Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Pinna kireellä jatkuvasti - lapset eivät tee mitään kotitöitä
15.06.2014 |
Tämäkin päivä on mennyt minulla siivotessa, pyykätessä ja lasten tavaroita pois korjaillessa Yksi oli tyhjentänyt kaikki piirustuksensa kaapista pitkin lattioita kaikkien muiden Lelujen lisäksi. Siivota ei sitten enää osannutkaan ja hermot meni ja tiuskin lapselle. vaatteet jätetään tasan siihen mihin ne riisutAn eli sohville ja lattioille. Yöpaidan lattialle jättämisestä olen sanonut varmaan vuoden verran, tuloksetta. Kun tulen töistä kotiin, on pöydällä likaiset ruoka-astiat ja välillä voit a maidot lämpenemässä.
lapset ovat 9 ja 11-vuotiaat, joten jotain voisi olettaa heidän jo osaavan tehdä, mutta kauhea natina alkaa pienestäkin pyynnöstä. Tänään olen ollut niin hermo piukeena, että toivoin lapset niin kauas kuin pippuri kasvaa. Mitään kivaa yhteistä kivaa ei olla tehty ja jäi vähän huono fiilis koko päivästä. Muutoinkaan ei tehdä paljoakaan mitään yhdessä perheenä tai edes lasten kanssa, ne vaan ovat tässä sivussa ja sotkevat.
Ahdistaa vähän tuleva kahden viikon loma yksin lasten kanssa kun mieskin on töissä. tuntuu, että lasten kanssa ei le ollut kivaa enää aikoihin:(. Haluaisin yhden rauhallisen päivän ihan itselleni. En ole ollut kotona yksin 11 vuoteen paria tuntia silloin tällööin lukuunottamatta. Nyt ahdistaa kaikki.
Muehenikin pkeni lenkille tuulettumaan.
Kommentit (60)
Tuttuja tunteita täälläkin :( Lapset ovat 6,8 ja 11 eivätkä tee kotona juuri mitään muuta kuin sotkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotipalaverin paikka. Kaikki osallistuu ja antaa ehdotuksia, miten elämästä tulee taas kivaa.
Lopeta siivous ja pyykkäys ja veloita pilalle menneet voit ja maidot lapsien viikkorahoista.
Lapsi parat. Kesäloma pilalla pyjaman ja piirustuspapereiden takia. Anna heidän elää ja viihdyttää itseään ne pitkät päivät yksin kotona :( Yksin kokkaavat itselleen ja kaiken päälle kotiin tulee äiti, jonka ainoa huoli on pöydällä sulava voi!! Lisäksi se ikävöity äiti on valmis toivottamaan lapset hevettiin, että saisi olla yksin ja viettää itsensä kanssa laatuaikaa :O
Siivositko muuten itse 9-vuotiaana jälkesi niin, ettei äidilläsi mennyt hermot?
Mielestäni sinun pitää nyt puhua lapsille vakavasti. Mulla itselläni on vain yksi paljon pienempi lapsi, joten en ole ehkä ihan paras neuvomaan, millaisia keinoja tuon ikäisten lasten kanssa kannattaisi käyttää, mutta mieleen tulee, että jos pyytäisit heitä ajattelemaan asiaa omalta kannaltasi - kävisitte siis asiasta vuoropuhelua, jonka tavoitteena on se, että lapset itse oivaltaisivat, miten kurjaa sinusta on olla ainoa jälkien korjaaja.
Ei se varmasti muuta asioita hetkessä, mutta luulen, että lapsen oma oivallus asiasta on kuitenkin paras tie muutokseen. Toki keskustelun jälkeen varmaan kannattaa harkita palkitsemista ja rankaisemistakin, tuskinpa asia ihan yhdellä sanomisella muuttuu, mutta antaa ainakin ajattelemisen aihetta.
Mä oon muuten alkanut huomautella lapselle jo nyt, ettei vain heitä tavaroita lattialle, vaan panee ne paikoilleen. Saa nähdä, onnistuuko tällä metodilla kasvattaa lasta siistimmäksi - sen näkee sitten vuosien kuluttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsopa peiliin, sieltä löytyy syypää. Jos et ole opettanut lapsille järjestyksenpitoa, kotitöitä ja auttamista, niin ajatuksiako heidän pitäisi osata lukea? Huomisesta alkaen voit yrittää muutosta, mutta VAIN jos olet siihen itse sitoutunut. Jos taas marttyyrinä alat märisemään, teet kaiken yksin ja kiukuttelet, niin lapset ovat voittaneet sinut 5-0. Tee tänään listat, esität ne huomenna lapsille ja kännykät, pelit, herkut, kaverit yms. pois ennenkuin homma toimii. Näytät itse miten työt tehdään ja sitten lapset saavat luvan osata. Tekosyitä ei tarvitse kuunnella, kännykkä pysyy pois jos töitä ei tee, tekee liian hitaasti tai huonosti ja huonosti tehdyt tehdään niin kauan uudelleen, että kelpuutat tuloksen. Lapset osaavat kyllä, mutta heidän ei ole tarvinnut kun sinä teet. Oma vika siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä enää sano kertaakaan. Johan sinä olet 11 vuotta sanonut, se pitää nyt riittää varsinkin kun tiedät sen olevan täysin hyödytöntä.
Ota uudet keinot käyttöön. Ihan kaikki lattialle ja muuten levälleen jääneet tavarat viet pois. Niin, onhan se kamalaa, mutta osta rulla jätesäkkejä, niin sopivat. Astioita varten laatikoita.
Jo muutamassa päivässä huomaat, että elämäsi on paljon helpompaa, kun sinun ei enää tarvitse pahoittaa omaa eikä lastesi mieltä millään sanomisella. Keräilet vaan ihan hiljaa kaikki tavarat pois ja viet ne vaikka lukolliseen varastoon.
Kyllä ymmärrän, että ketuttaa laittaa pois pöydällä lämmenneet maidot ja voit, mutta ei sinun tarvitse niitä pois heittää. Leivo vaikka jotain niistä - mutta talossa ei sitten ole enää maitoa eikä voita vähään aikaan.
Vielä rautalangasta tämä asia: lapsilla ei enää ole niitä leluja, piirustuksia, ei yöpaitaa eikä muutakaan vaatteita, ei ruokia eikä edes tv:n kaukosäädintä, jos SINÄ olet se, joka joutuu sen siivoamaan jostain. Vasta sitten niitä voi palauttaa, kun oppivat jotain.
Niin, onhan se kovin murheellista kun sinua ei sitten enää tarvita siinä talossa, kun sinä et ole niin välttämätön ja tarpeellinen, eikä ole mitään tekemistä. Tunnet itsesi peräti laiskaksi ... arvaanko, että lapsesi ovat poikia, ja akat ovat miesten (pientenkin) palvelemista varten tai muuten täysin turhia, kuten 2 jo kirjoittikin.
Meillä sama homma, mutta ehkä ei noin pahana. Meillä kyllä vietän sitä kahdenkeskistä aikaa lasten kanssa, erikseen myös jotta saavat olla myös kahdestaan äidin kanssa, eikä ole aina se sisar huomiota jakamassa.
Itse yritän sitä kiristyksen ja uhkailun ja palkitsemisen välistä tilaa, ettei mene liian ngatiiviseksi. Pelkällä negatiivisuudella ei yleensä saada mitään hyvää aikaiseksi, eli pitää myös palkita hyvästä työstä. Eikä lapsi kerralla opi hyvin siivoamaan, siihen pitää myös harjoitella, joten et mielestäni voi HETI vaatia täydellistä siivoustulosta. Lapsi on kuitenkin vielä lapsi, ei osaa kovin järjestelmällisesti, ja oikeaoppisesti siivota. Käden motoriikkakin voi olla vielä aika huono aikuiseen verrattuna. Lisäksi siivous työ vaatii pientä itsekuria ja sisäistä johtamista, jota moni lapsi vielä opettelee....
Meillä poika on vielä aika huono imuroimaan (nyt 10 v), koska kärsii muutenkin keskittymisvaikeuksista ja eikä käsien motoriikka ole kunnossa, joten hänelle on vielä valtava ponnistus koko asuntomme imuroiminen. Mutta pikkuhiljaa alkaa siivoustulos parantua, varsinkin kun yritän vinkata miten se kannattaa tehdä. Palkkioksi saa sitten esim. korotettua viikkorahaa, yhteisen kaupunkireissun äidin kanssa vähän shoppailemaan jne. Yritän näin aluksi palkita aika reilustikin kun se siivous on ihan tervanjuontia vielä, kun tuntuu olevan vaikeaa ja työlästä. Lapsi kun ei ole samalla tavalla tottunut työntekoon kuin aikuinen. Joltain yläkoululaiselta vaatisin sitten paljon parempaa tulosta siivouksesta! Mutta kymmenvuotias on vielä aika pieni. Anna lapsen kokea myös onnistumisen iloa ponnisteluistaan. Mäkätyksellä et voita mitään muuta kuin huonon mielen ja lapset jotka oppivat vihaamaan siivousta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se omavikani, mutta luulisi asten jo saaneen tarpeeksi motkottamisestani, mutta ehkä ne nauttivat siitä ja kireästä tunnelmasta kun siivoan heidän jälkiään. Tuntuu vaan, että elämässä on niin vähän niitä mukavia hetkiä perheen kanssa kun aina on koti kaaoksessa ja se ärsyttää minua vaikka en todellakaan ole mikään pedantti Ihminen.
[quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 21:55"]
Älä enää sano kertaakaan. Johan sinä olet 11 vuotta sanonut, se pitää nyt riittää varsinkin kun tiedät sen olevan täysin hyödytöntä.
Ota uudet keinot käyttöön. Ihan kaikki lattialle ja muuten levälleen jääneet tavarat viet pois. Niin, onhan se kamalaa, mutta osta rulla jätesäkkejä, niin sopivat. Astioita varten laatikoita.
Jo muutamassa päivässä huomaat, että elämäsi on paljon helpompaa, kun sinun ei enää tarvitse pahoittaa omaa eikä lastesi mieltä millään sanomisella. Keräilet vaan ihan hiljaa kaikki tavarat pois ja viet ne vaikka lukolliseen varastoon.
Kyllä ymmärrän, että ketuttaa laittaa pois pöydällä lämmenneet maidot ja voit, mutta ei sinun tarvitse niitä pois heittää. Leivo vaikka jotain niistä - mutta talossa ei sitten ole enää maitoa eikä voita vähään aikaan.
Vielä rautalangasta tämä asia: lapsilla ei enää ole niitä leluja, piirustuksia, ei yöpaitaa eikä muutakaan vaatteita, ei ruokia eikä edes tv:n kaukosäädintä, jos SINÄ olet se, joka joutuu sen siivoamaan jostain. Vasta sitten niitä voi palauttaa, kun oppivat jotain.
Niin, onhan se kovin murheellista kun sinua ei sitten enää tarvita siinä talossa, kun sinä et ole niin välttämätön ja tarpeellinen, eikä ole mitään tekemistä. Tunnet itsesi peräti laiskaksi ... arvaanko, että lapsesi ovat poikia, ja akat ovat miesten (pientenkin) palvelemista varten tai muuten täysin turhia, kuten 2 jo kirjoittikin.
[/quote]
Ja tyrannius on sitten se "oikea" kasvatusmetodi. NOUP!! Tässähän perheessä on sitten vain keskenkasvuisia! Aivan kamala natsimetodi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 22:01"]
Onhan se omavikani, mutta luulisi asten jo saaneen tarpeeksi motkottamisestani, mutta ehkä ne nauttivat siitä ja kireästä tunnelmasta kun siivoan heidän jälkiään. Tuntuu vaan, että elämässä on niin vähän niitä mukavia hetkiä perheen kanssa kun aina on koti kaaoksessa ja se ärsyttää minua vaikka en todellakaan ole mikään pedantti Ihminen.
[/quote] Mä henk.koht. ajattelen, että se motkottaminen ei auta. Se aiheuttaa varmasti aivoissa jonkun kielteisen reaktion niin, ettei edes halua ajatella sitä asiaa, mistä se motkottaminen johtuu. Sen takia ajattelin, että lapsen saaminen ajattelemaan asiaa itse ("miltä sinusta tuntuisi, jos...") voisi olla parempi tie.
Toisen näkökulman näkeminen on varmasti aika pitkä tie vielä tuonkin ikäisten lasten kanssa, mutta kuitenkin ajattelen, että se ajattelemaan herättäminen on parempi tie kuin kielteinen motkottaminen tai jatkuva rankaiseminen (toki motkottamisella ja rangaistuksillakin on omat paikkansa).
En itse ole mikään supervanhempi, mutta tällaisia ajatuksia tulee mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 22:00"]
Meillä sama homma, mutta ehkä ei noin pahana. Meillä kyllä vietän sitä kahdenkeskistä aikaa lasten kanssa, erikseen myös jotta saavat olla myös kahdestaan äidin kanssa, eikä ole aina se sisar huomiota jakamassa.
Itse yritän sitä kiristyksen ja uhkailun ja palkitsemisen välistä tilaa, ettei mene liian ngatiiviseksi. Pelkällä negatiivisuudella ei yleensä saada mitään hyvää aikaiseksi, eli pitää myös palkita hyvästä työstä. Eikä lapsi kerralla opi hyvin siivoamaan, siihen pitää myös harjoitella, joten et mielestäni voi HETI vaatia täydellistä siivoustulosta. Lapsi on kuitenkin vielä lapsi, ei osaa kovin järjestelmällisesti, ja oikeaoppisesti siivota. Käden motoriikkakin voi olla vielä aika huono aikuiseen verrattuna. Lisäksi siivous työ vaatii pientä itsekuria ja sisäistä johtamista, jota moni lapsi vielä opettelee....
Meillä poika on vielä aika huono imuroimaan (nyt 10 v), koska kärsii muutenkin keskittymisvaikeuksista ja eikä käsien motoriikka ole kunnossa, joten hänelle on vielä valtava ponnistus koko asuntomme imuroiminen. Mutta pikkuhiljaa alkaa siivoustulos parantua, varsinkin kun yritän vinkata miten se kannattaa tehdä. Palkkioksi saa sitten esim. korotettua viikkorahaa, yhteisen kaupunkireissun äidin kanssa vähän shoppailemaan jne. Yritän näin aluksi palkita aika reilustikin kun se siivous on ihan tervanjuontia vielä, kun tuntuu olevan vaikeaa ja työlästä. Lapsi kun ei ole samalla tavalla tottunut työntekoon kuin aikuinen. Joltain yläkoululaiselta vaatisin sitten paljon parempaa tulosta siivouksesta! Mutta kymmenvuotias on vielä aika pieni. Anna lapsen kokea myös onnistumisen iloa ponnisteluistaan. Mäkätyksellä et voita mitään muuta kuin huonon mielen ja lapset jotka oppivat vihaamaan siivousta.
[/quote]
lapset ei todellakaan ole imuroineet ikinä. Jo oman pöydän järjestely on suurista suurin ponnistus. Valittavat vaan ruuista ja kitisevät kun en ole ostanut jotain tiettyä leipää tms. Nyt kun tämäm kirjoitan tähän, niin tuntuu, että lapseni ovat kamalia ja niiden myötä minusta on tullut hermoraunio enkä osaa enää rentoutua lainkaan.
Meillä tehoaa uhkaus ns. roskapussisiivouksesta. Eli jos minä joudun siivoamaan lasten jäljet, siivoan tavarat isoon jätesäkkiin. Tein sen kerran ja sen jälkeen ovat aina itse siivonneet. En heittänyt tavaroita roskiin, mutta olivat 6 kk varastossa.
No tuosta voista ja maidosta voisit puhua siitä näkökulmasta, että jos ne menee pilalle, niin menee rahat hukkaan ja on sitten vähemmän mahdollista ostaa muuta, oikeasti kivaa.
Mutta muuten, relaa. Kymmenen vuotta, niin saat olla siistissä kodissasi - yksin.
Ollessani tuossa iässä kesälomalla äiti aina ruokiksella käydessään antoi pieniä kotitehtäviä esim. "Henna tyhjentää ja täyttää tiskikoneen ja hanna imuroi olkkarin" eihän niitä hommia ollut mukava tehdä, mutta jos jätti tekemättä, niin äiti oli töistä tullessaan niin surullisen ja väsyneen näköinen, että itseä alkoi hävettää hirveästi.
Monesti myös jos isä oli lomalla saattoi hän sanoa, että "siivotaanpa ja laitetaan ruoka niin äidillä on sitten mukavampi tulla kotiin" sitten puunattiin paikkoja ihan uudella puhdilla, sillä oli niin jännittävää järjestää äidille mukava "yllätys".
Alue: Aihe vapaa
Akka tekee akkojen hommia. En näe tässä mitään ongelmaa.