Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En tiedä, mikä vanhemmuudessani on mennyt pieleen
24.06.2021 |
Kolme lasta, kaikki teinejä. Tiedän, että ikään kuuluu jollain tasolla itsekkyys, mutta ajattelen että rajansa silläkin. Hankalinta on esikoisen kanssa.
Nuoremmat jotensakin elävät tavallisesti kuitenkin, siistivät jälkensä, huolehtivat koulunkäynnin ja velvoitteet. Mutta jokin yhteys vain puuttuu.
Elämme rauhaisaa uusperhe-elämää. Isäpuoli tulee lasten kanssa hyvin juttuun. Emme tupakoi, emme käytä alkoholia, molemmat työssä käyviä, ei velkaa. Lapset saavat tarpeellisia asioita, mutta eivät "kuuta taivaalta". Kun on lomia, tehdään yhdessä reissuja, siellä nyt on ihan mukavaa kuitenkin ollut. Mutta minusta on hassua, että arkena ei lapset sitä yhteistä oleilua tai yhteyttä kaipaa.
Kasvatusperiaatteena on yritetty opettaa toisten huomioon ottamista, oman huoneen siistinä pitämistä, opiskeluun panostamista (oman kiinnostuksen mukaan) ja aina löytyy aikaa, jos tulee huolia. Tietysti kotitöihin muutenkin osallistumista tarpeen mukaan.
Vanhin täyttää kohta 18 ja on laiskin tyyppi, jonka tiedän, menee aina siitä missä aita matalin. Raha ei pysy kynsissä yhtään, vaikka on säästötapoja opastettu. Mikään opastus ei mene perille ja en voi kerralla paljon antaakaan rahaa. Raha menee ulkona syömiseen, karkkeihin, sipsiin, makukivennäisvesiin ynnä muuhun. Ei käy koskaan elokuvissa tai muussa, mikä maksaa, kun raha menee suusta alas syömisinä.
Tyttö ei viitsi lukiossa lukea, oikeastaan ollenkaan. Eka vuoden "menestys" 5-6 numeroita. Kuraattori vaan sanoo minulle, että lasta pitää arvostaa sellaisena kuin hän on ja olla tyytyväinen. Lukio ei ole tämän nuoren paikka, mutta eipä sitten kuraattorin kannustuksen jälkeen suostunut hakemaan yhteishaussa muualle. Kuraattori ehdotti lukion jälkeen ammatteja, joihin ei ole realistista edes päästä hänen lukemisella tai fyysisellä kunnolla, ei kuntoile ollenkaan. Kuraattori käänsi tämän koko opiskeluinnottomuuden niin, että minä vanhempana en vain tue nuorta tarpeeksi.
Nyt on kesätöissä yhden kuukauden ja rahalle on jo suunnitelma, puolet menee johonkin ihmeen kaiuttimeen. Suunnitelma hänellä on myös muuttaa 18 kun täyttää, kaverin kanssa kimppa-asuntoon. Tässä ei ole minusta mitään järkeä kesken lukion, mutta ei kun hän haluaa. Sanoin sitten, että no siitä vaan, mutta minä en maksa asumiskuluja samaan kaupunkiin lähelle, enkä ruokiakaan toiseen talouteen. Jos haluaa omilleen, niin lähtee omilleen ja hoiteleepa sitten maksutkin. Kelasta kuulemma saa rahaa. Oli jo nyt muuttamassa, mutta sanoin, että olet 17 ja sinä et saa yhtään mistään rahaa, koska minun ja puolisoni tulot katsotaan, niin kauan kun on alaikäinen. Jos lähtee, niin lukion opiskelukirjat kustannan, siihen saa jäädä.
En tiedä, mitä tehdä tässä asiassa. Kai se täytyy vain luovuttaa ja kehoittaa asumaan omilleen. En jaksa enää haisevia ruokia huoneessa, likaisia vaatteita laatikoissa ja kaapeissa. Huone haisee ällölle. On kielletty laittamasta ruoka-aineksia tai siteitä roskiinsa, mutta sinnepä se ne vetelee. Ja paskaiset alushousutkin laittaa laatikkoon takaisin, kuin myös käytetyt sukat. Ja ei, ei ole masentunut. Elämä on kivaa hengailua kavereiden kanssa. Vielä pitäisi päästä roadtripille, kun työt loppuu. Kavereiden kanssa lomalle, huoneisto vuokrata jostain ja nauttia elämästä. Muilla kuulemma vanhemmat maksaa. Täh..
Kommentit (33)
Hauskaa on, että tietääköhän tämä kimppakämppäkaveri, millaista lapsesi kanssa on asua :D No, kokeilemalla oppii. Kuulostaa, että pärjää omillaankin, kun osaa suunnitella tulevaisuutta. Oman lapsen kohdalla (ja myös itseni) olen huomannut, että parhaiten toimii vertaisryhmän palaute likaisista/haisevista vaatteista, hiuksista jne. Ei tarvittu kuin yhdet naurut esiteinin kavereilta, niin likaiset pikkarit alkoivat löytää tiensä pyykkikoppaan. Äidin pitkäaikainen jäkätys asiasta ei ollut tehonnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anna lapsen itsenäistyä, mutta ole kuitenkin tukena. En itse viitsisi rikkoa välejä nuoren kypsymättömyyden takia. 18-vuotias on täysi-ikäinen, mutta kasvuvaihe on vielä aivan kesken.
Olet todennäköisesti onnistunut kasvatuksessa oikein hyvin, lapsesi on saanut elää hyvää, turvallista lapsuutta ja saanut tukea ja rakkautta. Hän on ihmisenä sellainen joka ei murehdi turhia, eikä pikkuasiat haittaa, mikä on monesti tosi hieno ominaisuus, vaikka teini-ikäisellä raivostuttava.
Mitä jos puolittain olisit tukemassa kotoa muuttamista, mutta pidät kuitenkin oven avoinna kotiin jäämiseen? Aika pian nuoret varmaan tajuavat, että helpommalla pääsee, kun jaksaa kotona vielä hetken.
Ja jos muutto onnistuukin, hienoa. Matka aikuisuuteen on alkanut. Tue edelleen lasta, ainakin henkisesti, miksipä ei myös taloudellisesti. Vastuu ja ymmärrys elämän realiteeteista kasvaa joka tapauksessa huimasti.
Jep. Lapset eivät lähde pesästä silloin kun he vanhempien mielestä ovat valmiita, vaan silloin kun he itse ovat valmiita. Ihan kaikkea ei pysty vanhempi jälkikasvunsa puolesta kontrolloimaan :D
Miten voi olla noin monen mielestä normaalia että likaiset vaatteet tungetaan puhtaiden sekaan ja siteet ja ruuantähteet jätetään haisemaan huoneeseen? Yök. Ja vielä 17 vuotias ihminen kyseessä... ja menee ilmeisesti teiniyden piikkiin? Sanonpa vaan, että mun vanhemmat eivät ikinä olisi tuollaista sikailua hyväksyneet, kyllä tuon ikäisellä pitää joku siisteyskäsitys jo olla. Ja tuntuu että onko rahan antaminen kuitenkin ollut vähän höveliä, jos kaikki menee herkkuihin? Mulle opetettiin jo alle rippikouluikäisenä , että jos jotain kalliimpaa haluaa hankkia, ainut keino siihen on säästäminen. Rahaa sai kotitöitä tekemällä, ei tullut ikinä "ilmaiseksi".
Vanhemmat. Aloittakaa kasvatus ( siisteyskasvatus, hyvät tavat, kohteliaisuus jne)heti kun lapsi oppii kävelemään. Kouluun mennessä on jo liian myöhäistä.
En oikein ymmärrä tätä, että annetaan lasten pitää huonettaan sotkuisena ja likaisena, että olkoon jos ei itse siivoa sikolätti. Meillä lasten ja nuorten huoneet siivottiin, sängyt pedattiin, vaatteet silitettiin, kaapit olivat järjestyksessä . Nyt kun ovat täysi-ikäisiä ja omillaan haluavat pitää siisteyttä ja järjestystä yllä koska se on heidän normaali. En tiedä, jos on ok olla sotkussa , tottuuko siihen ja ei ymmärrä enää siisteyden päälle aikuisenakaan.. vaatii vaivannäköä kun lapset pieniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttö on nyt täyttänyt 20, reilun vuoden asunut omillaan. Kun asui vielä kotona, huoneensa oli kun sikolätti, vaatteet yhdessä mytyssä ja likaisia astioita ympäri lattiaa. Nyt oma kämppä on puts plank ja kaikki paikat siistissä järjestyksessä. Itseäänkin naurattaa, miten erilainen asenne nyt on siivoamiseen. Eli toivoa on.
Ap on opiskellut akateemisen ammatin ja tehnyt töitä oman aseman ja elintason eteen. Olen nostanut itseni alkoholistivanhempien väkivaltaisen kasvatuksen alhosta tähän, missä nyt olen. Kivinen oli tie.
Minun on taustojeni vuoksi ylettömän vaikea ymmärtää, ettei se ns. hyvä ja rakastava koti olekaan mikään tie onnelaan.
Enkä näe sellaista vaihtoaehtoa, että minä tukisin taloudellisesti niin, että maksaisin vuokran ja kuluja. Eipä irtoa kuitenkaan kk tuloistani mitään toimintatonnia yhdelle.
Ja joku nosti kännykän selailun tietysti tähänkin ketjuun, ihan kuin jokainen vanhempi, jolla on haasteita lasten kanssa, ei muuta tekisikään kuin istuu vapaa-ajat luuri nenässä kiinni. Hohhoijaa..
Hyviä näkökulmiakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä tätä, että annetaan lasten pitää huonettaan sotkuisena ja likaisena, että olkoon jos ei itse siivoa sikolätti. Meillä lasten ja nuorten huoneet siivottiin, sängyt pedattiin, vaatteet silitettiin, kaapit olivat järjestyksessä . Nyt kun ovat täysi-ikäisiä ja omillaan haluavat pitää siisteyttä ja järjestystä yllä koska se on heidän normaali. En tiedä, jos on ok olla sotkussa , tottuuko siihen ja ei ymmärrä enää siisteyden päälle aikuisenakaan.. vaatii vaivannäköä kun lapset pieniä.
Tämä onkin hankalaa, varsinkin kun kaikkien kohdalla sama kasvatus ihan pienestä pitäen ja muut perheestä on siistejä. Ehkä persoona on erilainen, en tiedä.
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä tätä, että annetaan lasten pitää huonettaan sotkuisena ja likaisena, että olkoon jos ei itse siivoa sikolätti. Meillä lasten ja nuorten huoneet siivottiin, sängyt pedattiin, vaatteet silitettiin, kaapit olivat järjestyksessä . Nyt kun ovat täysi-ikäisiä ja omillaan haluavat pitää siisteyttä ja järjestystä yllä koska se on heidän normaali. En tiedä, jos on ok olla sotkussa , tottuuko siihen ja ei ymmärrä enää siisteyden päälle aikuisenakaan.. vaatii vaivannäköä kun lapset pieniä.
Tuo voi herkästi kääntyä myös niin, ettei tehdä mitään, koska ympäristö tuntuu pysyvän siistinä ihan itsestään.
Ex-mieheni on juuri tällainen. Mielestään teki osuutensa kotitöistä, kun kerran viikossa/kahdessa pesi koneellisen pyykkiä ja laittoi telineelle kuivumaan. Jättäen telineellä olleet kuivat vaatteet kasaksi tuolille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pysy päätöksessäsi maksamattomuudesta, älä anna siinä periksi. Kun tyttö muuttaa yritä katsoa ettei solmi vuokrasopimusta josta ei esim. pääse vuoteen irti. Nämä todella yleisiä nykyään, mutta jos tyttö työtön ja tuhlaileva saattaa joutua palaamaan kotipesään. Kuitenkin vuokra maksettavanaan. Katso ettei sorru näihin kuuluisiin pikavippeihin ja tuhoa luottotietojaan
En toki ole ollut kovin siivoton tai vastuuton teininä, mutta minäkin halusin heti 18v muuttaa pois kotoa. Hermot olivat kotona asumiseen kiristyneet jo hyvän aikaa, joku vaan hermostutti erityisen paljon kun aikataulut oli muiden sanelemia ja nuoremmat sisarukset tuntui kauhean äänekkäiltä ja hetken rauhan sai vaan omassa pienessä huoneessa, tosin senkään ovessa ollut koputa! -lappu ei saanut äitiä ikinä odottamaan vastausta huoneesta ennen kuin pyyhälsi sisään... muutossa kuitenkin tuettiin ja autettiin kun vuotta vanhemman kaverini kanssa muutettiin kimppakämppään. Pääsin sitten seuraavana vuonna samaan yliopistoon opiskelemaan ja useampi vuosi asuttiin siinä kaverin kanssa. Mutta joo, välit etenkin äitiini paranivat heti kun muutin pois. Itsellä ei ollut pinna koko ajan kireällä vaan olin kotona käydessä tai sinne soitellessa hyvällä tuulella. Ja koska vanhemmat tuki, kun tuli pulmia eteen (esim. uuni meni rikki), ensimmäisenä soitin aina isälle tai äidille. Arvostus nousee kotoa muutettua. Jonkin aikaa siinä toki meni että jaksoin itse ottaa muuten kuin tarpeessa yhteyttä kotiin, tarvitsin vähän hajurakoa ja jotain vapauden tunnetta varmaan, mutta yhteydenpito kasvoi pikkuhiljaa ja nyt kolmekymppisenä kun olen vielä raskaana ja tuleva mummu tästä tietty aivan onnessaan, soitellaan oikeastaan joka päivä.
Varsinkin tuo likaisten vaatteiden piilottelu kuulostaa minusta kyllä oudolta. Hävettääkö siinä joku? Eikö vain halua ikinä tulla ulos huoneestaan ja siksi kaikki roskat ja pyykit pitää siellä vai mitä tuo on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kesätyötienesteistä ei saisi rahaa käyttää johonkin kalliimpaan hankintaan, niinkuin "johonkin kaiuttimeen"? Millä periaattella teillä kotona teineille annetaan rahaa? Meillä viikkorahan saamisen edellytys oli se, että oma huone on siivottu. Teillä ilmeisesti rahaa jaetaan vastikkeetta ja sitten ihmetellään tuhlaamista ja siivottomuutta?
Alue: Aihe vapaa
Meillä ikä 19-20 rupesi vähän avaamaan teinin silmiä, sitä ennen niin lapsellinen,mustavalkoinen,ehdoton omissa jutuissaan, mikään järkipuhe ei tehonnut.