Lue keskustelun säännöt.
Naurettavin asia mitä työnantajasi on ehdottanut
Tästä oli keskustelu toisella sivulla mutta se on sen verran hiljainen paikka että keskustelu loppui lyhyeen.
Eli mitä naurettavaa työnantajasi on ehdottanut?
Esim.
Työnantajani oli aivan pokalla sitä mieltä ettei sunnuntaista tule tuplapalkkaa, että ei hevosalalla hevoset katso kelloa eivätkä tiedä mikä päivä on. Joo eivät niin mutta minä katson ja tiedän joten otin ja lähdin koko tallista
Kommentit (1462)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että: "työajalla ei saa sitten omia hommia tehdä."
- "Juu, ei tulis mielenkään (jättää tekemättä!)."Treenasin työajalla ja pyöritin oman firman toimintoja koko puolitoista vuotta mitä tuossa /s-lävessä jaksoin oleskella. Palkka oli niin surkea ilmapiirin ohella, ettei jaksanut sitten pitempään siellä penkkiä kuluttaa. Nykyään koko lafkaa enää ole olemassakaan. Tämä Kotkassa joskus 2000 luvulla.
No, autoit omalla toiminnallasi ettei firma ainakaan paremmaksi muuttunut.
Merkillinen ajatuksen juoksu kyseisellä kirjoittajalla. Ei tee töitään ja sitten naureskelee, miten firma on mennyt konkkaan. Varmaan naurattais oman firmansa konkka yhtä paljon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pari vuotta sitten kun olin vakavasti työuupunut enkä siksi nukkunut enää juurikaan niin työnantaja kehotti minua hankkimaan unilääkettä. Sillä olisin hänen mukaan jaksanut taas käydä töissä ja tilanne ratkaistu. No en jaksanut todellakaan vaan tuli pitkä sairasloma. Nykyään voin todella hyvin uudessa työpaikassa.
Entinen työnantaja, tunnettu lentoyhtiö, alkaa F kirjaimeilla, koronan vuoksi lomauttu ison osan henkilökunnasta.
Töitä oli yhtenä viikkona kuussa.
Siskoni on töissä Keskolla ja sain hänen kautta nopeasti töitä osa-aikaisesti. Viikko F.llä ja muut päivät Keskolla. Jälkimmäisessä palkka oli paljon pienempi, tein jopa 25 pv kk töitä.
Työt vanhalla työpaikalla kasaantui ja esimies ehdotti tekisin talkoona lisätöitä. Kerroin ei onnistu, kun nytkään ei ole vapaapäiviä.
Usein venytin työpäiviä, vaikka palkka tuli vain 7,5 h. Sen verran talkoohenkeä oli.
Irtisanomispaperi tuli, palautin kulkuluvan, tietokoneen ja lähiesimies kysyi voiko kollegat soittaa ja pyytää apua. Mihin ? Työpuhelin myös on palautettu. Työnantaja ei vaatinut talkootöitä, lähiesimies ehdotti
Olen lääkäri. Mursin nilkkani kahta päivää ennen sovittua päivystystä, olin hoitovapaalla mutta tein keikkoja silloiselle työnantajalleni. Soitin sairaalasta heti kuvan nähtyäni, että päreinä on, en pääse päivystämään. Pomo oli sitä mieltä, että olisin voinut tulla kyynärsauvojen kanssa. Kieltäydyin. Päivystyksen alkaessa olin leikkauspöydällä, mutta vaikka olis vaan kipsattukin, niin juokse siinä osastoilla ja elvyttämässä ja pitkin taloa kyynärsauvoilla ilman varauslupaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Firman kovapalkkaisin laskentainsinööri toimii osan päivästä keskuksena.
Äitini kävi vapaaehtoisena käyttämässä vanhuksia pankissa ja apteekissa eräässä pk-seudun varakkaimpien vanhusten yksityisessä hoivatalossa.
Esinainen oli ehdottanut pari kertaa, että äitini vie vanhuksia myös kotiinsa kun on niin virikkeellistä.
Rajansa kaikella ja siihen loppui auttaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa vajaa vuosi sitten koko koronahässäkän juuri alettua tulin kipeäksi. No siinä sitten koronatestiä jonottamaan ja kun olin testissä käynyt eikä pariin päivään tulosta kuulunut oli työnantajani sitä mieltä, että "no jos sinulla on vain nuhaa ja pientä yskää niin kyllä sinä maski päässä voit jotain hommia tehdä"...
ja kyseessä siis ammatti jossa ollaan väkisin lähikontaktissa useiden asiakkaiden sekä työntekijöiden kanssa kymmeinä kertoja päivässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei koronarokotuksen ottaminen tai ottamatta jättäminen ole kenenkään ”yksityisasia”. Kyseessä on myös mahdollinen muiden ihmisten tartuttaminen vakavaan,pahimmassa tapauksessa jopa kuolemaan johtavaan sairauteen jonka pitkä-aikaisseurauksia ei vielä hyvin tunneta. Kyllä voisit itse päättää altistua koronatartunnalle,mikäli kyse olisi ainoastaan sinun terveydestäsi/elämästäsi. Viisas pomo,helppo ymmärtää että hän on pomosi ja sinä hänen ( ei niin viisas) alaisensa.
Kyllä se on vaan yksityisasia. Terveystiedot eivät ole julkisia. Ja huom! Koronarokote ei estä tartuttamasta muita!! Suojelee itseä.
Mitenpä sitä tartuttaa, jos koronaa ei ole?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverini kertoi, että hänen pomonsa ehdotti etunimen vaihtoa kun yrityksessä oli toinen saman niminen. Hän siis alkoi kutsua kaveriani itse keksimällään nimellä ja toivoi, että kaikki muutkin tekisivät niin. Oli vähän olleet porukat ihmeissään. Ei ollut pitkäaikainen tämä nimikokeilu. Naurua oli kyllä riittänyt firmassa tämän asian ympäriltä.
Koulun "penkiltä" keltanokkana sain työpaikan yrityksestä, josta en ottanut riittävästi selvää. Oli vain hienoa, että se ensimmäinen työpaikka järjestyikin näin nopeasti.
Sain aseman esimiehenä, josta ei ollut kokemusta. En aluksi huomannut ilmapiirissä mitään poikkeavaa, sillä opittavaa oli muutenkin aivan tarpeeksi.
Ensimmäinen sellainen kokreettinen havainto mitä tuleman pitää oli se, että kukaan ei kiroillut koskaan. Tuntuu naurettavalta, mutta saman alan yrityksissä kesätöissä olleena ei käytetty "kirjakieltä", vaan ärräpäät lenteli ja hävyttömät vitsit oli jokapäiväisiä.
Pian huomasin, että miltei kaikki karttoivat minua ruoka-ja kahviatauoilla. Taukotilassa oli raamattuja pöydillä.
Kun sitten tapasin toimitusjohtajan, niin hän sanoi, että tulethan sinä illalla kokoukseen. Mihin kokoukseen?
Kun kuulin mihin, niin tajusin, että toimitusjohtaja oletti minun olevan Jehovantodistaja.
Änkytin siihen, että onko se pakollista vai voinko jättää väliin. Hän alkoi kuulustella minua ja yritti käännyttää. Eihän se nyt niin vaikeaa ole aloittaa nyt ja tule käymään, niin sitten näet millaista siellä on.
Tuli sellainen olo, että nyt painostetaan, sillä samaan keskusteluun hiippaili kaksi muutakin henkilöä tarkoituksenaan kysellä kaikki uskonasiani ja kuinka niihin heillä on todella hyvä ja ikuisuuden kestävä ratkaisu.
Kieltäydyin sillä kertaa eikä se näyttänyt vaikuttavan mihinkään. Toimitusjohtaja suhtautui minuun mielestäni hyvin, mutta niitä muita jo uskossa olevia kohtaan hän ja muut esimiehet oli usein todella ankaria teettivät töitä minulta kysymättä. Työnjohto meni sellaiseksi, että kukaan ei tiennyt ketä pitäisi kuunnella ja kuka antaa ohjeet.
Uskonto tuli myös muulla tavalla kuvioon, sillä monet nuorista oli aamuisin erittäin väsyneitä, koska olivat työpäivän päätteeksi olleet käännyttämässä ihmisiä.
Jouluna haluttiin olla töissä. Minä en halunnut. Tietenkään. Tästä tuli sanomista, joten aloin hakea uutta työpaikkaa. Sellainen tulikin eteen nopeasti, koska meillä oli asiakkaana saman alan yrittäjä, jonka tunsin ennen tätäkin työpaikkaa. Hän tarjosi töitä ja totesi, että minä jo ihmettelin, kuinka sinä tuolla kestät.
Pommi tuli sitten, kun ilmoitin, että lähden muualle töihin. Haluttiin minun miettivän vielä ja luvattiin, että uskonto ei sotke sinun työtäsi mitenkään ja sano mitä pitää muuttua, että jäät.
Olin jo sopinut milloin aloitan toisaalla, joten peli oli selvä.
Nyt minua vaadittiin allekijoittamaan paperi, jossa lupaan etten kerro mitä onlen nähnyt tai kuullut työssäni. Olin kuullut ja nähnyt paljon sellaista mitä on lehdissäkin kirjoitettu ja minkä he ovat jyrkästi kieltäneet. Kieltäydyin allekirjoittamasta mitään.
Vuoden verran minulle soitteli nimettömät henkilöt ja esiintyivät uhkaavasti, koska olivat kuulleet minun puhuneen heistä pahaa. Soitot loppuivat kun käännyin poliisin puoleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota selvää mihin haet töihin. kirjoitti:
Koulun "penkiltä" keltanokkana sain työpaikan yrityksestä, josta en ottanut riittävästi selvää. Oli vain hienoa, että se ensimmäinen työpaikka järjestyikin näin nopeasti.
Sain aseman esimiehenä, josta ei ollut kokemusta. En aluksi huomannut ilmapiirissä mitään poikkeavaa, sillä opittavaa oli muutenkin aivan tarpeeksi.
Ensimmäinen sellainen kokreettinen havainto mitä tuleman pitää oli se, että kukaan ei kiroillut koskaan. Tuntuu naurettavalta, mutta saman alan yrityksissä kesätöissä olleena ei käytetty "kirjakieltä", vaan ärräpäät lenteli ja hävyttömät vitsit oli jokapäiväisiä.
Pian huomasin, että miltei kaikki karttoivat minua ruoka-ja kahviatauoilla. Taukotilassa oli raamattuja pöydillä.
Kun sitten tapasin toimitusjohtajan, niin hän sanoi, että tulethan sinä illalla kokoukseen. Mihin kokoukseen?
Kun kuulin mihin, niin tajusin, että toimitusjohtaja oletti minun olevan Jehovantodistaja.
Änkytin siihen, että onko se pakollista vai voinko jättää väliin. Hän alkoi kuulustella minua ja yritti käännyttää. Eihän se nyt niin vaikeaa ole aloittaa nyt ja tule käymään, niin sitten näet millaista siellä on.
Tuli sellainen olo, että nyt painostetaan, sillä samaan keskusteluun hiippaili kaksi muutakin henkilöä tarkoituksenaan kysellä kaikki uskonasiani ja kuinka niihin heillä on todella hyvä ja ikuisuuden kestävä ratkaisu.
Kieltäydyin sillä kertaa eikä se näyttänyt vaikuttavan mihinkään. Toimitusjohtaja suhtautui minuun mielestäni hyvin, mutta niitä muita jo uskossa olevia kohtaan hän ja muut esimiehet oli usein todella ankaria teettivät töitä minulta kysymättä. Työnjohto meni sellaiseksi, että kukaan ei tiennyt ketä pitäisi kuunnella ja kuka antaa ohjeet.
Uskonto tuli myös muulla tavalla kuvioon, sillä monet nuorista oli aamuisin erittäin väsyneitä, koska olivat työpäivän päätteeksi olleet käännyttämässä ihmisiä.
Jouluna haluttiin olla töissä. Minä en halunnut. Tietenkään. Tästä tuli sanomista, joten aloin hakea uutta työpaikkaa. Sellainen tulikin eteen nopeasti, koska meillä oli asiakkaana saman alan yrittäjä, jonka tunsin ennen tätäkin työpaikkaa. Hän tarjosi töitä ja totesi, että minä jo ihmettelin, kuinka sinä tuolla kestät.
Pommi tuli sitten, kun ilmoitin, että lähden muualle töihin. Haluttiin minun miettivän vielä ja luvattiin, että uskonto ei sotke sinun työtäsi mitenkään ja sano mitä pitää muuttua, että jäät.
Olin jo sopinut milloin aloitan toisaalla, joten peli oli selvä.
Nyt minua vaadittiin allekijoittamaan paperi, jossa lupaan etten kerro mitä onlen nähnyt tai kuullut työssäni. Olin kuullut ja nähnyt paljon sellaista mitä on lehdissäkin kirjoitettu ja minkä he ovat jyrkästi kieltäneet. Kieltäydyin allekirjoittamasta mitään.
Vuoden verran minulle soitteli nimettömät henkilöt ja esiintyivät uhkaavasti, koska olivat kuulleet minun puhuneen heistä pahaa. Soitot loppuivat kun käännyin poliisin puoleen.
No olipas juttu....
Eiköhän tuon vaitiolopaperin allekirjoitus perustunut ihan siihen, että et lavertele ko yrityksen asioita kilpailevalle yritykselle.
Vierailija kirjoitti:
Ota selvää mihin haet töihin. kirjoitti:
Koulun "penkiltä" keltanokkana sain työpaikan yrityksestä, josta en ottanut riittävästi selvää. Oli vain hienoa, että se ensimmäinen työpaikka järjestyikin näin nopeasti.
Sain aseman esimiehenä, josta ei ollut kokemusta. En aluksi huomannut ilmapiirissä mitään poikkeavaa, sillä opittavaa oli muutenkin aivan tarpeeksi.
Ensimmäinen sellainen kokreettinen havainto mitä tuleman pitää oli se, että kukaan ei kiroillut koskaan. Tuntuu naurettavalta, mutta saman alan yrityksissä kesätöissä olleena ei käytetty "kirjakieltä", vaan ärräpäät lenteli ja hävyttömät vitsit oli jokapäiväisiä.
Pian huomasin, että miltei kaikki karttoivat minua ruoka-ja kahviatauoilla. Taukotilassa oli raamattuja pöydillä.
Kun sitten tapasin toimitusjohtajan, niin hän sanoi, että tulethan sinä illalla kokoukseen. Mihin kokoukseen?
Kun kuulin mihin, niin tajusin, että toimitusjohtaja oletti minun olevan Jehovantodistaja.
Änkytin siihen, että onko se pakollista vai voinko jättää väliin. Hän alkoi kuulustella minua ja yritti käännyttää. Eihän se nyt niin vaikeaa ole aloittaa nyt ja tule käymään, niin sitten näet millaista siellä on.
Tuli sellainen olo, että nyt painostetaan, sillä samaan keskusteluun hiippaili kaksi muutakin henkilöä tarkoituksenaan kysellä kaikki uskonasiani ja kuinka niihin heillä on todella hyvä ja ikuisuuden kestävä ratkaisu.
Kieltäydyin sillä kertaa eikä se näyttänyt vaikuttavan mihinkään. Toimitusjohtaja suhtautui minuun mielestäni hyvin, mutta niitä muita jo uskossa olevia kohtaan hän ja muut esimiehet oli usein todella ankaria teettivät töitä minulta kysymättä. Työnjohto meni sellaiseksi, että kukaan ei tiennyt ketä pitäisi kuunnella ja kuka antaa ohjeet.
Uskonto tuli myös muulla tavalla kuvioon, sillä monet nuorista oli aamuisin erittäin väsyneitä, koska olivat työpäivän päätteeksi olleet käännyttämässä ihmisiä.
Jouluna haluttiin olla töissä. Minä en halunnut. Tietenkään. Tästä tuli sanomista, joten aloin hakea uutta työpaikkaa. Sellainen tulikin eteen nopeasti, koska meillä oli asiakkaana saman alan yrittäjä, jonka tunsin ennen tätäkin työpaikkaa. Hän tarjosi töitä ja totesi, että minä jo ihmettelin, kuinka sinä tuolla kestät.
Pommi tuli sitten, kun ilmoitin, että lähden muualle töihin. Haluttiin minun miettivän vielä ja luvattiin, että uskonto ei sotke sinun työtäsi mitenkään ja sano mitä pitää muuttua, että jäät.
Olin jo sopinut milloin aloitan toisaalla, joten peli oli selvä.
Nyt minua vaadittiin allekijoittamaan paperi, jossa lupaan etten kerro mitä onlen nähnyt tai kuullut työssäni. Olin kuullut ja nähnyt paljon sellaista mitä on lehdissäkin kirjoitettu ja minkä he ovat jyrkästi kieltäneet. Kieltäydyin allekirjoittamasta mitään.
Vuoden verran minulle soitteli nimettömät henkilöt ja esiintyivät uhkaavasti, koska olivat kuulleet minun puhuneen heistä pahaa. Soitot loppuivat kun käännyin poliisin puoleen.
No olipas juttu....
Eiköhän tuon vaitiolopaperin allekirjoitus perustunut ihan siihen, että et lavertele ko yrityksen asioita kilpailevalle yritykselle.
Sama. En ole juuri allekirjoittellut työsopimuksia, joissa ei tällaista olisi. Ihan normaalia työelämää. -ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota selvää mihin haet töihin. kirjoitti:
Koulun "penkiltä" keltanokkana sain työpaikan yrityksestä, josta en ottanut riittävästi selvää. Oli vain hienoa, että se ensimmäinen työpaikka järjestyikin näin nopeasti.
Sain aseman esimiehenä, josta ei ollut kokemusta. En aluksi huomannut ilmapiirissä mitään poikkeavaa, sillä opittavaa oli muutenkin aivan tarpeeksi.
Ensimmäinen sellainen kokreettinen havainto mitä tuleman pitää oli se, että kukaan ei kiroillut koskaan. Tuntuu naurettavalta, mutta saman alan yrityksissä kesätöissä olleena ei käytetty "kirjakieltä", vaan ärräpäät lenteli ja hävyttömät vitsit oli jokapäiväisiä.
Pian huomasin, että miltei kaikki karttoivat minua ruoka-ja kahviatauoilla. Taukotilassa oli raamattuja pöydillä.
Kun sitten tapasin toimitusjohtajan, niin hän sanoi, että tulethan sinä illalla kokoukseen. Mihin kokoukseen?
Kun kuulin mihin, niin tajusin, että toimitusjohtaja oletti minun olevan Jehovantodistaja.
Änkytin siihen, että onko se pakollista vai voinko jättää väliin. Hän alkoi kuulustella minua ja yritti käännyttää. Eihän se nyt niin vaikeaa ole aloittaa nyt ja tule käymään, niin sitten näet millaista siellä on.
Tuli sellainen olo, että nyt painostetaan, sillä samaan keskusteluun hiippaili kaksi muutakin henkilöä tarkoituksenaan kysellä kaikki uskonasiani ja kuinka niihin heillä on todella hyvä ja ikuisuuden kestävä ratkaisu.
Kieltäydyin sillä kertaa eikä se näyttänyt vaikuttavan mihinkään. Toimitusjohtaja suhtautui minuun mielestäni hyvin, mutta niitä muita jo uskossa olevia kohtaan hän ja muut esimiehet oli usein todella ankaria teettivät töitä minulta kysymättä. Työnjohto meni sellaiseksi, että kukaan ei tiennyt ketä pitäisi kuunnella ja kuka antaa ohjeet.
Uskonto tuli myös muulla tavalla kuvioon, sillä monet nuorista oli aamuisin erittäin väsyneitä, koska olivat työpäivän päätteeksi olleet käännyttämässä ihmisiä.
Jouluna haluttiin olla töissä. Minä en halunnut. Tietenkään. Tästä tuli sanomista, joten aloin hakea uutta työpaikkaa. Sellainen tulikin eteen nopeasti, koska meillä oli asiakkaana saman alan yrittäjä, jonka tunsin ennen tätäkin työpaikkaa. Hän tarjosi töitä ja totesi, että minä jo ihmettelin, kuinka sinä tuolla kestät.
Pommi tuli sitten, kun ilmoitin, että lähden muualle töihin. Haluttiin minun miettivän vielä ja luvattiin, että uskonto ei sotke sinun työtäsi mitenkään ja sano mitä pitää muuttua, että jäät.
Olin jo sopinut milloin aloitan toisaalla, joten peli oli selvä.
Nyt minua vaadittiin allekijoittamaan paperi, jossa lupaan etten kerro mitä onlen nähnyt tai kuullut työssäni. Olin kuullut ja nähnyt paljon sellaista mitä on lehdissäkin kirjoitettu ja minkä he ovat jyrkästi kieltäneet. Kieltäydyin allekirjoittamasta mitään.
Vuoden verran minulle soitteli nimettömät henkilöt ja esiintyivät uhkaavasti, koska olivat kuulleet minun puhuneen heistä pahaa. Soitot loppuivat kun käännyin poliisin puoleen.
No olipas juttu....
Eiköhän tuon vaitiolopaperin allekirjoitus perustunut ihan siihen, että et lavertele ko yrityksen asioita kilpailevalle yritykselle.Sama. En ole juuri allekirjoittellut työsopimuksia, joissa ei tällaista olisi. Ihan normaalia työelämää. -ohis
Joo, tosin yleensä nuo kirjoitetaan samalla kuin työsopimuskin. Työnantaja vähän myöhässä jos vasta irtisanomisen jälkeen noita hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota selvää mihin haet töihin. kirjoitti:
Koulun "penkiltä" keltanokkana sain työpaikan yrityksestä, josta en ottanut riittävästi selvää. Oli vain hienoa, että se ensimmäinen työpaikka järjestyikin näin nopeasti.
Sain aseman esimiehenä, josta ei ollut kokemusta. En aluksi huomannut ilmapiirissä mitään poikkeavaa, sillä opittavaa oli muutenkin aivan tarpeeksi.
Ensimmäinen sellainen kokreettinen havainto mitä tuleman pitää oli se, että kukaan ei kiroillut koskaan. Tuntuu naurettavalta, mutta saman alan yrityksissä kesätöissä olleena ei käytetty "kirjakieltä", vaan ärräpäät lenteli ja hävyttömät vitsit oli jokapäiväisiä.
Pian huomasin, että miltei kaikki karttoivat minua ruoka-ja kahviatauoilla. Taukotilassa oli raamattuja pöydillä.
Kun sitten tapasin toimitusjohtajan, niin hän sanoi, että tulethan sinä illalla kokoukseen. Mihin kokoukseen?
Kun kuulin mihin, niin tajusin, että toimitusjohtaja oletti minun olevan Jehovantodistaja.
Änkytin siihen, että onko se pakollista vai voinko jättää väliin. Hän alkoi kuulustella minua ja yritti käännyttää. Eihän se nyt niin vaikeaa ole aloittaa nyt ja tule käymään, niin sitten näet millaista siellä on.
Tuli sellainen olo, että nyt painostetaan, sillä samaan keskusteluun hiippaili kaksi muutakin henkilöä tarkoituksenaan kysellä kaikki uskonasiani ja kuinka niihin heillä on todella hyvä ja ikuisuuden kestävä ratkaisu.
Kieltäydyin sillä kertaa eikä se näyttänyt vaikuttavan mihinkään. Toimitusjohtaja suhtautui minuun mielestäni hyvin, mutta niitä muita jo uskossa olevia kohtaan hän ja muut esimiehet oli usein todella ankaria teettivät töitä minulta kysymättä. Työnjohto meni sellaiseksi, että kukaan ei tiennyt ketä pitäisi kuunnella ja kuka antaa ohjeet.
Uskonto tuli myös muulla tavalla kuvioon, sillä monet nuorista oli aamuisin erittäin väsyneitä, koska olivat työpäivän päätteeksi olleet käännyttämässä ihmisiä.
Jouluna haluttiin olla töissä. Minä en halunnut. Tietenkään. Tästä tuli sanomista, joten aloin hakea uutta työpaikkaa. Sellainen tulikin eteen nopeasti, koska meillä oli asiakkaana saman alan yrittäjä, jonka tunsin ennen tätäkin työpaikkaa. Hän tarjosi töitä ja totesi, että minä jo ihmettelin, kuinka sinä tuolla kestät.
Pommi tuli sitten, kun ilmoitin, että lähden muualle töihin. Haluttiin minun miettivän vielä ja luvattiin, että uskonto ei sotke sinun työtäsi mitenkään ja sano mitä pitää muuttua, että jäät.
Olin jo sopinut milloin aloitan toisaalla, joten peli oli selvä.
Nyt minua vaadittiin allekijoittamaan paperi, jossa lupaan etten kerro mitä onlen nähnyt tai kuullut työssäni. Olin kuullut ja nähnyt paljon sellaista mitä on lehdissäkin kirjoitettu ja minkä he ovat jyrkästi kieltäneet. Kieltäydyin allekirjoittamasta mitään.
Vuoden verran minulle soitteli nimettömät henkilöt ja esiintyivät uhkaavasti, koska olivat kuulleet minun puhuneen heistä pahaa. Soitot loppuivat kun käännyin poliisin puoleen.
No olipas juttu....
Eiköhän tuon vaitiolopaperin allekirjoitus perustunut ihan siihen, että et lavertele ko yrityksen asioita kilpailevalle yritykselle.Sama. En ole juuri allekirjoittellut työsopimuksia, joissa ei tällaista olisi. Ihan normaalia työelämää. -ohis
Joo, tosin yleensä nuo kirjoitetaan samalla kuin työsopimuskin. Työnantaja vähän myöhässä jos vasta irtisanomisen jälkeen noita hoitaa.
Totta & auts, en lukenut tarpeeksi tarkasti. Noinhan siinä lukee. Sori.
Itsellä ihan normikuvio, jossa äärimmäisen vaikea projekti olisi pitänyt yrittää tehdä riskillä jossa epäonnistuessaan en olisi saanut siltä ajalta palkkaa. Kysyttyäni saanko sitten osan voitoista, jos projekti onnistuu, ei käynyt...
Pomo soitti kesälomani ekalla viikolla ja kertoi varanneensa seuraavalle viikolle etelänmatkan, että mun pitää keskeyttää loma ja tulla töihin. En suostunut. Voitte vaan arvata, kuka sai kenkää, kun yritys "tuotannollisista ja taloudellisista syistä" vähensi porukkaa. Tästä aikaa jo kuusi vuotta ja onneksi nykyisessä työpaikassa reilu pomo.
Että pitäisimme työhaastattelun hänen hotellihuoneessaan. Menin kuitenkin paikalle ja tuleva pomoni avasi oven pelkässä aamutakissa. Ja hän oli suuren kansainvälisen IT-firman johtoryhmän jäsen :)
Vierailija kirjoitti:
"Jätin jäsenmaksut maksamatta monen vuoden ajalta, ja sitten erosin liitosta."
Se vaan on niin, että kun jättää yhden jäsenmaksun maksamatta, ei ole enää liiton jäsen.
Ehkä tänä päivänä, silloin kauan sitten ei ollut noin.
Meillä ainakin on vuosi aikaa maksaa vanhat rästit.