Muille näkymätön

Tunsin surua kun kukaan ei huomannut aloitustasi, joten kirjoitan tämän siksi.

Hei, äläs nyt. Minäkin huomasin sinut juuri.

Toivoisin olevani näkymätön. Aina joka paikassa joltain ihmiseltä löytyy mielipide minusta ja yleensä nämä eivät ole kovin imartelevia mielipiteitä. Haluaisin olla rauhassa, mutta ei onnistu. Joskus näinkin päin. Miten vaihdetaan osia?

Voi kuule, tällaisena maantienharmaana miehenä tilanne on pitänyt hyväksyä jo ajat sitten. Kyllä minulla silti riittää sinulle myötätuntoa, onhan se ajoittain raskasta. Eikä siinä auta mitkään hyväätarkoittavat "kyllä sinullekin joku löytyy" -kommentit, ennemminkin päinvastoin.

Sama ollut ala-asteelta saakka. Miehen sentään löysin deittisovelluksesta, mutta hänkin on joskus epäsuorasti myöntänyt ettei olis ehkä huomannut mua missään muuten vaan sattumalta (auts). Kaverit unohtaa mut aika usein, patisi ihan pari mutta hekin asuu kaukana. Baariin jos menen, ei kukaan vilkaisekaan. Muutenkin saa olla aika rauhassa. Aiemmin se harmitti, nykyään terapian ja muun avulla olen jo tottunut ja opetellut hyväksymään asian. Vaikka ajoittain se harmittaa kun ei ole ystäviä ja esim. miehen kavereiden luona/porukoissa olen seinäruusu jolle kukaan ei oikein puhu ja jos sanon jotain niin kukaan ei huomaa/kuule tai oikein noteeraa. Poikkeuksena jos joukossa on vaan yksi nainen itseni lisäksi, silloin seurani kelpaa yleensä, mutta vain tilaisuuden verran. Puhelinnumeroita yms. ei kukaan halua vaihtaa :D