Auttakaa mua mun eksistentiaalisessa ahdistuksessa ! :D

AV:lta jos jostain on löydyttävä tähänkin apua. :)

En meinaa päästä yli tästä, kuinka mietin vaan mitä järkeä tai merkitystä on missään. Mitä väliä jos olen surullinen, mitä väliä jos olen ilonen, mitä väliä jos olen hyvä/paha ihminen jne. Mitä väliä oikeastaan mun koko elämällä on? Mitä väliä on edes totetuttaa itseään - varsinkaan muiden kustannuksella - kun se on nopeasti ollutta ja mennyttä ja sitten se on poissa.

Miksi mä yritän pyrkiä epätoivoisesti tekemään hyvää kun samalla pyrin käytännössä mahdottomaan päämäärään, johonkin täydelliseen balanssiin koko maailmankaikkeuden kanssa? Heh ja hah. Tajuan, että nälänhätä ei katoa sillä, että mä autan pienenä ihmisenä pienesti omien resurssieni puitteissa. Mutta tajuan myös, että se on vähintä mitä voin tehdä. Tulee riittämätön olo. Tuntuu vaan turhauttavalta ponnistella ja taistella asioiden puolesta, jotka ei tule koskaan olemaan ikään kuin valmiita ja koskaan ei mitään täydellistä tyydytystä ole tai tule.

Siis oikeasti kaikki tuntuu vaan niin turhalta just nyt. Koko olemassaolo. Ja alkaa tuntua, että olkoon sitten mulkkuja ihmisiä, ihania ihmisiä, epäoikeudenmukaisuutta näiden välillä, suunnatonta pahuutta ja uskomatonta hyvyyttä. Blaah.

Eli ihan semmoinen pieni kysymys Teille: MIKÄ ON ELÄMÄN TARKOITUS? :)