Olen raskaana ja minulla on todella paha neulakammo

[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 14:16"]Minä pelkään neuloja myös todella paljon, onneksi koko raskausaikana pistettiin vain 5 kertaa (sokerirasitus 3krt, 2krt veriryhmä yms) synnytin pelkällä ilokaasulla ja sain synnytyksen jälkeen vain 2 piikkiä. Kyllä sitä niistä pistoista läpi pääsee, kun tiedät että kyseessä on vauvan hyvinvointi. Vaikea on antaa muita neuvoja, muuta kuin että onnea matkaan ja muista aina mainita neulakammostasi!

[/quote]

Saitko mitään esilääkitystä pistämisiin? Kiitos tsempeistä! Ja vaikka siitä neulakammosta mainitsee niin aina se tuntuu oldvan hoitajille yllätys kuinka paha sekin voi olla.

Ap

[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 14:18"][quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 14:15"]

[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 14:11"]Mulla sama juttu, ja tämä on syy miksi en ole hankkiutunut raskaaksi enkä koskaan hankkiudu. Sulla ei nyt enää tätä vaihtoehtoa ole, joten toivotaan että joku osaa auttaa! 

[/quote]

No mä en selkeästi ajatellut tarpeeksi pitkälle tätä asiaa, mutta mikäs sen parempi keino kuin pakon edessä joutua kohtaamaan pelkonsa.

Ps. "Ihana" kuulla etten ole tämän pelkoni kanssa yksin! Muut pelkääjät tuntuvat olevan aina tyyliin niitä jotka "katsovat muualle ja miettivät smurffeja". Kyllä menee monesti hoitohenkilökunnalla sormi suuhun kun potilaalle ei riitäkkään se.

Ap

[/quote]

Joo minulla pelko on niin paha että olen päättänyt etten koskaan mene mihinkään terveystarkastuksiin tai lääkärin tutkimuksiinkaan, tai hammaslääkäriin. Kuolen sitten kun kuolen luonnollisesti ilman hoitoa. En pelkää yhtään kipua enkä sairauksiin kuolemista, mutta pelkään todellakin neuloja, lääkäreitä, sairaaloita jne.

[/quote]

Olen itse yrittänyt taistella vuosikausia pelkoani vastaan, ja ilman tätä raskautta olisin varmasti antanut periksi.

Ap

Olen myös neulakammoinen 2 lapsen äiti. Raskausajan verikokeet selvisin ammattilaisten avulla kun jo aikaa varatessa ilmoitin pelkääväni niin sain aina tädin joka osasi auttaa. Myös lisääntynyt verimäärä teki kokeet helpommaksi. Ja nyt lasten verikokeissa sanon myös etten voi tulla mukaan pelon vuoksi ja taas tädit kiltisti auttavat ettei pelko tartu lapseen. Kummasti asiat aina on järjestynyt ja ajatus etten olisi tuon pelon takia äiti on mahdoton :) tsemppiä ja onnea odotukseen!

moi! voin samastua suhun. mulla ollu ihan hirveä pikkikammo! pelkkä sormesta otettava hemoglobiini oli välillä liikaa.. noh sitten raskaana tuli kaiken maailman koplikaatioita ja huhhuh että verta otettiin paljon ja usein.. siinä sitten pääsin eroon kammostani! ennen pyörrytti pelkkä ajatus! nyt oon jo toisen lapsen äiti ja piikityksiä riittäny mutta oon kohdannu fobian ja päässyt yli ihanaa ja tsemppiä!

[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 14:22"][quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 14:16"]Minä pelkään neuloja myös todella paljon, onneksi koko raskausaikana pistettiin vain 5 kertaa (sokerirasitus 3krt, 2krt veriryhmä yms) synnytin pelkällä ilokaasulla ja sain synnytyksen jälkeen vain 2 piikkiä. Kyllä sitä niistä pistoista läpi pääsee, kun tiedät että kyseessä on vauvan hyvinvointi. Vaikea on antaa muita neuvoja, muuta kuin että onnea matkaan ja muista aina mainita neulakammostasi!

[/quote]

Saitko mitään esilääkitystä pistämisiin? Kiitos tsempeistä! Ja vaikka siitä neulakammosta mainitsee niin aina se tuntuu oldvan hoitajille yllätys kuinka paha sekin voi olla.

Ap

[/quote]

Ilman esilääkitystä joka kerta, hoin itselleni aina ennen käyntiä, että tämä on nyt väistämätön pakko. Lisäksi kannattaa aina varata aika, niin ei tarvitse odottaa, itsellä tuo jonottaminen on pahinta kun paniikki kasvaa.

Inhottavaa tuo pistäminen on, mutta siitä pitää vaan yrittää päästä yli.

Mua auttaa ajatud et tunnin päästä se on ohi ja meen ostaan kakun kahviosta. Ajattelen vaan sitä.

neulakammo johtui siitä ku koulussa kerrottiin miten jollaki oli menny ilmakupla suoneen ja kuollu siihen. Sit tajusin ettei se mulle tapahu en antanu lupaa ajatella et tapahtuis.

Edelleen pelkään pistettäviä lääkkeitä

Mua ei niinkään se kipu pelota vaan kammoan, että neula menee mun silmään. Tiedän, ettei se ole loogista mutta harvoin fobiat on. Voin katsella kun muita pistetään ja voin pitää neulaa kädessä itse. Mua pelottaa se, ettei mulla ole valtaa siihen, minne neula menee. Oon myös raskaana ja aika kauheeta tämä on kun piikitetään niin usein. Kohta sokerirasituskoe, pelottaa jo valmiiksi!

Laboratoriohoitajana ymmärrän asiakkaiden pelon ja pyrin juttelemaan mukavia ja viemään ajatuksia tilanteesta pois. Asiakkaalta tiedustelen haluaako tietää milloin pistän ja muutenkin kertomaan miten tilanteesta yhdessä selvitään. 

Aina kannattaa kertoa pelosta, itse ainakin suhtaudun siihen vakavasti. Esimerkiksi, jos asiakas kertoo aikaisemmin pyörtyneen, kysyn haluaako, että näytteet otetaan makuullaan. 

Kertaakaan ei ole aikuisen kanssa jäänyt näytteet ottamatta. Suosittelisin, että kerrot pelostasi ja yhteistyöllä sitten saatte näytteet otettua. Älä paniikissa käy hoitajan päälle!

Sulla on nyt viimeistään aikuistuminen edessä ja saatava pelkos kuriin. Sä et ole enää vastuussa vain itsestäni.

Toivon vilpittömästi, ettet saa raskauden aikana sellaista "ongelmaa", joka vaatisi useita (suoni)verinäytteitä. Itselläni ollut hepatogestoosi x 2 ja verinäytteitä kyynärtaipeesta otettu 1-2 krt/vko viimeiset 10 viikkoa ennen vauvan syntymää. Vaikken pistämistä sinänsä pelkääkään, niin usein toistettuna näytteenotto sattuu kyllä ihan eri tavalla :/

Ilman tällaisia vaivoja ei suoninäytteitä kovin usein raskausaikana oteta, sormenpäänäytteet toki erikseen. Mutta ota asia puheeksi jo ennen näytteenottoa niin hoitaja tietää varautua asiaan. Tsemppiä ja ihanaa odotusaikaa!

[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 15:53"]

Kertaakaan ei ole aikuisen kanssa jäänyt näytteet ottamatta. Suosittelisin, että kerrot pelostasi ja yhteistyöllä sitten saatte näytteet otettua. Älä paniikissa käy hoitajan päälle!

[/quote]

Ei sitä pysty oikein tietoisesti hallitsemaan, minä en ainakaan pysty, mitä paniikissa tekee. Eli vaikka toki haluaisi käyttäytyä asiallisesti, niin kun se hengenhätäpaniikki tulee, niin on vaan päästävä pois, raivaten äkkiä pois "esteet" tieltään, esim. se näytettä ottava tyyppi. 

[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 15:55"]Sulla on nyt viimeistään aikuistuminen edessä ja saatava pelkos kuriin. Sä et ole enää vastuussa vain itsestäni.

[/quote]

oletkohan koskaan kärsinyt fobiasta? Aaikuistu itse ja ymmärrä, ettei asia ole noin mustavalkoinen. T: ei- fobinen

Sama juttu. Kun tulin raskaaksi, kaikki kauhistelivat etukäteen, että miten ihmeessä selviän kammoni kanssa, miten kykenen synnyttämään. Raskauden aikaisissa verikokeissa sain paniikkikohtauksen, aloin itkeä ja pyörryin. Verikoe otettiin loppuun makuultaan. joka kerta kun mitattiin verensokeria, mua oksetti. myös verenpaineen mittaaminen heikotti. Otin kuitenkin sen asenteen,että se on pakko mikä on pakko. En mä voinut luistaa niistä tilanteista vaan ne oli pakko kohdata. Synnytyksessä en halunnut nähdä vilaustakaan välineistä ja piikeistä joita synnytyksessä tarvittaisiin. kerroin tämän jo heti alkuun, joten kätilö kertoi aina kun otti piikin esiin, että sain suljettua silmät. näin mun ei tarvinnut kokea kuin se pistos, eikä mulla ollut hajuakaan millaisella värkillä esim. epiduraali pistettiin ja tuliko ehkä verta. Piikkikammo ei kadonnut synnytyksessä mihinkään, vaikka kaikki niin oletti. kaikista inhottavin kokemus olikin, kun synnytyksen jälkeen musta tultiin ottamaan verinäyte.  kun pelästyin,  niin hoitaja totesi että pah, juurihan sä hyvänen aika synnytit, ei tää oo mitään siihen verrattuna! ja tuikkasi neulalla ilman että sain yhtään valmistautua henkisesti. 

kannattaa myös miettiä sitä, että jos alat käyttäytymään piikkikammosi kanssa kuin hullu eläin, saatetaan mielenterveyttäsi ja kykyäsi hoitaa lasta alkaa kyseenalaistamaan. et sä voi neuvolassa alkaa riehumaan. ainoa vaihtoehto on vaikka itkien ojentaa se käsi.

[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 15:53"]

Laboratoriohoitajana ymmärrän asiakkaiden pelon ja pyrin juttelemaan mukavia ja viemään ajatuksia tilanteesta pois. Asiakkaalta tiedustelen haluaako tietää milloin pistän ja muutenkin kertomaan miten tilanteesta yhdessä selvitään. 

Aina kannattaa kertoa pelosta, itse ainakin suhtaudun siihen vakavasti. Esimerkiksi, jos asiakas kertoo aikaisemmin pyörtyneen, kysyn haluaako, että näytteet otetaan makuullaan. 

Kertaakaan ei ole aikuisen kanssa jäänyt näytteet ottamatta. Suosittelisin, että kerrot pelostasi ja yhteistyöllä sitten saatte näytteet otettua. Älä paniikissa käy hoitajan päälle!

[/quote]

Pahasti foobisia sinä et edes näe, koska ne eivät sinne tule. Vai onko sinun tarjottimesi heitetty seinään? Ap on niin paha tapaus, ettei ymmärrä sitä itsekään, ja hänen on turha edes lähteä keskustelemaan aiheesta muuten kuin tuon listan kanssa, mitä kaikkea hän on jo tehnyt ja mitä on odotettavissa.

Tuossa pitäisi päästä ensimmäiseksi saada pelkopoliklinikalle yhteys, ja löydettävä joku asiantuntija kertomaan, mitä voidaan tehdä. Teknisestihän on tietysti mahdollista ottaa tolkku pois siksi hetkeksi, että saadaan pistettyä, jos se ei mitenkään muuten ole mahdollista. En vain tiedä, tehdäänkö sitä - ehkä näitä tapauksia tulee niin harvoin vastaan.

Miksi se terapia mahtoi loppua siihen, että neula saatiin käteen?

Oletko kokeillut puudutetta? Oletko lukenut muiden fobiasta eroon päässeiden kokemuksista?

Ammattilaisena sanon vain sen, ettei niitä kokeita otettaisi, jos niiden tiedettäisiin satuttavan ja vammauttavan ihmisiä. Niitä otetaan, koska halutaan tarkkailla ihmisten terveydentilaa.

Mikä siinä verikokeessa sinua pelottaa? Veri, pistäminen, kipu, neulan näkeminen...?

Ap täällä.

En tiedä mikä pelottaa, pelolle ei löytynyt mitään järkevää syytä. Terapia jatkui tosiaan kaksi vuotta, neula saatiin käteen jo vuoden jälkeen. Kävimme seuraamassa näytteiden ottoa ja tiedän että mitään hätää tai vaaraa ei ole. Minusta verisuonet vain ovat ihan syystä ihon alla, ei niihin vain kuulu koskea. Näin selittäisin sen parhaiten. Terapia lopetettiin, sillä terapeutti sanoi ettei voi auttaa minua tässä enempää. Hän sanoi että tarvitsisin rauhoittavaa lääkettä, sitä diapamia kokeiltiin mutta ilmeisesti se ei riittänyt. Silloin se tarjotin itseasiassa lensi seinään.

Minulla on kyllä ollut niitä lässyttäjätätejä vaikka millä mitalla. Mennään makuulle ja katsot muualle, ei mitään hätää. Mutta tiedän mitä siinä ollaan tekemässä, ja vaikka kuinka yritän ajatella muuta se täyttää pääni. Minulle on ihan yksi lysti jos joku epäilee mielenterveyttäni paniikkikohtauksessa, sillä tärkeintähän olisi saada se lapsi terveenä ulos minusta. Ei tässä fobiassa ole mitään järkeä, ärsyttää ja hävettää koko juttu. Olen kuitenkin aikuinen ihminen ja kymmeniä kertoja istunut siellä huoneessa ja huutanut kuin syötävä, lähtenyt ovet paukkuen. Koen etten saa varsinkaan näytteenottohenkilökunnalta tarpeeksi tukea, vaan lähinnä vähättelyä. Ok, se on heille arkipäivää mutta minulle se on pahin pelko. En minäkään ymmärrä miksi jotkut ihmiset pelkäävät lintuja,en voi ymmärtää sitä mutta eivät he sille mitään voi. Se vähättely ja vakuuttelu tuntuu siltä ettei minua oteta tosissaan, pelkoni on ihan aiheeton ja hyvää me vaan..! Ääh. Voi kun olisikin niin helppoa.

Ps. Eivät puudutteet auta kun vika on korvien välissä

Ap

Ai niin, ja se kerta kun kävin hoitajan päälle - en muista koko tapahtumasta mitään. Enkä tosiaan voinut sille mitään, ja sanoin pelkääväni mutta kun katsoo muualle niin kyllä se siitä. Hitto kun musta tuntuu etteivät nämä näytteenottajat ole foobikkoja tavanneetkaan!

Ap

On sussa ny jotain muutaki vikaa, kun pimenee ja käyt päälle ja muistikin menee. Joku ohimolohkoepilepsia jossa paniikki laukaisee kohtauksen? Neurologia sä tarttet.

Mitäs teet jos sulle joudutaan laittamaan spinaalipuudutus? Sekoat ja lapses kuolee, kun sitä ei saada ulos? Mihinkään ilmakuplaan ei myöskään kuole. Pitää olla iso annos ilmaa ja se pitäis ruiskuttaa suoraan kaulavaltimoon, ennenku hengiltä voi jonkun sillälailla saada. Voit joutua myös tiputukseen. Ehkä joutuvat jopa antamaan sulle verta! Jonkun toisen verta suoraan suoneen.