Lue keskustelun säännöt.
Lapsuuden traumat
16.06.2014 |
Teinkö oikein kun lähetin kirjeen äidilleni syyni puhumattomuudesta. Olin kirjoittanu kirjan vain itselleni ei julkisesti purkaakseni tuntojani kokemuksistani. Sitä äitini ei hyväksynyt eikä ole lukenut kirjaani enkä antaisikaan lukea. Siksi halusin pitää taukoa koska se oli raskasta. Äitini odottaa vastausta puhumattomuudestani joten lähetin hänelle kirjeen kertoen syyni. Aika rankkaa luettavaa hänelle:-\. En olisi halunnut lähettää kirjettä mutta kun hän odottaa vastaustani ja selvitystä kohta 8 kk.
Kommentit (11)
Siis odottanut jo 8 kk vastaustani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten otsikko liittyy ongelmaasi, eli kirjeen lähettämiseen äidillesi?
Kirjoituksesi oli epäselvä. Saako kirjeestä äidillesi hyvin selvää? Voisitko harkita ammattiapua ongelmiisi tai jonkun muun luotettavan henkilön seuraa, jonka kanssa kykenisist keskustelemaan ja rakomana traumojasi?
Siis olitko kirjoittanut kirjeen vai kirjan vai molemmat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitenköhän psykedeelistä luettavaa kirjoittamasi kirja on kun tämä lyhyt viestikin oli aikamoinen trippi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet kirjoittanut kirjan, jota äitisi ei ole lukenut, eikä kukaan muukaan, mutta hän ei hyväksy sitä? Ja sitten kirjoitat kirjeen selittääksesi mitä? Mistä äitisi tietää kirjastasi jos se on pelkästään omassa tiedossasi? Tämä on niin hämärä aloitus että hohhoijjaa.
Vaikea sanoa. Äitihän sen voi kuitenkin valita, lukeeko ja missä aikataulussa. Hänen ongelmansa, sinä olet kuitenkin tehnyt työtä käskettyä, jos äiti kerran on ilmaissut haluavansa tietää mikä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä haluaisin tehdä samoin, siis kirjottaa kirjeen äidilleni, jossa selvittäisin miksi en halua pitää häneen yhteyttä. Harmi vaan että äitiäni ei kiinnosta, hänen mielestään olen hemmoteltu, huonosti kasvatettu nirppanokka tosikko. Pitäisihän minun tietää ja ymmärtää, että hänen pilkkansa ja nimittelynsä minua (ja perhettäni) kohtaan on leikkiä vaan. Ja että minun velvollisuuteni on rientää hänen avukseen sillä sekunnilla kun kutsu käy, olenhan koko olemassaoloni velkaa hänelle. Se, ettei kukaan hänen aikuisista lapsistaan halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä, kertoo vain siitä kuinka outoja hänen lapsensa ovat. Mutta tosiaan, ei äitiä kiinnosta. Että kunhan mietin.
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 15:01"]Vaikea sanoa. Äitihän sen voi kuitenkin valita, lukeeko ja missä aikataulussa. Hänen ongelmansa, sinä olet kuitenkin tehnyt työtä käskettyä, jos äiti kerran on ilmaissut haluavansa tietää mikä on.
[/quote]
Aivan. Niin hän odottaa vastaustani. Siksi vastasin vasta nyt. Aikani pähkäiltyäni miten sanoisin. En viitsi enempää tässä puhua. Kyse oli vain että oliko oikein lähettää kirjeen kertoen lapsuuden traumoistani ja miten hän sitten reagoi siihen:-\.