Mies on illat ihan töttöröö
Miehen työt alkaa 6.00 ja herää siis 5.10. Iltaisin nukahtaa 20.30 ja kuorsaa yön lapsien takia heräilemättä, minä hoidan heidän heräilyt. Ja illat mies on...uninen, vetämätön, sa. Laitetaan ruoka vuoropäivinä mutta muuten mies nuokkuu pöydässä, piereskelee sohvalla, puhuu tyhmiä lapsille-siis vähän mitä sattujaa, ei vaan jaksa panostaa. Inhottaa kun toinen tuollainen. Heräähän moni muukin aikaisin, mun unet saattaa jäädä miestä paljon huonommalle, mutten silti ole kuin känninen ja vetämätön, puhi tyhmiä..meillä pienet lapset, ärsyttää kantaa vastuu ja vielä kun toinen puhuu väsyneenä hölmöjä. Jos se käy päikkäreille niin sitten ei loppuiltana enää jaksakaan herätä.
Kommentit (47)
En nyt huomannut ainakaan, oliko mainittu sitä, mitä ap itse tekee? Käytkö siis töissä vai oletko vain kotona? Mikäli jälkimmäinen, on HIEMAN helpompi selvitä lyhyemmillä unilla kun täyspäiväistä työtä tehdessä.
Ihmiset myös tarvitsevat eri määriä unta, se on todella yksilöllistä. Oma työni on kevyehköä toimistotyötä säännölliseen aikaan, mutta olen lähes poikkeuksetta kotiin tullessani ihan lopussa ja jos tietää, että vähänkään kiireempi työpäivä tulossa, en todellakaan voi suunnitella mitään ohjelmaa illaksi. Eilenkin nukahdin lähes pystyyn jo puoli yhdeksän aikaan ja silti taas aamulla väsytti, kun kello soi viideltä.
Ap töissä ja tulee kotiin klo 17. Aamulla vien lapset. Minulla yleensä hyvin kiireisiä työpäiviä, mutta silti annan aikaa lapsille: uimahalliin tai kotona pelaillaan, leikkipuistoon.. harmittaa, kun toinen osapuoli ei jaksa olla mukana.
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 21:31"]No sellasta idiootin kuulosta puhetta..tehdasjunttipuhetta, herkästi kiroaa tai ärähtää, pieraisee ja letkauttaa päälle jonkun kakkajutun..herkästi sellasta kitkeränkatkeraa tyyliä mitä tehdastyöntekijät käyttää. Kyllä se lapsia halaakin, mutta huonoa mallia antaa. On hyväkuntoinen ei ylipainoinen. Uniapneaa hieman löydetty mutta pitkät unethan se saa. Ap
[/quote] kauhea tehdasjuntti
Mitä se elämä muillakaan sen kummempaa? Kun tämä mies kokee normaalin arjen ilottomaksi. Omasta asenteesta kaikki kiinni. On töitä, on perhe, pitäisi olla tyytyväinen ja keksiä itse pieniä iloja arkeen eikä valittaa ja makoilla vaan.
[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 13:35"]
[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 13:26"]
[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 12:57"]
Hieno fikivinen kertomus, joka on saanut mukavasti kommentteja.
[/quote]
Sillä nyt ei ole tuon taivaallistakaan merkitystä, vaikka olisikin fiktiivinen.
[/quote]
Niinpä, ei kannata faktoilla pilata hyvää syytä haukkua tehdasjunttimiehiä.
[/quote]
Ottakaa iisisti. Se jo pitkään joka keskusteluun kommentoinut "Porvoosta päivää"-tyyppi on oppinut sivistyssanan: "fiktiivinen". Ihan yhdentekevää, koska tulollaiset kommentit eivät tuo keskusteluun mitään.
Mutta ap:n ja ennenkaikkea hänen miehensä tilanne kuulostaa surulliselta. Eihän tuo ole elämää! Minäkin mietin tässä näitä ihan arkisia asioita, kuten uni, ruoka, happi (= ulkoilu).
Ehdin jo unohtaa, onko ap kaiket päivät kotona? Jos on, el kummmallakaan ole arjessaan aikuisen oikeasti haastavaa tekemistä. Sitä pitää tehdä itse. Vaikka aluksi hampaat irvessä. Mitä ette ole koskaan tehneet perheenä tai kahdestaan - tehkää sitä. Jos vaikka lähellä on joku kesätaidenäyttely tai -galleria, menkää snne katsomaan tauluja ja olkaa niistä mieltä. Olette varmaan käyneet baareissa, hienoissa ravintoloissa tai ehkä ABC:llä, mutta jos jostain läheltä löytyisi kiva kesäkahvila, jossa hienot vanhat kupit ja itseleivotut kakut, menkää sinne. Kesä-Suomi on täynnä mieltä virkistäviä paikkoja. Pukeutukaa hienosti, jos huvittaa!
Menkää kirjastoon lainaamaan kirjoja. Veijo Merellä on hienoja, lyhyitä novelleja, samoin Maria Jotunilla. Jos Seitsemän veljestä tuntui pakkopullalta koulussa, se voi maistua paremmin aikuisena, kun on enemmän elämänkokemusta. Lukekaa toisillenne ääneen tai kuunnelkaa radiota. Telkkari tai netti ei ruoki mielikuvitusta yhtä hyvin.
Tarkoitan: hakekeaa elämyksiä, tuntekaa muita kuin arkitunteitas. Hoitakaa itseänne ja toisianne. Jos haluatte olla yhdessä, ap, ja miehen tilanne huolestuttaa sinua, voitte tehdä jotakin sen eteen yhdessä. Alkakaa vaikka kokkailla yhdessä!
kyllä 6-14 rytmi voi olla väsyttävä, mutta esim. tunnin päiväunet siihen 14:30-15:30 pitäisi piristää, sitten vasta hakemaan lapset (koska sinä äitinä ilm. viet heidät myöhemmin hoitoon, niin päivästä ei tule ylipitkä). Noin, ja loppuillan miehen tulisi jaksaa ns. normaalisti puuhailla teidän kanssa klo 16-20:30 välillä, osallistua päivälliseen, harrastuksiin, ulkoiluun yms. Yhden illan viikossa voit "antaa" hänelle omaksi ajaksi, käyttää mihin käyttää (nukkuu, urheilee, mitä vain) ja yhden yön viikossa tästä lähtien miehesi herää hoitamaan heräilevät lapset (miksi heräilevät vielä, ilmeisesti ei enää vauvoja, koska sinäkin olet työssä/opinnoissa?)
Sen lisäksi lomilla ja vapaapäivillä pitäisi jaksaa muutakin kuin nukkua, muuten pitää tutkia/vaihtaa työpaikkaa/ hoitaa kuntoon/ saada sairaslomaa...
Ilotonta väsynyttä harmaata laahustamista elämän läpi teillä! Miehesi on lamaantunut ja masentunut. Elämä lasten kanssa ei olekaan sitä mitä hän oli ajatellut, ei jaksa sitä eikä tajua miten sitovaa ja voimia kuluttavaa se on. Siksi pakenee väsymykseen ja haluaa olla rauhassa ja nukkua. Tuttuja masennuksen merkkejä.
Hänelle ei synny kontaktia tai mitään suhdetta lapsiin. Kunhan on samassa huoneessa ja talossa niiden kanssa. Ei onnellista eikä palkitsevaa kenellekään. Sääli.