Miten saada ystävän mies pitämään minusta? Kyläilyreissu tulossa.

Onneksi sulla ei oo sama tilanne kuin mulla, että on pakko nähdä usein. Nyt Koronan takia vähän harvemmin. Äidin miesystävä ei oo koskaan pitänyt minusta ja erityisesti koirat aiheuttaa hänessä paheennusta. ”Äläpä hypi sohville”. Yleensä homma menee niin, että kun mennään kylään, ensimmäiset puoli tuntia hän jaksaa olla ystävällinen ja juttelee, sitten lähtee omiin oloihinsa. Yhtenä kesänä oltiin siellä 2 viikkoa äidin pyynnöstä. Joka ilta alkoi sama höpötys, että ”tässä talossa on tapana nukkua yöt, eikä riekkua aamuöille asti”. Vaikka kello olis ollu vasta kymmenen, alkoi jo hoputtaminen yöunille. Itse herra kolisteli siellä vessareissuillaan vielä puolilta öin. Koirat piti pitää meidän pienessä vierasmakkarissa oven takana yöt, ”etteivät kulje yöllä hyppimässä sängyillä ja sohvilla”

Hulluinta on se, että kun tämän miehen omat lapset ja lapsenlapset tulee kylään, saavat olla kuin ellun kanat. Heitä ei ojenneta eikä komenneta.

Älä kiinnitä käytöstavattomaan junttiin mitään huomiota.

Jätä mies täysin huomioimatta. Oletko keskustellut ystäväsi kanssa tästä? Kyllähän tuollaisesta voi suoraan kysyä, mikä mättää. Vaikka ihan siltä mieheltäkin.

Hohh hohh hoija...

Keksi nyt parempaa.

Vierailija kirjoitti:

Jätä mies täysin huomioimatta. Oletko keskustellut ystäväsi kanssa tästä? Kyllähän tuollaisesta voi suoraan kysyä, mikä mättää. Vaikka ihan siltä mieheltäkin.

Näin, paitsi että älä jätä miestä täysin huomioimatta. Menet kylään, noudatat miestä kohtaan normaaleja käytöstapoja ja jos hän on aina vain töykeä, kysyt ensin ystävältä miksi mies on sinua kohtaan sellainen, ja jos ystävä puolustelee miestään, kysy mieheltä suoraan.

Poimi hänen käytöksestään ensin esimerkkejä joihin voit vedota. Ettet vaikuta heikkohermoiselta joka kuvittelee omiaan.

Tiedät kyllä miten ;)

En oikeasti ap tiedä. Tuttavapiirissä yksi tapaus joka suht tällainen. Myös toinen tapaus jossa naispuolinen kumppani niin sietämätön että kaikki tapaamiseen valmistautuvat vetää pari lasia viiniä etukäteen että kestää häntä. Jälkimmäinen ihan sietämätön toistannakittaja omiin tarpeisiin. Esiintyy jonain parantajana ja seuraavaksi puukottaa kaikkia selkään omaan etuun nähden (= täysi golddigger).

Minun kysymys kai on että ap miksi sinun pitää ylipäänsä mennä? Onko se ystävä niin tärkeä tai ettekö voi keksiä vaihtoehtoisia tapaamismuotoja? Miten se kiva ystävä on valkannut niin ikävän kumppanin? Minä oon heivannut tuttavapiiristä pois kaikki tyhmät jotka ei osaa valita seuraansa.

Kyllä minun miehenikin välillä on tuollainen moukka, mutta pitää hyväksyä toinen vikoineen. Täydellistä puolisoa ei ole. Olin 4 vuotta nuorena parisuhteessa, jossa toinen veti herneet nenään kaikesta, murjotti ja mökötti pikkujutuista. Myöhemmin olin 2 vuotta avoliitossa aivan ihanan, älykkään ja komean miehen kanssa, kunnes paljastui, että hänpä oli ihana monen muunkin mielestä. Hän jätti minut toisen naisen takia ja kertoi siinä yhteydessä, että on sortunut kymmeniä kertoja vieraisiin naisiin, koska naiset pitävät häntä niin vastustamattomana. Hänessä ei siis ollut mitään vikaa omasta mielestään, kun pettää. Nykyisen mieheni kanssa olen ollut yhdessä yli 20 vuotta. Tuommoinen mörökölli se välillä on ja käytöstavat minun ystäviäni kohtaan joskus erikoiset, mutta luotettava tyyppi.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi sulla ei oo sama tilanne kuin mulla, että on pakko nähdä usein. Nyt Koronan takia vähän harvemmin. Äidin miesystävä ei oo koskaan pitänyt minusta ja erityisesti koirat aiheuttaa hänessä paheennusta. ”Äläpä hypi sohville”. Yleensä homma menee niin, että kun mennään kylään, ensimmäiset puoli tuntia hän jaksaa olla ystävällinen ja juttelee, sitten lähtee omiin oloihinsa. Yhtenä kesänä oltiin siellä 2 viikkoa äidin pyynnöstä. Joka ilta alkoi sama höpötys, että ”tässä talossa on tapana nukkua yöt, eikä riekkua aamuöille asti”. Vaikka kello olis ollu vasta kymmenen, alkoi jo hoputtaminen yöunille. Itse herra kolisteli siellä vessareissuillaan vielä puolilta öin. Koirat piti pitää meidän pienessä vierasmakkarissa oven takana yöt, ”etteivät kulje yöllä hyppimässä sängyillä ja sohvilla”

Hulluinta on se, että kun tämän miehen omat lapset ja lapsenlapset tulee kylään, saavat olla kuin ellun kanat. Heitä ei ojenneta eikä komenneta.

Tähän on hyvänä ratkaisuna se, että käyttäydyt kuten kylässä kuuluu käyttäytyä. Ja totta kai ne koirat pidetään kylässä pois sohvilta ja sängyiltä, jestas nyt taas. 

Minun vaimolla on tälläinen ystävä, tuntuu että hän vihaa kaikkia miehiä (heipat sinne jos luet). Jos olemme kylässä, niin hän yrittää jopa saada minut siivoamaan kotiaan heitoilla, "voisitko miehenä vaikka välillä hoitaa nuo tiskit koneeseen" alkuun tein noita, mutta en enää kun pointtinsa on selvä alistaminen sukupuolen perusteella. Hän oli meillä kylässä ja en voinut vastustaa kiusausta ja sanoin, saman "voisitko naisena hoitaa tiskit koneeseen" siitä repesikin riemu. Onneksi vaimo ymmärtää mitä tasa-arvo tarkoittaa ja sanoi että hänelläkin on särähtänyt korvaan kaverin tyyli kohdella minua. No nyt en ole tervettullut enää kylään koska minusta ei ole siellä hyötyä, eikä vaimokaan ole liiemmin hänen seurassaan viihtynyt. Jotkut ihmiset on vaan ilkeitä ja heitä kannattaa vältellä sukupuolesta riippumatta.

Hän voi olla sosiaalisesti lahjaton. Sosiaalinen älykkyys on yksi älykkyyden muoto, joka huonosti tunnistetaan. Puutteet sosiaalisten tilanteiden hallinnassa ovat hyvin yleisiä suomalaisilla. Olen kotoisin pienestä kylästä (n. 500 asukasta), jossa puolet oli juroja juntteja, useammin miehet kuin naiset. Isien käytöstavat näyttivät periytyvän usein myös pojille, vai lieneekö kyse ollut mallioppimisesta. Jos kyse on sosiaalisesta lahjattomuudesta, et sinä sitä pysty muuttamaan.

Se on ihastunut sinuun ja peittää sitä töykeydellä.

Vierailija kirjoitti:

Hän voi olla sosiaalisesti lahjaton. Sosiaalinen älykkyys on yksi älykkyyden muoto, joka huonosti tunnistetaan. Puutteet sosiaalisten tilanteiden hallinnassa ovat hyvin yleisiä suomalaisilla. Olen kotoisin pienestä kylästä (n. 500 asukasta), jossa puolet oli juroja juntteja, useammin miehet kuin naiset. Isien käytöstavat näyttivät periytyvän usein myös pojille, vai lieneekö kyse ollut mallioppimisesta. Jos kyse on sosiaalisesta lahjattomuudesta, et sinä sitä pysty muuttamaan.

Älykkyystutkijat eivät pilkkoisi älykkyyttä eri kasteihin, esim sosiaalinen älykkyys on ihan naistenlehtien harhakäsitys. Älykkäät ihmiset kohtelevat toisia pääsääntöisesti todella hyvin. Minulla on lukuisia kokemuksia että yksinkertaiset ihmiset eivät oikein osaa käyttäytyä, mutta annan asian olla, koska he eivät aina edes ymmärrä miten he käyttäytyvät. Tämä palsta on tästä hyvä esimerkki. Älykkäiden ihmisten kohdalla huono käytös jää paremmin muistiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän voi olla sosiaalisesti lahjaton. Sosiaalinen älykkyys on yksi älykkyyden muoto, joka huonosti tunnistetaan. Puutteet sosiaalisten tilanteiden hallinnassa ovat hyvin yleisiä suomalaisilla. Olen kotoisin pienestä kylästä (n. 500 asukasta), jossa puolet oli juroja juntteja, useammin miehet kuin naiset. Isien käytöstavat näyttivät periytyvän usein myös pojille, vai lieneekö kyse ollut mallioppimisesta. Jos kyse on sosiaalisesta lahjattomuudesta, et sinä sitä pysty muuttamaan.

Älykkyystutkijat eivät pilkkoisi älykkyyttä eri kasteihin, esim sosiaalinen älykkyys on ihan naistenlehtien harhakäsitys. Älykkäät ihmiset kohtelevat toisia pääsääntöisesti todella hyvin. Minulla on lukuisia kokemuksia että yksinkertaiset ihmiset eivät oikein osaa käyttäytyä, mutta annan asian olla, koska he eivät aina edes ymmärrä miten he käyttäytyvät. Tämä palsta on tästä hyvä esimerkki. Älykkäiden ihmisten kohdalla huono käytös jää paremmin muistiin.

Siksipä meillä yliopistomaailmassa ei esiinny lainkaan avointa tai peiteltyä kateutta, kiusaamista, huomiotta jättämistä tai vähättelyä. Eiku...

Paidan nappeja vaan useampi auki niin alkaa sun seura kelvata.

Vierailija kirjoitti:

Paidan nappeja vaan useampi auki niin alkaa sun seura kelvata.

Yököttävää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi sulla ei oo sama tilanne kuin mulla, että on pakko nähdä usein. Nyt Koronan takia vähän harvemmin. Äidin miesystävä ei oo koskaan pitänyt minusta ja erityisesti koirat aiheuttaa hänessä paheennusta. ”Äläpä hypi sohville”. Yleensä homma menee niin, että kun mennään kylään, ensimmäiset puoli tuntia hän jaksaa olla ystävällinen ja juttelee, sitten lähtee omiin oloihinsa. Yhtenä kesänä oltiin siellä 2 viikkoa äidin pyynnöstä. Joka ilta alkoi sama höpötys, että ”tässä talossa on tapana nukkua yöt, eikä riekkua aamuöille asti”. Vaikka kello olis ollu vasta kymmenen, alkoi jo hoputtaminen yöunille. Itse herra kolisteli siellä vessareissuillaan vielä puolilta öin. Koirat piti pitää meidän pienessä vierasmakkarissa oven takana yöt, ”etteivät kulje yöllä hyppimässä sängyillä ja sohvilla”

Hulluinta on se, että kun tämän miehen omat lapset ja lapsenlapset tulee kylään, saavat olla kuin ellun kanat. Heitä ei ojenneta eikä komenneta.

Tähän on hyvänä ratkaisuna se, että käyttäydyt kuten kylässä kuuluu käyttäytyä. Ja totta kai ne koirat pidetään kylässä pois sohvilta ja sängyiltä, jestas nyt taas. 

En ole sama, mutta tosi outoa, jos koirat eivät saa olla sohvalla. Meillä on 4 koiraa, pieniä sylikoiria kaikki, ja kyllä ne on sohvilla sekä kotona että appivanhempieni luona. Anoppi aina naureskelee, että sohvanvaltaajat tuli taas ja kantaa niille pieniä herkkupaloja. Enpä taitaisi mennä mihinkään sukuloimaan, jos koirat ei saa olla vapaasti. Kuratassut ja -massut pestään lenkin jälkeen ja koirien turkit pidetään hoidettuna. Mikä sen rentouttavampaa kuin rapsutella karvakavereita sohvalla. Sänkyyn ne eivät tule, mutta tunnen monia ihmisiä, jotka nukkuvat koiriensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi sulla ei oo sama tilanne kuin mulla, että on pakko nähdä usein. Nyt Koronan takia vähän harvemmin. Äidin miesystävä ei oo koskaan pitänyt minusta ja erityisesti koirat aiheuttaa hänessä paheennusta. ”Äläpä hypi sohville”. Yleensä homma menee niin, että kun mennään kylään, ensimmäiset puoli tuntia hän jaksaa olla ystävällinen ja juttelee, sitten lähtee omiin oloihinsa. Yhtenä kesänä oltiin siellä 2 viikkoa äidin pyynnöstä. Joka ilta alkoi sama höpötys, että ”tässä talossa on tapana nukkua yöt, eikä riekkua aamuöille asti”. Vaikka kello olis ollu vasta kymmenen, alkoi jo hoputtaminen yöunille. Itse herra kolisteli siellä vessareissuillaan vielä puolilta öin. Koirat piti pitää meidän pienessä vierasmakkarissa oven takana yöt, ”etteivät kulje yöllä hyppimässä sängyillä ja sohvilla”

Hulluinta on se, että kun tämän miehen omat lapset ja lapsenlapset tulee kylään, saavat olla kuin ellun kanat. Heitä ei ojenneta eikä komenneta.

Tähän on hyvänä ratkaisuna se, että käyttäydyt kuten kylässä kuuluu käyttäytyä. Ja totta kai ne koirat pidetään kylässä pois sohvilta ja sängyiltä, jestas nyt taas. 

En ole sama, mutta tosi outoa, jos koirat eivät saa olla sohvalla. Meillä on 4 koiraa, pieniä sylikoiria kaikki, ja kyllä ne on sohvilla sekä kotona että appivanhempieni luona. Anoppi aina naureskelee, että sohvanvaltaajat tuli taas ja kantaa niille pieniä herkkupaloja. Enpä taitaisi mennä mihinkään sukuloimaan, jos koirat ei saa olla vapaasti. Kuratassut ja -massut pestään lenkin jälkeen ja koirien turkit pidetään hoidettuna. Mikä sen rentouttavampaa kuin rapsutella karvakavereita sohvalla. Sänkyyn ne eivät tule, mutta tunnen monia ihmisiä, jotka nukkuvat koiriensa kanssa.

Ei meidän mummolassa saaneet lapsetkaan olla sohvilla tai ruokapöydässä aikuisten kanssa samaan aikaan. Vaari oli aikoinaan äreä mies. Miehet söivät ensin ja miehiä passattiin ja tuotiin ruuat nenän eteen. Kun miehet olivat ruokansa jo lähes syöneet, he alkoivat kutsua naisväkeä pöytään. Kun kaikki aikuiset olivat syöneet, me mukulat saatiin kutsu pöytään. Mummolassa oli huone, jota kutsuttiin kamariksi (ei tarkoittanut makuuhuonetta vaan oleskelukamaria). Siellä oli käsin tehdyt sohvat, joille ei lapset saaneet istua. Meille oli puujakkaroita. Harvoin kuitenkaan edes haluttiin sinne kamariin mennä. Vintillä oli rennompi meno, joten siellä ja pihaleikeissä vietettiin mieluiten aikaa.

Näin kolmen ison ja eläväisen koiran omistajana en voi kun ihmetellä miten jotkut kehtaavat olettaa että kyläillessä toisten kotona (myös vanhemmillaan!), ne omat koirat saisi tehdä mitä vaan ja ”olla kuin kotonaan”. En ikinä kehtaisi tehdä niin vaan kyllä, kaikki kolme hurttaa nukkuvat koko yön meidän kanssa pikku kamarissa (jossa me vanhemmat ja kolme lasta), eivätkä kuljaile missä sattuu, edes vanhemmillani ollessani.

Sohville ei mennä jos isäntäväki näin sanoo.

Toki jos koirat eivät ole ollenkaan tervetulleita taloon, emme mene mekään. Niin yksinkertaista se on.

Ja itse alkuperäiseen ongelmaan, jotkut vain ovat moukkia. Ole perusystävällinen mutta jätä äijä huomiotta muuten, jos on noin töykeä. Sen ongelmahan tuo on.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minun miehenikin välillä on tuollainen moukka, mutta pitää hyväksyä toinen vikoineen. Täydellistä puolisoa ei ole. Olin 4 vuotta nuorena parisuhteessa, jossa toinen veti herneet nenään kaikesta, murjotti ja mökötti pikkujutuista. Myöhemmin olin 2 vuotta avoliitossa aivan ihanan, älykkään ja komean miehen kanssa, kunnes paljastui, että hänpä oli ihana monen muunkin mielestä. Hän jätti minut toisen naisen takia ja kertoi siinä yhteydessä, että on sortunut kymmeniä kertoja vieraisiin naisiin, koska naiset pitävät häntä niin vastustamattomana. Hänessä ei siis ollut mitään vikaa omasta mielestään, kun pettää. Nykyisen mieheni kanssa olen ollut yhdessä yli 20 vuotta. Tuommoinen mörökölli se välillä on ja käytöstavat minun ystäviäni kohtaan joskus erikoiset, mutta luotettava tyyppi.

Tuosta olen samaa mieltä, että pitkässä suhteessa ei sellaista ole olemassakaan kuin täydellinen puoliso. Aluksihan kaikki toisessa on hurmaavaa, mutta puutteet paljastuu vähitellen. En kuitenkaan alkaisi suhteeseen miehen kanssa, joka ei osaa olla ystävällinen minun ystäviäni kohtaan.