Kauanko kehtaa olla pois työelämästä hoitamassa pientä lasta?

Kehtaat, mutta jos haluat töihin, niin miksi et hae.

Itse uskalsin olla poissa 12v lapsiani hoitamassa ja nyt taas paahdetaan täysillä työelämässä. Elämäni parhaat vuodet. Ja tiedoksi huolestuneille, eläkemaksuja maksoin koko ajalta.

Vierailija kirjoitti:

Kehtaat, mutta jos haluat töihin, niin miksi et hae.

Voi kyllä hakisinkin mutta rehellisesti sanottuna ei aika, voimat ja energia riitä tällä hetkellä, kun lapsi vaatii ihan koko ajan vahtimista (ei ole vielä järkeä päässä ja koko ajan pitää tehdä jotain hullua eli ei voi jättää sekunniksikaan yksin, illalla menen melkein heti lapsen jälkeen nukkumaan eli aikaa ei vaan ole) eikä siinä sivussa mitään oikeasti hyviä hakemuksia kirjoiteta. Ja kyllä, yritetty on. Ongelma on myös se, että jos saankin kuin ihmeen kaupalla töitä, niin mihin laitamme lapsen siksi aikaa, kun miehen pitäisi hakea hoitovapaata 2 kk etukäteen ennen sen alkua.

Ole niin kauan kuin voit! Itse hoidin 3 vuotiaaksi ja sitten on töissä kyllä saanut tarpeeksi kiitää…,

Se ei ole klishee, että lapset kasvavat nopeaa, vaan totta. Se on yks hujaus vaan kun huomaat, että lapset on murrosiässä.

Hoida vaan niin kauan, kun voit. Lapsi ja perhe on tärkeämpää kuin työ!

Olen samaa mieltä, lapsi on todellakin minulla tärkeintä maailmassa. Oman minäni kannalta myös työ on tärkeää, lähinnä se, että saisin tehdä edes hitusen omaa osaamisalaa liippaavaa työtä niin olisi aivan ihanaa ja voisin ehkä jopa paremmin keskittyä sitten perheeseenkin. Huolettaa siis se, onko tuo työelämästä poissa olo ihan hirveä miinus, kun töitä haetaan. Muuten minua ei sinänsä haittaa olla pois työelämästä, vaikka sinne kaipaankin. Joudun kuitenkin kertomaan, miksi olen ollut pois noin pitkään ja haluan itsekin painottaa, että olen ollut hoitamassa lasta enkä työttömänä työnhakijana. Jos se nyt yhtään nostaa hakijastatustani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehtaat, mutta jos haluat töihin, niin miksi et hae.

Voi kyllä hakisinkin mutta rehellisesti sanottuna ei aika, voimat ja energia riitä tällä hetkellä, kun lapsi vaatii ihan koko ajan vahtimista (ei ole vielä järkeä päässä ja koko ajan pitää tehdä jotain hullua eli ei voi jättää sekunniksikaan yksin, illalla menen melkein heti lapsen jälkeen nukkumaan eli aikaa ei vaan ole) eikä siinä sivussa mitään oikeasti hyviä hakemuksia kirjoiteta. Ja kyllä, yritetty on. Ongelma on myös se, että jos saankin kuin ihmeen kaupalla töitä, niin mihin laitamme lapsen siksi aikaa, kun miehen pitäisi hakea hoitovapaata 2 kk etukäteen ennen sen alkua.

Seli seli. Vai ei muka voi hakea mitään töitä jos on yksi lapsi vahdittavana ja näköjään mieskin löytyy. Ja päiväkodeillahan on velvollisuus järjestää hoitoa 2 viikon varoitusajalla, jos töitä löytyy äkillisesti.

Naapurin ämmä on ollu koko elämänsä pois työelämästä, vaikka lapset sillä jo isoja.

Mies siis elättää aikuista lorvijaa.

Joten sun 0,5-2 vuoden tauot ei ole mitään siihen verrattuna.

Joo, harvoin vaativat seuraavana päivänä töihin, vaikka lykästäisikin.

Eikö teillä mies voi vahtia lastaan edes sen aikaa, että saisit työhakemuksia tehtyä? Kai hänelläkin on jossain vaiheessa lomaa... Ymmärtäisin ongelman, jos olisit yksinhuoltaja, tässä tapauksessa ei kauheasti sympatiapisteitä heru.

Nyt on aivan poikkeuksellinen aika ja todella paljon hyviä työntekijöitä on joutunut irtisanotuksi koronan takia. En usko, että yksikään rekrytoija ihmettelee korona-aikaan ollutta aukkoa CV:ssä. 

Vierailija kirjoitti:

Naapurin ämmä on ollu koko elämänsä pois työelämästä, vaikka lapset sillä jo isoja.

Mies siis elättää aikuista lorvijaa.

Joten sun 0,5-2 vuoden tauot ei ole mitään siihen verrattuna.

Kuulostaa, että olet kateellinen. Kato, toisilla on varaa ja sulla ei.

Vierailija kirjoitti:

Nyt on aivan poikkeuksellinen aika ja todella paljon hyviä työntekijöitä on joutunut irtisanotuksi koronan takia. En usko, että yksikään rekrytoija ihmettelee korona-aikaan ollutta aukkoa CV:ssä. 

Itse hoidin lapset kotona eikä kiinnosta pätkääkään mitä rekrytoijat ajattelee. Hölmö pitää olla, jos ei tajua että jotkut haluaa hoitaa lapsensa itse eikä hoidattaa yhteiskunnalla.

Tämä on oikeasti aika vaikea valintakysymys ja yleensä nimenomaan äidille.

Olen samaa mieltä edellisen kanssa, että elämän mittakaavassa ne vuodet kotona lapsen kanssa ovat kuin silmänräpäys, ei se läheisyys ja suhde vain voi kaduttaa myöhemmin jos siihen on panostanut.

Se ei kuitenkaan poista sitä, että poissa silmistä on poissa mielestä, etenkin nopeatempoisen työelämän mielessä. Se kotona ja irrallaan olo voi olla henkilökohtaisesti ahdistavaa, kun tietää että lipuu koko ajan kauemmas ”piireistä”. Ja se voi olla ihan todellista. Mahdollisuudet ovat niin pienistä asioista ja henkilökohtaisista suhteista kiinni.

Paras olisi, jos pystyisi pitämään jonkun langan työelämään lapsen ollessa pieni. Itselläni oli 1-2 työpäivää kuussa, ja se jo pelkästään riitti säilyttämään yhteyden.

Jos työsuhdetta ei ole, olisiko mahdollista aloittaa joku löyhällä aikataululla tapahtuva koulutus? Ja miehen siirtyä vaikka 80% työaikaan, niin hän pystyisi hoitamaan lasta sillä aikaa?

Ja naiset, ollaa lujia kun ehdotatte isille osapäiväisyyttä teidän työuranne mahdollistamiseksi. Jos mies ei ole ajatellut asiaa, vastaus on todennäköisesti että ”ei onnistu, ei meillä anneta osapäiväisiä työsuhteita ja meillä on juuri nyt liikaa töitä, minä olen töissä liian tärkeä ja sehän haittaisi minun ylenemismahdollisuuksia”. Ei. Muistuttakaa niitä, että te äidit olette juuri olleet vuosia täysin poissa työelämästä naurettavilla tuloilla yhteisen perheenne vuoksi, ja nyt on isän aika joustaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naapurin ämmä on ollu koko elämänsä pois työelämästä, vaikka lapset sillä jo isoja.

Mies siis elättää aikuista lorvijaa.

Joten sun 0,5-2 vuoden tauot ei ole mitään siihen verrattuna.

Kuulostaa, että olet kateellinen. Kato, toisilla on varaa ja sulla ei.

Miten sillä on varaa,kun ei oo koskaan tienannu mitään? Sehän lokkeilee muiden lompakolla, siis aikuinen ihminen, jota miehen täytyy elättää ja mies sitten maksaa isoa pankkilainaa. Nainen ei ulkonäöllisesti ole sen väärti. Sääliä toi enemmänkin herättää.

Mieheni oli poissa töistä pienten lasten vuoksi 8 vuotta. Oli vakituinen työ miesvaltaisessa työpaikassa. Minulla ei  ollut niin hyvät tulot, että olisin voinut helposti perheen elättää, mutta menot olivat todella pienet.

Eri asia olla poissa töistä, jos ei ole työpaikasta tietoakaan.

Ei pahemmin kehtaa Suomen ankarassa ja työkeskeisessä kilpailuyhteiskunnassa

Olen ollut nyt 6v lasten kanssa kotona eikä hävetä yhtään.

Osa työnantajista/rekrytoijista ei ymmärrä, osa ymmärtää. Varmasti jotkut pistävät sinut ei-pinoon saman tien, mutta on myös fiksuja ihmisiä, jotka ymmärtävät ja pitävät sinut ihan samalla viivalla muiden kanssa. Sitten on vain sinun tehtäväsi vakuuttaa.

Jos saan itse lapsia, aion olla työelämästä poissa sen aikaa kun itse haluan ja taloudellisesti on mahdollista. Toki oletuksena on että olisin vakituisessa työsuhteessa, mutta jos kävisi vaikkapa samalla tavalla kuin sinulla, niin en antaisi sen lannistaa. Todennäköisesti kertoisin ihan rehellisesti, että olen ollut hoitamassa pientä lasta, tai sitten toteaisin vain, että sain potkut koronan takia. Tällä hetkellä ei varmasti ole ihme eikä mikään olla esim. vuotta tai pidempäänkin työttömänä, vaikka hakisi töitä aktiivisesti ja olisi oikeasti hyvä tausta ja osaaminen. Eli kyllä varmasti aloittaisin työnhaun suht ajoissa, koska tosiaan ei tiedä, milloin onnistaa, mutta hakisin vain huippukiinnostavia paikkoja ja sitten kun alkaa "pakko" lähenemään, niin sitten laajentaisin hakuja.