Lue keskustelun säännöt.
Mikä on mielestäsi parasta siinä, kun ikää tulee lisää?
23.06.2021 |
Omasta mielestäni ehdottomasti parasta on se, kun vuosi vuodelta kiinnostaa vähemmän ja vähemmän se, mitä muut minusta ajattelevat. Tällä hetkellä ei enää edes voisi vähempää kiinnostaa vaikka kaikki työkaverit ja naapurit suorastaan inhoaisivat minua. Nuorena olin tosi herkkä sille miten muut minut näkevät, ja tuntui kuolemantuomiolta jos joku ei vaikka tykännytkään musta.
Mikä teillä on ollut paras muutos iän myötä?
Kommentit (25)
Välinpitämättömyys mitä muut ajattelee. Ja uusin on se, että tajusin suurimman osan elämäni ihmisistä, niin ystävistä kuin niistä joihin on välit katkenneet riitojen ja vihanpidon vuoksi, että me ei eletä enää kuin 10-40/50 vuotta ja että minä olen näkemässä siitä ehkä 20-40 vuotta. Joten pistin kaunat sivuun. En tuhlaa siihen viimeisiä vuosiani ainoasta elämästäni mitä minulle on annettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Montakin asiaa: Enemmän omaisuutta eikä enää velkoja. Tulevaisuus omalta kohdalta ei enää pelota, ei edes oma kuolema. Itsevarmuus lisääntyy iän mukana. Usko elämän kantamiseen kasvaa kokemuksen myötä. Se ettei muitten mielipiteet esim ulkonäöstä jaksa pahemmin kiinnostaa. Perheen ja ystävien kanssa vietettyä aikaa osaa arvostaa. Parinhakuvaiheen angstit ovat menneen talven lumia. Ja mikä parasta, ei enää mitään pakollista urapöhinää. Varhaisella eläkkeellä on täysi vapaus olla ja tulla kuten haluaa, ei tarvitse myydä eikä markkinoida itseään yhtään mihinkään jotta CV näyttäisi hyvältä.
En todellakaan haluaisi olla parikymppinen nykymaailmassa. En ole some- ja instagram-ihminen ollenkaan ja rasittaisi ajatellakaan että etsisin tositarkoituksella miestä jostain Tinderistä. Työpaikoista puhumattakaan. Myötätuntoni on nuorten puolella, kyllä heidän elämänsä on paljon monimutkaisempaa ja haastavampaa kuin omassa nuoruudessani.
Itsevarmuus lisääntyy, ja ulkonäköpaineet ja muiden hyväksynnän hakeminen vähenevät. Virheitä on tehty, niistä on opittu ja tiedetään että kaikki tekevät virheitä.
Eikä olla enää sinisilmäisiä. On opittu tuntemaan itseä mutta myös muita. Ei avaudu itsestään liian herkästi ja osaa tarkkailla ihmisiä ennen kuin hyppää johtopäätöksiin. Usein yllättyy positiivisesti.
Kun lapset alkavat itsenäistyä voi käyttää aikaa ihan itselleen. Ennen tunsin huonoa omaatuntoa jos en käyttänyt kaikkea vapaa-aika perheen hyväksi, mutta nyt alkaa jo tuntua että minäkin olen rentoutumiseni ansainnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama kuin aloittajalla, ja muutenkin se että ymmärtää paremmin mikä on oikeasti tärkeää ja mikä ei. Turha mustavalkoisuus häviää.
Minulla ei ole hävinnyt. Edelleenkään en suostu kynnysmatoksi, vaikka ikää on tullutkin. Tietyt asiat on aina joko tai.
No ei näköjään ole hävinnyt :D tosin siinä lukikin että turha mustavalkoisuus häviää, eli ihan kaikki ei ole enää niin mustavalkoista kuin nuorempana. Toki tärkeimmissä asioissa ei joustoa ole.
Järkeä enemmän päässä eikä tule enää niin välitettyä enää toisten mielipiteistä.