Lue keskustelun säännöt.
Tulevalla ex-miniällä ei ole aikaa lapselleen.
17.06.2014 |
Harmillinen tilanne.
Avioero tulossa. Pian on kakkosvaiheen aika. Asuvat saman katon alla edelleen. Valitettavasti kumpikaan ei ole saanut asuntoa.
Ero sinällään on mulle ihan fine.
Kyllä vaan aikaa nielee miniän työ. Hyvä, että töitä on ja töitä sai.
Nyrpii se, että tuo lapsi kärsii. Miniällä ei ole aikaa lapselle. Tai ei ole halua. Jos menee iltaan töihin niin nukkuu pitkään ja menee shoppailemaan tai kavereitaan tapaamaan.
Jos taas aamuun ja pääsee ajoissa niin sama juttu. Niin myös vapaapäivät. Ja on myös usein viihteellä.
Poikani on lapsen kanssa nyt kesälomalla. Viettää mielellään aikaa lapsen kanssa ja puuhastelevat kaikkea kivaa.
Lastani ja minua nyrppii vaan se, että se pikkuinen jää välistä.
Pikkuinen on jo sen ikäinen, että ymmärtää hyvinkin paljon ja usein itkee äitinsä perään. Tai, kun ei se äiti tullutkaan.
Tuntuu pahalta tuon pienen puolesta.
Kommentit (58)
Oho. Oletko ap huomannut, että ei paljon sympatia empatia sinulle säteile, miksiköhän?! Isä on tasavertainen huoltaja siinä, missä äitikin ja hänellä on myös velvollisuus saada lapsi ymmärtämään, että hänen arkensa on muuttumassa, eikä odottaa että äiti sitten tekee sen likaisentyön virallisen eron astuessa voimaan isän pitäessä nyt vaan kivaa lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi raasua.
Minä jäin pienenä isäni hoiviin. Äitini otti ja lähti. Joskus harvoin tapaili minua. Saatoin kelvata juhliin näytille. Isäni puhui äidistäni nätisti. Kasvoin minäkin ja opin ymmärtämään. Isäni huomassa minusta on kasvanut aikuinen nainen. Äitiäni en ole tavannut 7 vuoteen. Äiti yrittää aina välillä soittaa tai kijoittaa. En vastaa niihin enää. En haluaisi yhdenkään laspen kokevan sitä samaa minkä minä olen joutunut kokemaan. Isän kanssa olen hyvissä väleissä ja olemme keskustelleet lapsuudestani, äidistäni ja syistä.
Sanoisin myös anoppina, minulla ja apella on hyvä ja kiintoisa elämä ja paljon tapahtumaa, mutta kyllä kiinnostaa lastenlasten hyvinvointi vaikka yritämme olla neutraaleja ja neuvoja annetaan ja muutenkin autetaan mielellämme ja vietetään aikaa lastenlasten kanssa ja jos heillä jollakulla on ongelmia niin ratkomme parhaamme mukaan yhdessä vanhempien kanssa, hyvässä hengessä. Vanhemmathan he päättävät, se on selvä mutta olisi kumma jos isovanhemmat ei saisi olla huolissaan jos huomaavat ettei ihan hyvin mene. Onhan sitten toinenkin tapa, piittaamattomat isovanhemmat, kuin myös vanhemmat, kuka haluaa sellaiset. Tsemppiä aloittaja, toivotaan että kaikki järjestyy parhain päin-
Minkä ikäisestä lapsesta on kyse?
[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 11:20"]
Sanoisin myös anoppina, minulla ja apella on hyvä ja kiintoisa elämä ja paljon tapahtumaa, mutta kyllä kiinnostaa lastenlasten hyvinvointi vaikka yritämme olla neutraaleja ja neuvoja annetaan ja muutenkin autetaan mielellämme ja vietetään aikaa lastenlasten kanssa ja jos heillä jollakulla on ongelmia niin ratkomme parhaamme mukaan yhdessä vanhempien kanssa, hyvässä hengessä. Vanhemmathan he päättävät, se on selvä mutta olisi kumma jos isovanhemmat ei saisi olla huolissaan jos huomaavat ettei ihan hyvin mene. Onhan sitten toinenkin tapa, piittaamattomat isovanhemmat, kuin myös vanhemmat, kuka haluaa sellaiset. Tsemppiä aloittaja, toivotaan että kaikki järjestyy parhain päin-
[/quote]
Kirjoittaisitko heidän elämäkertansa verkkoon tehden isästä sankarin ja äidin syypään kaikkiin ongelmiin. Lapsensa kanssa oleva isä ei ole mikään sankari, ja poissaoleva äiti kaiken pahan juuri ja alku. Tämä on sitä erovanhemmuutta, josta tulee lapselle pysyvä olosuhde.
Tuomitsetko te esim. lapsenne puolison kelvottomaksi, jos hän ei toimi tismalleen oikein niin kuin teistä olisi oikein toimia. Äiti ei ehkä toimi oikein, mutta virheisiin hänelläkin on oikeus, ja varsinkin oikeus saada tilaisuus ne korjata enennen tuomitsemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä äiti on sanonut, kun poika on äidin kanssa hänen huolestaa lapsesta keskustellut???
[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 11:17"]
Lapsi raasua.
Minä jäin pienenä isäni hoiviin. Äitini otti ja lähti. Joskus harvoin tapaili minua. Saatoin kelvata juhliin näytille. Isäni puhui äidistäni nätisti. Kasvoin minäkin ja opin ymmärtämään. Isäni huomassa minusta on kasvanut aikuinen nainen. Äitiäni en ole tavannut 7 vuoteen. Äiti yrittää aina välillä soittaa tai kijoittaa. En vastaa niihin enää. En haluaisi yhdenkään laspen kokevan sitä samaa minkä minä olen joutunut kokemaan. Isän kanssa olen hyvissä väleissä ja olemme keskustelleet lapsuudestani, äidistäni ja syistä.
[/quote]
Ei tuo äiti ole mihinkään häipynyt. Asuu edelleen lapsen kanssa ja haluaisin kysyä onko hänellä annettu mahdollisuutta olla lapsen kanssa vai onko isä ominut hänet itselleen ja tietämättää provosoinut tilanteen tähän pisteeseen.
Vuoden päästä tilanne voi olla jo ihan toinen, kun äiti on muuttanut lapsen kanssa muualle, kun isä ei äidin käytöstä enää mahdollista. Nyt se on vaan helppo mennä, kun on isä on läsnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä käsitä miksi täällä kaikki puolustelevat äitiä. Jos isä toimisi samoin, niin se tuomittaisiin täysin. Kyllä vaan niin on, että kaikki äidit eivät vaan ole kovin hyviä äitejä ja joskus se on isä joka ymmärtää äitiä paremmin laittaa lapsi etusijalle.
Mutta lapset kasvavat ja alkavat itsekin tajuta asioita. Minun mieheni kaksi poikaa ovat pian murrosikäisiä ja ovat jo pitkään valittaneet kun äidin luona on niin tylsää ja äiti ei koskaan tee heidän kanssa mitään. Isä taas on aina tehnyt ja touhunnut lasten kanssa todella paljon. Tämä näkyy jo nyt mm. siinä että lapset arvostavat isää paljon enemmän kuin äitiä. Lapset myös tottelevat ja käyttäytyvät paremmin meillä ollessaan, kun taas äiti ravaa itse ja toisen lapsen kanssa psygologilla käytöshäiriöiden takia, koska ei saa itse mitään kuria lapsiin ja huutaa ja raivoaa vaan lapsille. Meillä ei tämän lapsen kanssa ole ikinä ollut minkäänlaisia käytöshäiriöitä ja lapsi sanoo itsekin että vika on äidin päässä eikä hänessä. Uskon että kun lapset tuosta vielä kasvavat niin tulevat viihtymään varmasti enemmän meillä kuin äidin luona. Ja on kyllä todella vaikea saada enää muutetuksi asiaa, jos ensin on sovittu, että lapset asuvat äidillä. Onneksi meillä on kuitenkin laaja luonapito ja lapset ovat meillä paljon.
54 jatkaa vielä sen verran, että sen lisäksi että äiti ei tee lasten kanssa mitään ollessaan kotona, niin lapset ovat aina olleet todella paljon isovanhempien eli äidin vanhempien hoidossa. Ovat siellä ihan viikottain monena päivänä ja äidillä on ties mitä omia menoja. Isä taas ei ole kuin yhden kerran yhdeksään vuoteen hankkinut lapsille lastenhoitajan, vaikka isovanhemmat hänenkin puolella auttavat mielellään ja näitä kyllä tavataan usein. Ja lapset siis ovat aina olleet isällä lähes yhtä paljon kuin äidillä, eli ei ole siitä kyse että isällä olisi enemmän vapaa-aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rouva 54. Jos tilanne olisi päinvastainen, ei olisi koko tätä aloitusta. On yhteiskunnassa normi, että isä tekee tälläisiä ratkaisuja.
Isä on kasvattaja siinä missä äitikin. Millainen isä laittaa äidin yksin juoksemaan psykologeilla yms, eikä osallistu niihin äidin kanssa. Millainen isä ei puutu siihen, että pojan kohtelevat äitiään huonosti, eikä kunnioita tätä vaan antaa poikien hyppiä äidin silmille. On isän loputon tehtävä myös puuttua lasten käytökseen lapsen toisessa kodissa, eikä jättää äiti hoitamaa asioita yksin. Miten siinä sitten leikit sirkushuveja yms kun voimat menee siihen perusarjen pyörittämiseen.
voihan kyse olla ihan siitä, ettei se ex-miniä halua olla miehen kanssa saman katon alla, siksi niin paljon pois kotoa?
Tai haluaa antaa isälle ja lapselle mahdollisimman paljon yhteistä aikaa ennen erilleen muuttoa, varsinkin jos isästä on tulossa etävanhempi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei sinä täydellinen äitipuoli. Olen todella pöyristynyt sinun käytöksestäsi. Onko tuo nyt kypsää. Sille tutulle ja turvalliselle on helpompi kiukutella ja sille vieraammalle on vieraanvairainen. Minä en ikänä en siis ikänä hyväksyisi tuollaista käytöstä omilta lapsiltani toista vanhempaa kohtaan tai antaisi arvostella hänen vanhemmuuttaan.
Mitali tulee teille postissa!
Mun täytyy tähän sanoa, että eron jälkeen olin aivan hukassa. Oli aika kun olin joka viikonloppu baarissa ja lapset mummolassa tms. Nyt 2vuotta myöhemmin häpeän sitä miten toimin silloin. Menneeseen en voi vaikuttaa, mutta pidän huolen, että lapsillani on nyt hyvä olla ja, että he tulevat aina ensin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti poikasi haluaa hakea lähivanhemmuutta ja äiti voi huidella sitten missä tykkää. Ovatko pohtineet sellaista vaihtoehtoa, kun se asunto vihdoin löytyy?
Ikävä tilanne.
Tunnen myös kolmekymppisen erovaiheessa olevan naisen jolle omat menot on ykkösasia. Jotenkin välittyy kylmä ja tunteeton suhtautuminen lapsiinsa. Ehkä olisi parempi että lähivanhempana olisi isä eron jälkeen.
Ilmeisesti joku kriisivaihe meneillään.
Niin entä sitten?! Poika jää isälleen. Isällä on kaikki mahdollisuudet saada poika asumaan luokseen.
[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 09:02"]
Toivottavasti poikasi haluaa hakea lähivanhemmuutta ja äiti voi huidella sitten missä tykkää. Ovatko pohtineet sellaista vaihtoehtoa, kun se asunto vihdoin löytyy?
[/quote]
Äidille menee lähivanhemmuus. Siitä on paperit jo tehty. Ja kyllä poikani on jo katsonut tuota tilannetta ja ollut yhteyksissä lastenvalvojalle. Jotta voivat katsastaa tilanteen uudelleen.
Kieltämättä ikävä tilanne.
t ap
Kyllä minäkin olisin mahdollisemman vähän tuollaisissa olosuhteissa, jossa jokaista tekimistäni vahdittaisiin, ahdistaisi ja pirusti! Antaisin myös tilaa isän ja lapsen viettää aikaa keskenään, kun siihen on vielä mahdollisuus.