Muita eronneita, miehettömiä ja lapsettomia 30 + naisia?

Mä en ole vielä 30+, mutta tuota pelkään... Miehen kanssa olen seurustellut vasta vähän aikaan, lapsijuttuihin vastaa vaan et sitten joskus. Haluaisi tietysti vakaan taloudellisen tilanteen, oman kämpän jne ennen lapsia. Olisihan se kiva, mutta kumpikin opiskellaan ja ennen kun tilanne olisi tuo, 30v ollaan täytetty jo ajat sitten. Haluaa sen täydellisen tilanteen lapislle, hän voi odottaa biologian kannalta ja minä en. Pelkään, että yli kolmekymppisenä tuleekin sit ero tai jotain ja ei ole lapsiakaan.

Ootteko selvittäneet noita keinohedelmöityshoitoja? Koitan lohduttautua, että jos olen 35v ilman lapsia ja sinkku niin tuo voisi olla vaihtoehto. Olettaen tietysti, että sen lapsen kykenee yksin kasvattamaan yms.

Mä erosin pitkästä suhteesta 7v sitten ja sen jälkeen on ollu jotain pientä sutinaa. Ei mitään todellista tai kestävää.

Biologinen kello tikitti niin kovaa, että päätin perustaa oman perheen ja sen tein. Olen nyt siis onnellinen pienen pojan äiti :)

[quote author="Vierailija" time="18.06.2014 klo 12:24"]

Mä erosin pitkästä suhteesta 7v sitten ja sen jälkeen on ollu jotain pientä sutinaa. Ei mitään todellista tai kestävää.

Biologinen kello tikitti niin kovaa, että päätin perustaa oman perheen ja sen tein. Olen nyt siis onnellinen pienen pojan äiti :)

[/quote]

Miten tulit raskaaksi? Itse en uskaltaisi baarista jotai randomia bongata. Myöskään ei ole miespuolisia kavereita, jotka suostuisi tämmöseen järjestelyyn. Keinohedelmöitys? 

Teksteistänne välittyy paikoitellen myös ymmärrettäviä epätoivon tunteita. Pidättehän varanne, että ette lankea kritiikittömästi sellaisiin miehiin, jotka kyllä kovasti haluavat lapsia mutta eivät ole kunnon ihmisiä. Tiedätte tämän ilmiön, että korkeasti koulutetut kaupunkilaisnaiset eivät löydä kumppaneita - näin syntyvistä vääristyneistä markkinoista hyötyvät myös sellaiset miehet, joiden ei pitäisi lainkaan päästä lisääntymään.

Ei oo kuulkaa tääkään kivaa, 39-vuotias aina yksin oleva yh. Otin juuri nyt sen miehen, jonka sain ja sen kanssa pari lasta. Mies oli vastuuton paska ja ero tuli. Nyt on jo haudassa. Ei oo ku pari kaveria, jotka nekin aina miestensä kanssa eikä paljoa välitä musta, koskaan eivät tule kylään, mun aloitteesta nähdään muutama tunti. Lapset kyselee miksei oo isää.... Kesäloma yksin lasten kanssa. Kyllä en suosittele tätä yh-elämää kellekään.

Ei todellakaan mikään random mies baarista :D keinohedelmöitys oli mun tapa.

T.22

Ja vielä tohon edelliseen kommenttiin: mä oon yh ja lapsi kulkee aina mukana. En koe sitä rasitteena. Tehään yhessä juttuja ja käydään eri paikoissa. Perhe-elämää, meiän perheessä vaan on yksi aikuinen kahden sijaan.

Elämä on välillä raskasta kaikilla, oli sit yh, eronnu tai suhteessa. Älkää katkeroituko, on vaan tä yks elämä. :)

Mullakin paljon epäonnea elämässä ja suhteissa. Nuorena tuhlasin liian monta vuotta tyyppiin joka vain joi ja sekoili. Sitten oli lyhyt suhde mieheen, joka paljastuikin varatuksi. Tulin raskaaksi hänelle ja tein abortin. Sitten löysin unelmieni miehen, meillä oli paljon yhteisiä haaveita ja menimme kihloihin. Aloimme yrittää lasta mutta parin kuukauden yrittämisen jälkeen mies kuoli auto-onnettomuudessa traagisesti. Meinasin kuolla itsekin kun en syönyt, en liikkunut enkä tehnyt mitään. Niin koville se otti. Vähän oli kolmekymppisenä, monen sinkkuvuoden jälkeen aloin taas seurustelemaan. Parin vuoden jälkeen mies ei kuitenkaan halunnut lapsia tai naimisiin, koskaan. Joten tässä sitä nyt ollaan 36-vuotiaana, sinkkuna ja lapsettomana. Toivoa tuo toivottavasti onnistuva keinohedelmöitys.minulla ei ole enää aikaa odottaa.

[quote author="Vierailija" time="18.06.2014 klo 12:31"]

Teksteistänne välittyy paikoitellen myös ymmärrettäviä epätoivon tunteita. Pidättehän varanne, että ette lankea kritiikittömästi sellaisiin miehiin, jotka kyllä kovasti haluavat lapsia mutta eivät ole kunnon ihmisiä. Tiedätte tämän ilmiön, että korkeasti koulutetut kaupunkilaisnaiset eivät löydä kumppaneita - näin syntyvistä vääristyneistä markkinoista hyötyvät myös sellaiset miehet, joiden ei pitäisi lainkaan päästä lisääntymään.

[/quote]

Mutta onko se sitten parempi jäädä kokonaan lapsettomaksi? Itse kestäisin kyllä yksinhuoltajuuden, tiedän että pystyn siihen. Suurin toiveeni elämässä on aina ollut oma perhe, ja pahin pelkoni on lapsettomuus. Onko se sitten niin kamalaa ja väärin tehdä lapsi vaikka vähän huonommankin miehen kanssa, eihän sitä miestä tarvitse elämässä katsella...?

Tuo aiempi kommentoija ja muutkin: voisitteko kertoa tarkemmin elämästänne yksinhuoltajana? Miten olette jaksaneet? Koetteko lapsenne kärsineen isättömyydestä? Itseäni pelottaa yksinäisessä vanhemmuudessa nimenomaan se oma jaksaminen, sekä se, että lapsi sitten kuitenkin kärsisi päätöksestäni.... jättääkö isättömyys lapseen "haavan? Entä voiko esim. poikalapsi kasvaa normaaliksi mieheksi ilman isää?

Enkä missään nimessä krisitoi valintaanne, mielestäni olette upeita ja vahvoja naisia, ja kaikille yksinhuoltajina selviäville saa nostaa hattua. Itse olen vain kovasti pyöritellyt tälläisiä kysymyksiä mielessäni.

[quote author="Vierailija" time="18.06.2014 klo 13:14"]

[quote author="Vierailija" time="18.06.2014 klo 12:31"]

Teksteistänne välittyy paikoitellen myös ymmärrettäviä epätoivon tunteita. Pidättehän varanne, että ette lankea kritiikittömästi sellaisiin miehiin, jotka kyllä kovasti haluavat lapsia mutta eivät ole kunnon ihmisiä. Tiedätte tämän ilmiön, että korkeasti koulutetut kaupunkilaisnaiset eivät löydä kumppaneita - näin syntyvistä vääristyneistä markkinoista hyötyvät myös sellaiset miehet, joiden ei pitäisi lainkaan päästä lisääntymään.

[/quote]

Mutta onko se sitten parempi jäädä kokonaan lapsettomaksi? Itse kestäisin kyllä yksinhuoltajuuden, tiedän että pystyn siihen. Suurin toiveeni elämässä on aina ollut oma perhe, ja pahin pelkoni on lapsettomuus. Onko se sitten niin kamalaa ja väärin tehdä lapsi vaikka vähän huonommankin miehen kanssa, eihän sitä miestä tarvitse elämässä katsella...?

[/quote]

komppaan niin sua 29! minunkaan mielestä lapseton loppuelämä ei ole vaihtoehto.

[quote author="Vierailija" time="18.06.2014 klo 12:03"]

7:  Miltä siitä kaveripiirin ainoasta yksinäisestä nyt tuntuu, kun muut ovat jo löytäneet eron jälkeen uuden? Onko hänelläkin toiveikas mieliala?

[/quote]

Hän on valoisa luonne ja aina on joku ihastus, joka on ihan varmasti se oikea. :) Ei ole synkkä. Sen sijaan yksi toinen meistä, jolla siis on lapsi nyt saatu, on aikeissa erota. Elämä on sellaista.