Taidan erota miehestäni näistä syistä:

[quote author="Vierailija" time="19.06.2014 klo 14:37"]

Mikä ihme sai teidät alunalkujaankaan naimisiin ja hankkimaan VIISI lasta tuollaiseen suhteeseen?

[/quote]

Jaa-a, vaaran merkit oli toki ilmassa jo ennen naimisiin menoa. Mutta mulla oli huono itsetunto ja ajattelin etten saa ketään jos en ota tuota joka mut huolii. Ja mulla oli todellinen tarve saada perhe ja lapsia. Se jotenkin sai minut tuntemaan itseni edes vähän ihmisemmäksi.

Me ollaan oltu yli 20 vuotta naimisissa mutta ongelma on kärjistynyt viiden viimeisen vuoden aikana. Ei meillä sitä ennenkään mitään parisuhdetta ollut, mutta homma toimi niin että mies aina töissä ja minä pyöritin huushollin. Välillä kyllä epätoivoisen väsyneenä mutta enimmäkseen kuitenkin onnellisena. Siis silloin kuin mies on poissa. Olen aina varonut häntä koska hän on herkkä arvostelemaan.

Mutta sitten yhtäkkiä mikään tekemäni ei enää kelvannut vaan hän alkoi luuhata kotona raivoamassa, arvostelemassa ja "opettamassa" minulle kuinka kuuluu elää ja toimia. En ole hirmuinen hamstraaja, mieheni on enemmänkin. Mutta en ole myöskään nipo kuten tuo ukko. Mielestäni kotona saa olla vähän sekaista, kunhan ei ole paskaista. Eläähän täällä on tarkoitus :(  Liikaa tavaraa on kyllä koska on iso perhe, liian pieni talo ja liian vähän säilytystilaa. Lapsimäärä ei ole se ongelma. Mies on suurperheestä ja hänelle monta lasta oli ok...

ap

Kerroit vain oman kantasi. Oletettavasti et hallitse rahankäyttöä ja olet ns luonnonlapsi etkä murehdi turhia. Miehesi on todennäköisesti vastakohtasi joten konflikti on valmis.

Ei eroon mitään syytä tarvita. Senkus otat pahvilaatikot, purnukat, lapset, siivousrobotin ja muutat isoon omakotitaloon ja rupeat myymään niitä luontaistuotesaippuoita oikein urakalla. Koskaan et enää siivoa. Siivousrobotin laitat sellaiseen luontaistuotelaatikkoon, etkä anna sille paristoja.

[quote author="Vierailija" time="19.06.2014 klo 15:04"]

Kerroit vain oman kantasi. Oletettavasti et hallitse rahankäyttöä ja olet ns luonnonlapsi etkä murehdi turhia. Miehesi on todennäköisesti vastakohtasi joten konflikti on valmis.

[/quote]

Todennäköisesti näin. Todennäköisesti AP ei käy missään töissä eikä edes hae töitä. Elää vaan jossain kuplassa ja mies elättää. 

[quote author="Vierailija" time="19.06.2014 klo 15:26"]

[quote author="Vierailija" time="19.06.2014 klo 15:04"]

Kerroit vain oman kantasi. Oletettavasti et hallitse rahankäyttöä ja olet ns luonnonlapsi etkä murehdi turhia. Miehesi on todennäköisesti vastakohtasi joten konflikti on valmis.

[/quote]

Todennäköisesti näin. Todennäköisesti AP ei käy missään töissä eikä edes hae töitä. Elää vaan jossain kuplassa ja mies elättää. 

[/quote]

No totta kai näkökulma tässä on minun. Kyllä se mies minusta haukkumista keksii, älä ole huolissasi siitä. Olin pitkään kotiäitinä ja hoidin kaikki raha-asiat siitä miehen palkasta. Nämä viimeiset vuodet olen ollut töissä. Heti alko nalkutus, arvostelu ja mies kaappasi raha-asiat hoitoonsa ja omi sen mun palkan. En ole kehdannut kaapata takas koska tosiaan elin pitkään hänen rahoillaan. Mutta ei se näin saa olla että hän sitten kontrolloi mua eikä anna mun tyydyttää omia tarpeitani vaan haluaa mun tanssivan oman pillinsä mukaan. Hermo on menny lopullisesti.

ap

Lapset ovat ikähaarukalla 5-18. Kyllä he nyt pärjäävät isänkin kanssa, tosin nuorin kyllä tarvitsee minua, koska isä ei oikeasti juuri huomioi lapsia. Lupailee kyllä kaikenlaista muttei pitä lupauksiaan. Ja käytännössä kieltää leikkimisen kun mikään ei saisi sotkeentua. Kaikki vaan pleikalle istumaan...

Tää viimenen lapsi ei ollut suunniteltu ja jotenkin se laukaisi tämän mieheni pahentuneen käytöksen. Oli pakko paeta kotoa töihin jo kun vauva oli 0,5v. Onneksi löysin silloin lastenhoitopestin, johon saatoin ottaa vauvani mukaan.

ap

ap

Ap, vaikka et olisi töissä, sinulla on sentään ihmisarvo. Ei ketään voi noin kohdella. Ajatteleeko joku , että viittä lasta kotona hoitavaa voi kohdella miten vaan, koska hän ei ole palkkatyössä vaan tekee palkatonta työtä kotona? Aika erikoinen näkemys.

Suosittelen todellakin eroamaan. Nyt kun olet töissäkin, saat varmasti asiat järjestymään helpommin ja löydät oman asunnon.

Pakko sano, että mielestäni miehesi käytös on todella häiriintynyttä. Taitaa olla aika harvinaista, että aviomies vie vaimon palkkarahat eikä toinen saa edes syötävää vaikka rahaa olisi. Ei paljoa puutu, että rikoksen tunnusmerkit täyttyisivät (tai ehkä täyttyvätkin jo). Ja tuo toisen esineiden ja autonavaimien piilottaminen on todella outoa. Epäilen, että hän yrittää mahdollisen eron aikana ja jälkeen tehdä elämäsi todella vaikeaksi.

[quote author="Vierailija" time="19.06.2014 klo 14:27"]

- Hän halveksuu kotimyyntiharrastustani ja vainoaa jatkuvasti pahvilaatikoita, joissa pidän myyntiartikkelejani. Ne nyt vaan joutuvat olemaan lattialla koska muualla ei ole tilaa.

TÄSTÄHÄN VOISI SOPIA. OLISI JOKU SELKEÄ PAIKKA, JOSSA LAATIKOT OLISIVAT JA SIITÄ EI SITTEN ULISTAISI.

- Tähän liittyen hänen mielestään asunto on imuroitava joka päivä kello x. Sitä varten hän on hankkinut robotti-imurin. Ja sitten hän raivoaa kun lattialla on tavaraa ja heittelee niitä sohville pinoon. Lattialle siis eksyy kovasti muutakin kuin ne pahvilaatikot, meillä on viisi lasta.

OPETTAA SITTEN UKKOKIN LAPSIA SIIVOAMAAN. LUULISI LASTENNE OLEVAN JO AIKA ISOJA, KUN AVIOLIITTOAKIN KESTÄNYT JO 20V.

TAVAROITA EI HEITELLÄ. 

KUN UKKO LAITAA ROBOTIN IMUROIMAAN, NIIN IHAN KILTISTI SITTEN ITSEKIN OSALLISTUU TAVAROIDEN JÄRJESTELYYN. SE KUULUU JOKAISELLE.

- Siivoaa "väärään paikkaan" jääneitä tavaroitani tahallaan minin tahan sa jemmaan , niin etten löydä niitä.

TOISEN TAVAROITA ON KUNNIOITETTAVA.

- Piilottaa suurimman osan laskujen ja velkojen jälkeen jäävistä rahoista omalle tililleen. Talousraha ei riitä joten ollaan nälässä kunnes hän suvaitsee tuoda kaupasta jotain. Yleensä tyyliin makkaraa tai jotain muuta mitä minä en syö. Minun ruokailutarpeita ei kunnioiteta. Onneksi äitini vähän tukee minua rahallisesti, joten saan jotakin suuhuni. Tämä tietysti ratkeaa jos siirrän omat palkkani menemään omalle tililleni. Mutta siis periaate!

NYT ALKAA UKOLLA LIPSUMAAN. OLET HÄNEN PUOLISOSI JA HÄN EI KUNNIOITA SINUN RUOKAILUTOIVEITA. EI TOIMI.

OMAT RAHAT, NIIN LOPPUU SE RAHOJEN PÖLLIMINEN.

- "Rankaisee" minua omasta mielestään väärissä paikoissa olevista tavaroistani piilottamalla ne.

ALKAA OLLA JO SAIRASTA..

- Piilottaa myös auton avaimen ja joudun anelemaan sitä. Perusteluna se etten aina muista laittaa sitä eteisen naulakkoon vaan se jää taskuuni.

HÄH? UKOLLA EI TAIDA OLLA KAIKKI MUUMIT LAAKSOSSA.

- Halveksii sukuani ja ystäviäni.

TÄMÄ ON JO ANTEEKSIANTAMATONTA.

- On sitä mieltä etten tee yhtään mitään kotona ja jos teen niin teen kaikki väärin.

HÄN EI ARVOSTA SINUA.

- Kaikki omat ajatukseni ja unelmani ovat ihan perseestä.

HÄN EI RAKASTA SINUA.

- Mitätöi minun lastenkasvatustani. Esim. juottaa jatkuvasti limppaa, syöttää karkkia, antaa väkivaltapelejä jo ihan pienille.

HÄN EI KUNNIOITA SINUA. 

- Ei koskaan halua auttaa minua yhtään missään. Jos joskus pyydän apua, sitä saa odottaa loputtomiin ja jos se tehdään, se tehdään sellaisella naamalla että varmasti tajuaa olevansa kusipää ja vielä mahdollisimman huonosti.

HÄN EI VÄLITÄ SINUSTA.

- Ei halua kuunnella minua eikä keskustella mistään kanssani.

HÄN EI RAKASTA SINUA.

Olisiko teistä riittävästi syitä?

NOSTA KISSA PÖYDÄLLE. TULOSTA TÄMÄ VIESTI JA KYSY UKON MIELIPIDETTÄ. JOS HÄNEN MIELESTÄÄN MITÄÄN EI TARVITSE MUUTTAA, NIIN KAIVAT EROPAPERIT ESIIN. ELÄMÄSI AINAKIN HELPOTTUU HUOMATTAVASTI.

RAKASTATKO ITSE HÄNTÄ? 

[/quote]

Tietenkin on riittävästi syitä jos olet itse sitä mieltä että haluat erota.

Hyvää juhannusta. Meillä on jääkaapissa vaan makkaraa ja ranskanperunoita...

ap

[quote author="Vierailija" time="19.06.2014 klo 14:27"]

Olisiko teistä riittävästi syitä?

[/quote]

On riittävästi ja itse asiassa jo vähempikin riittäisi, kuitenkin edellyttäen että kumppanille annetaan realistinen tilaisuus vielä tehdä asialle jotain ennen eroa. Esimerkiksi pariterapian muodossa, johon molemmat sitoudutte aidosti. Toki jos ei suostu tuohon eikä onnistu ehdottamaan mitään korvaavaakaan yhtä hyvää järjestelyä, niin eroaisin ilman tunnontuskia.

Minkä ikäiset teidän lapset on? Pärjääkö ne keskenään isän kanssa jos hankit itsellesi oman asunnon läheltä?