Muita, joita äitiyden tuomat muutokset ällöttää?
Raskausaikana juttelin monien muiden äitien ja ammattihenkilökunnan kanssa kehoon kohdistuvista pysyvistä muutoksista. Kaikki vakuuttivat asioiden korjaantuvan ajan saatossa. Huomenna synnäristä on kulunut aikaa 1,5v. En kuitenkaan koe, että olisin ennallani. Ennen "palautumista" olin ihan kauhuissani siitä, mitä on tapahtunut. Nyt toki olen kiitollinen niistä asioista jotka korjaantuivat. Palautuminen ei kyllä todellakaan ollut niin kokonaisvaltaista kuin monet antoivat ymmärtää. Mm. Lantion muoto muuttui täysin, samaten rintakehän. Lantio on leventynyt sivuille ja laskenut edestä. Sivuprofiilistahan se näyttää kapeammalta kuin aiemmin, mutta mielestäni muutos ei ollut mitenkään positiivinen. Rintakehä on epäsymmetrinen ja niin korkea, etten näe lantiota sen takaa. Rinnat ovat yhä kuin 20 vuotta vanhemman. Vatsan iho ei ole vieläkään täysin vetäytynyt. Olen liikkunut paljon ja saanutkin sillä tuloksia onneksi jonkin verran aikaan. Moni nyt varmasti pillastuu pikkutarkkuudestani, mutta koen muutoksien vaikuttavan voimakkaasti minäkuvaani. Aiempi sopusuhtainen vartalo on kuin jonkun muun yhä. Ihan joka puolelta. Auttaako korsetin käyttö muovaamaan lantiota? Rintakehää tiedän sen auttavan...
Tähän ketjuun ei tarvita syyllistäjiä. Ja ei, en aio hankkia lisää lapsia. Ikinä. Tämän päätöksen olen tehnyt pääasiassa muista syistä.
Kommentit (35)
Se ratkaisevin tekijä on tässä korvien välissä....
[quote author="Vierailija" time="19.06.2014 klo 09:43"]Se ratkaisevin tekijä on tässä korvien välissä....
[/quote]
Niinpä!
[quote author="Vierailija" time="19.06.2014 klo 09:42"]Minulle äitiys on toki ihana, ainutlaatuinen ja tärkeä asia, mutta en halua näyttää "äidiltä", koska se useimmille tarkoittaa juuri tyytymistä ylipainoon (lausutaan äidilliseen pehmeyden) ja muihin negatiivisiin ulkonäkömuutoksiin. Minusta on myös loukkaavaa, että tarvitaan erikseen MILF-kategoria, niinkuin äidit (=nuoret naiset) eivät luonnollisesti olisi kauniita ja kuumia.
Ja ennenkuin joku alkaa huutelemaan niin kerrottakoon, että minulla on myös hyväpalkkainen työ, ihana mies ja (lastenhoidon takia paitsiolta jääviä) harrastuksia ja runsaasti ihania ystäviä, eli ulkonäkö ei ole suinkaan ainoa asia elämässäni. Ja olen 33v, eli joillekin ulkonäkö (eli näyttää niin hyvältä kuin itselleen ja ikäisekseen on mahdollista) on tärkeää yli kolmekymppisenäkin. :)
[/quote]
Onpa sinulla kapea käsitys "äidiltä" näyttämisestä. Vaikka iso osa äideistä plösähtää, se ei mielestäni ole mikään äitiyden, vaan itsekurin puutteen tai ulkonäköihanteen muuttumisen merkki. Sen sijaan en ymmärrä miksi pitäisi hävetä raskausarpia tai muita luonnollisia kropan äitimerkkejä.
t. 6
Itselleni syntyi viha-rakkaus suhde vartaloani kohtaan synnytyksen jälkeen. Olin todella hoikka ja tasapaksu, rintoja ei ollut ollenkaan, vatsa oli pyykkilauta. Nyt synnytyksen jälkeen olen saanut rinnat joilla kerrankin saa liivit täyttymään ja tunnen oloni naiselliseksi. Olen saanut leveän lantion, joka näyttää upealta kotelomekossa, farkuissa, hameissa, missä vaan! Näyttää sopusuhtaisemmalta kuin ennen noin kokonaisuudessaan.
Mielipahaa kuitenkin aiheuttaa löystynyt vatsanahka ja siihen syntyneet raskausarvet. Onneksi eivät ole punaisia, mutta ovat aivan pienenpieniä ja värittömiä, näyttää ihan mummon mahalta, napakin on vain ruttuinen kolo. Synnytyksestäni tosin on vasta 6kk ja monet puhuvat että kyllä se siitä siliää, mutta silti tuntuu pahalta näyttää vatsaani esim. yleisessä saunassa. Myös peppuun ja reisiin on tullut noita ryppyisiä arpia, ja oloni on nyt 24-vuotiaana kuin olisin lähemmäs 60-vuotiaan vartalossa, vaikka muotoni ovatkin upeat.
Ehkä hankala selittää. Siltikin tuo pieni napero tuossa on kaiken tämän arvoinen, elämässäni on ihan uudenlainen merkitys ja entinen itsekkyys on saanut jäädä. Tunnen oloni jopa onnellisemmaksi nyt, kun meillä on tuo pikkuinen. Nautin "itsestäänselvistä" asioista ihan eritavalla kuin ennen: suihkusta, kahvihetkestä kavereiden kanssa, ihan vaan yksinään kävelemisestä. Mutta rakastan myös viettää aikaa lapseni kanssa, leikittää, heittää ilmaan, halata, suukotella, ja nukkua kainalokkain. Upeaa nähdä kuinka hän kasvaa ja kehittyy päiväpäivältä.. vaikka maksoin siitä vartalollani.
Onpa yllättävää että noin monelle on tullut noin paljon muutoksia vartaloon. Itse olen 36-vuotias kahden lapsen äiti ja kolmatta kertaa raskaana. Vartalo ei ole muuttunut juuri lainkaan. Rinnat eivät tietenkään ole enää niin kiinteät, mutta eivät mitkään lapasetkaan. Varmaan vaikuttaa mm. se että kiloja on aina tullut vähän. Ekassa 6kg ja toisessa raskaudessa 8kg. Nyt on vasta rv 16 menossa, mutta paino on tippunut 2kg, niinkuin aina alkuraskaudessa. Eniten tietenkin rupsahtamiseen vaikuttaa geenit. Täytyykin kiittä äitiä, että sain ilmeisesti aika hyvät. :) En edes harrasta säännöllisesti liikuntaa.
[quote author="Vierailija" time="19.06.2014 klo 07:43"]
Oikeesti... Mitä väliä??
[/quote]
Samoilla linjoilla... Itsekin olin sopusuhtainen ja en kyllä löytänyt itsestäni huonoa puolta oikein millään, ainakaan kropasta :) Nyt parin lapsen jälkeen ei varmaan juurikaan muistuta sitä ihmistä ulkoisesti joka oli, mutta en mä jaksa peilin edessä ihmetellä omaa persettäni, vatsaani tai rintojani. Mitä väliä tosiaan?
Ei mun mieskään tuijottele jotain tiettyä kehonosaa: minä olen minä. Meidän perheen jäsen, rakastettu äiti ja puoliso. En vaihtaisi osaani pois mistään hinnasta!
[quote author="Vierailija" time="19.06.2014 klo 08:04"]Miten joku voi olla noin huonolla itsetunnolla varustettu...? Kuulostaa, että tuijotat peilistä itseäsi mittanauha kädessä. Ehkä se muksu olisi pitänyt jättää tekemättä, toivottavasti ei ole tyttö koska et anna kovin tervettä naisenmallia!
Herää nyt tuijottamasta omaa napaasi!
[/quote]
Hah. Etkö parempaa sanottavaa keksinyt? Ihmiset kokevat maailman hyvin eri tavalla. Toiset uskaltaa puhua heikkouksistaan ja toiset, hyvin pienet ihmiset silloin tulevat puhumaan huonosta itsetunnosta. :D Todennäköisesti sinulle joku minua naurattava mitätön asia on erittäin suuri kompleksi. Harmi, että et ymmärrä ajatella asioita loppuun saakka.
Ihminen on psyykkisfyysinen kokonaisuus. Yllätyin itsekin kuinka paljon omaan oloon vartalon muokkaantuminen voi vaikuttaa. Ei tarvi mittanauhaa, eron huomaa suihkussa käydessä, vaatteita puettaessa, istuttaessa, pissatessa, kävellessä, juostessa. Ihan jatkuen se oma vartalo on mukana elämässä. -AP-
Ainut muutos on etten ole enää niin ehdoton ja naivi. Olisi varmasti vähemmän kiloja jos jaksaisin miestä miellyttää. Ei kiinnosta maailman arvostuksiin vajota omassa elämässä on jo jotain tärkeämpää.
Kyllä tuo pikkuinen on kaiken sen väärti. Mutta on myös luonnollista kokea surua kropan muuttumisen vuoksi. Äitiyden myötä toisaalta koin, että en saa olla seksikäs ym ja toisaalta vartalon muutokset tuntuivat pahalta. En ollut minä. Kyllähän esikoisen syntymä on kriisi. Varsinkin kun aktiivisena ihmisenä en päässyt samalla tavalla menemään kuin ennen. Kyllähän kaiken tämän tiesin etukäteen, mutta oli se silti vaikeaa. En ymmärrä miksi toisen tuntemuksia pitää tuomita. Tekeekö se paremman äidin tai ihmisen, ettei välitä, vaikka kroppa vanhentuu ennenaikaisesti? Hölynpölyä sekin!
Minua auttoi kun kävin raskausvalokuvauksessa. Se oli kokemuksena eheyttävä ja nyt kun katson niitä kuvia niin näytän kauniilta, vaikka silloin ei tuntunut siltä. Silikoneja en hanki, koska minusta se ei ole kroppani kunnioittamista. Mutta en tuomitse niitä, jotka tähän ratkaisuun päätyvät.
Suorastaan oksettaa tuollaiset itsensä tuijottajat, elämässä on niin paljon tärkeämpiä asioita kuin ulkonäkö. Kun itse tai läheinen sairastuu vakavasti, niin tuollaiset ajatukset karisee aika nopeasti. Ihmisen elämä on kuitenkin niin lyhyt, että ei niitä terveitä vuosiaan kannata tuhlata sen murehtimiseen että minkä muotoinen lantio, on tai miltä oma napa näyttää.
Olkaa kiitollisia jokaisesta päivästä jonka saatte elää terveenä, ja lapsesi ja muut läheisesi ovat terveitä, olkaa kiitollisia siitä että teillä on varaa ostaa ruokaa ja vähän muutakin, sekin voi muuttua. Pelkällä ulkonäöllä ei elämässä pitkälle pötki.
Miksi jotkut palautuvat raskaudesta niin helposti ja nopeasti ilman mitään vaurioita? Mannekiiniystäväni sai vauvan 27-vuotiaana. Jo kolme kuukauden päästä synnytyksestä oli täysin entisissä superhoikissa mitoissaan. Mahassa ei näkynyt jälkeäkään, ei arpia tai löysyyttä. Hän näyttää siltä, ettei ikinä olisi raskaaana ollutkaan.
Toisen ystäväni vatsan iho raskauden jälkeen näytti siltä, kuin siitä olisi menty yli traktorin pyörällä.
[quote author="Vierailija" time="19.06.2014 klo 12:02"]
Miksi jotkut palautuvat raskaudesta niin helposti ja nopeasti ilman mitään vaurioita? Mannekiiniystäväni sai vauvan 27-vuotiaana. Jo kolme kuukauden päästä synnytyksestä oli täysin entisissä superhoikissa mitoissaan. Mahassa ei näkynyt jälkeäkään, ei arpia tai löysyyttä. Hän näyttää siltä, ettei ikinä olisi raskaaana ollutkaan.
Toisen ystäväni vatsan iho raskauden jälkeen näytti siltä, kuin siitä olisi menty yli traktorin pyörällä.
[/quote]
Kudostyyppi vaikuttaa aika paljo tuohon mahan palautumiseen. Palautumista voi edistää tai vahinkoa voi ehkäistä rasvaamalla, terveellisellä ruokavaliolla, hyvillä rasvoilla, liikunnalla ja pitämällä raskaudenaikaisen painonnousun kurissa.
Mutta toisilla vaan käy niin kurja mäihä, että vaikka kaikkensa tekee, niin lopputulos on silti huono.
t. kokemuksen syvä rintaääni
Ymmärrän hyvin ap :n ja muiden harmin, mutta ei vartalon muuttuminen mitenkään väistämätöntä ole. Sain esikoiseni 30-vuotiaana ja palauduttuani n 8kk päästä olin paremman näköinen kuin ennen raskautta, litteä vatsa kun ennen oli pömppö jne. Tai no, rinnat kyllä rupsahti, mutta se johtui enemmän pitkästä imetyksestä ja siitä, että laihduin alle lähtöpainon. Nyt en tiedä miten vanhempana palaudun tästä toisesta, mutta väittäisin, että aika paljon voi itse vaikuttaa monipuolisella liikunnalla ja ruokavaliolla (paitsi niihin rintoihin, joo).
[quote author="Vierailija" time="19.06.2014 klo 11:44"]
Suorastaan oksettaa tuollaiset itsensä tuijottajat, elämässä on niin paljon tärkeämpiä asioita kuin ulkonäkö. Kun itse tai läheinen sairastuu vakavasti, niin tuollaiset ajatukset karisee aika nopeasti. Ihmisen elämä on kuitenkin niin lyhyt, että ei niitä terveitä vuosiaan kannata tuhlata sen murehtimiseen että minkä muotoinen lantio, on tai miltä oma napa näyttää.
Olkaa kiitollisia jokaisesta päivästä jonka saatte elää terveenä, ja lapsesi ja muut läheisesi ovat terveitä, olkaa kiitollisia siitä että teillä on varaa ostaa ruokaa ja vähän muutakin, sekin voi muuttua. Pelkällä ulkonäöllä ei elämässä pitkälle pötki.
[/quote]
Olen kunnioittavasti eri mieltä. 15vuotta ollaan eletty kuin veitsenterällä läheiseni sairauden kanssa. Koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu. Niin paljon omasta elämästäni on valunut hukkaan turhan syyllisyyden ja murehtimisen takia. Jaksan paremmin olla hänen tukenaan kun voin itse hyvin. Kauneus on myös hyvinvointia.
Toivon, että jokainen nainen täällä voisi oppia hyväksymään uuden vartalonsa ja näkemään itsensä kauniina. Olette tärkeitä!
Minulle äitiys on toki ihana, ainutlaatuinen ja tärkeä asia, mutta en halua näyttää "äidiltä", koska se useimmille tarkoittaa juuri tyytymistä ylipainoon (lausutaan äidilliseen pehmeyden) ja muihin negatiivisiin ulkonäkömuutoksiin. Minusta on myös loukkaavaa, että tarvitaan erikseen MILF-kategoria, niinkuin äidit (=nuoret naiset) eivät luonnollisesti olisi kauniita ja kuumia.
Ja ennenkuin joku alkaa huutelemaan niin kerrottakoon, että minulla on myös hyväpalkkainen työ, ihana mies ja (lastenhoidon takia paitsiolta jääviä) harrastuksia ja runsaasti ihania ystäviä, eli ulkonäkö ei ole suinkaan ainoa asia elämässäni. Ja olen 33v, eli joillekin ulkonäkö (eli näyttää niin hyvältä kuin itselleen ja ikäisekseen on mahdollista) on tärkeää yli kolmekymppisenäkin. :)