
24.06.2021 |
Urheilee kyllä ja paria kaveria satunnaisesti näkee.
Jotenkin ei vapaalla osaa mennä mihinkään mukaan, missä on vaikka koulu- tai joukkuekavereita. Tiedän että muut käyvät keskenään salilla, mopoilemassa, rannalla, kylässä jne. Haluaisin että poikakin joskus menisi ja olisi reippaasti oma-aloitteinen, mutta ei. Eikä kukaan edes kysele tuollaista hiljaista joka vain urheilee.
En kuitenkaan halua patistaa enempää. Tuntuu ettei se auta. Mikä teillä on auttanut? Vai ollaanko teilläkin kotihiiriä? :) Kyseessä 16-vuotias poika.
Kommentit (40)
Kotihiiriä meilläkin 18v ja 15 v. Vanhin on ollut aina menevää sorttia. Asuu jo omillaan.
Mopokiinnostustakaan ei ole ollut kummallakaan kuten esikoinen ajeli paljon. Baarissakaan tuo 18 v ei ole vielä käynyt. Mukava, kun kotona viihtyvät. Ehkä vähän harmittaa, kun jää kokematta asioita. Minun kanssakaan eivät lähde minnekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tehkää kakaroita, kakarat on ihania.
Onko sellainen kiltimpi poika? :( huonoja uutisia sinulle...
Vähän sama, mutta meillä 15-vuotias, joka ei tosin urheile. Vielä 7. luokalla hän meni muiden mukana etenkin kesällä ja syksyllä. Yleensä talvisin hän alkaa "horrostamaan" eikä liiku oikein mihinkään. Nyt 8. luokalla tämä korostui. Voin laskea, että ajalla tammi-toukokuu hän oli ollut kavereiden kanssa viettämässä aikaa 4 kertaa. Neljä!! Olen suoraan kysynyt, että eikö häntä oteta mukaan tai jos hän laittaa viestiä, eikö siihen vastata? Hän vain nauraa ja ihmettelee miksi kyseessä pitäisi olla jotain outoa. Talvella sanoi, että mitä hän siellä ulkona tekee?? No, kavereilla sisällä ne muutkin ovat. Eivät he ulkona pakkasessa notku. Kuitenkin nyt kesälomalla, joka kerta kun joku pyytää, lähtee poika kuitenkin samantien ulos. Nyt kesäkuussa hän on ollut kavereiden kanssa jo 4 kertaa. Kyllä, minä lasken kerrat, koska tämä on jotenkin tosi stressaavaa. :-P Teini myös totesi, että hänen entinen paras kaveri on murrosiän myötä muuttunut ärsyttäväksi. Puheet isoja ja reteitä eikä mun poika sitä kuulemma jaksa. Eli kaveriporukat murrosiässä muuttuvat, kasvavat eri tahtiin, eri suuntiin.
Joka tapauksessa, olen tullut siihen tulokseen, että on heitä, jotka kaipaavat menoa joka päivä ja vaikka miten paljon. Sitten on he, joille riittää vähempikin sosiaalinen toiminta. Vaikka vanhempana olettaisi muuta ja itse ollut teininä erilainen, niin ei auta kuin hyväksyä, että oma lapsi ei välttämättä toimi kuten itse toimit. Ja sekin on ok. :-)
On kiltti poika.
Ei ole suosittu vissiin porukoissa, ei kysellä mihinkään. Eikä ole oma-aloitteinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset ja nuoret ovat erilaisia.
Jos koulu ja muu normaali toiminta sujuu, en olisi huolissani.
Olin itse vetäytyvä nuorena ja minua patistettiin ja pakotettiin sinne tänne ja se oli stressaavaa.
Vieläkin ahdistaa ja veetuttaa se paremmintietäminen.
Minulla on 16v "sosiaalinen introvertti" teinipoika. On muutama kaveri, harrastaa liikuntaa. Viihtyy paljon itsekseen (kuten minä esim. työpäivän jälkeen on pakko levätä kaiken sosiaalistumisen jälkeen), on tasapainoinen ja onnellinen/tyytyväinen. Ei kaikki teinit ole samanlaisia, menossa koko ajan. Jos lapsesi on masentunut tms. niin hanki apua mutta jos kaikki on hänellä ok niin sinun tehtäväsi on hyväksyä lapsesi selkaisena kuin on eikä painostaa muuttumaan sosiaalisemmaksi vain koska SINÄ niin haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin olin kotona viihtyvä teini. Suosittelen että annat asian olla. Jatkuva patistelu vain ahdistaa ja v*tuttaa.
Meidän nuoret miehet oli just tuollaisia. Kunnolla sosiaalinen elämä alkoi vasta 18-v täyttämisen jälkeen. Mitään mopoja ei ollut, enemmänkin tietokoneiden kanssa tekemistä.
Lukioaikana nuhjasivat alkuun vain kotona. Kumpikin alkoi vähän laajentaa reviiriään vanhojen tanssien jälkeen (mikähän siinä oli?) eli pyöriä sillointällöin bileissä. Abivuonna alkoivat sitten käydä baareissa vähän turhankin paljon ja lukion tulokset laskivat siitä, mitä olisivat voineet olla. Silti niukinnaukin yliopistoihin pääsivät.
Eli pojat kypsyy hitaammin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö se ole ihanaa että tuon ikäinen viihtyy kotonakin? Voisi olla huonompikin tilanne.
Ihan hyvä sitä on seurata ettei lapsella ole ongelmia tulla toimeen muiden kanssa tai jotain muuta. Nuorena nämä asiat on paljon helpommin korjattavissa ettei pääse ongelmat kasautumaan ja syrjäytymään, Mutta ihmiset on tosiaan erilaisia monin tavoin, aina ei tarvi huolestua jos tekee asioita vähän eri tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole ihanaa että tuon ikäinen viihtyy kotonakin? Voisi olla huonompikin tilanne.
Saattaisi olla tosiaan jo 12-13 ikäisestä asti Steissillä pyörimässä illat ja yöt…
Murrosikään kuuluu kaikenlaisia vaiheita. Moni vanhempi yllättyy täysin, millä tavalla käytös muuttuu kun päästään teini-ikään, teillä on näin, naapurissa on jotain muuta. Onneksi tämäkin vaihe menee aikanaan ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos urheilee ja muutama hyvä kaveri niin mitään ongelmaa ei pitäisi olla. Olisit iloinen että viihtyy kotona. Joku päivä kumminkin tulee aika kun häntä ei kotona enää paljoa nää. Aika menee nopeasti lasten kanssa
Muistan tuon ajanjakson. Lapsilla eri unirytmit. Aina oli joku hereillä aamulla tai illalla tai yöllä meidän MH-seinän takana. Seksielämä kuihtui silloin, eikä koskaan ole palautunut.
Ongelmia odotettavissa. Jos ei osaa olla muiden kanssa, syrjäytyy kaikesta hiljalleen.
Sitten alkaa vänistä täällä.
Sama tilanne. Viihtyy kotona ja urheilee. Urheilun parissa tapaa kavereita. Kotona lukee englanninkielisiä kirjoja ja soittaa kitaraa. Pitäisi ehkä olla onnellinen mutta välillä toivoisin voivani olla kotona yksin.
Miltä itsestäsi tuntuisi kun haluaisit viettää rauhallisen koti-illan ja kaverit soittelee älä nyt sinne kotiisi homehdu!