Lue keskustelun säännöt.
Vertaistukea kaivataan: raskaus ottaa koville
15.06.2014 |
Eka raskaus puolessa välissä ja kaikki harhaluulot siitä että "kun olen raskaana niin olen super-reipas, en anna pahoinvoinnin sun muun haitata ja teen töitä kuin kone, koska raskaus ei ole sairaus", ovat karisseet.
Ekat kaksi kuukautta kärsin lamaannuttavasta väsymyksestä ja pahoinvoinnista (en kuitenkaan oksennellut paljoa), kävin työpaikan vessassa nuokkumassa välillä. Tuntui, ettei mihinkään saanut otetta ja keskittymiskyky oli täysin nollassa. Sitten oli joidenkin viikkojen päänsärkykausi, päätä särki lähes joka päivä ja kovaa. Kerran jouduin lähtemään kesken päivän pois.
Ekan kolmanneksen jälkeen pahoinvointi vaihtui voimakkaaksi närästykseksi ja kova väsymys on tullut takaisin (edellisestä 24 tunnista olen nukkunut noin 14-15h). Viime viikolla alkoi lievä flunssa ja poikkeuksellisesti parin päivän fyysinen työ joka vei voimat yhdessä laskeneen hemoglobiinin kanssa. Nyt saikulla 3 päivää ja mietin miten jaksan raahautua töihin ensi viikolla. Itsekseni tosin mietin, että olenko vain laiska? Mulla on kiinnostava työ ja vasta viime viikolla sain todella positiivista palautetta kollegoiltani, joten siellä päässä ei ainakaan ole vikaa.
Loppuraskaus mietityttää kun töissä ja kotona pitäisi jaksaa (muutto edessä vielä). Rautaa olen jo lisännyt lääkärin ohjeen mukaisesti ja muutenkin syön terveellisesti. En vain tajua miten näin normaali asia kuin helppo raskaus vie voimat.
Onko linjoilla muita epätäydellisiä odottajia? Sanokaa etten ole ainoa :)
(siltä välillä tuntuu)
Kommentit (22)
Tollasta se nyt vaan on. Itsellä oli lisäksi useampi omaa ja lapsen henkeä uhkaava isompi ongelma, erikoislääkäriseuranta ja useampi lääkitys... Olihan se kiva saada se kunnialla ohitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähes tulkoon on nyt samanlainen raskaus kuin sinulla. Väsynyt jatkuvasti, pahoinvointia alusta asti, joka jatkui jatkuvalla närästyksellä (jonka takia otan aamuisin Omeprazolia 1-2 kpl. Kannattaa käydä neuvolalääkärin juttusilla, jos siltä tuntuu, minua helpottaa hieman tuo lääke). Voin sanoa että olen fyysisesti aivan loppu, joka sitten toi myös raskausajan masennuksen. Olin lähes alkuraskaudesta asti sairaslomalla, välillä kokeillen miten työ sujuisi, mutta turhaan. Aloin syyllistämään itseäni, että miksi en pysty ja että ei tää raskaus ole iso juttu.. Masennuin ja olin sitten sairaslomalla siihen asti, kun äitiysloma alkoi.
Mielestäni, jos tuntuu että oikeasti kaipaat lepoa, ota sitä, älä vähättele vointiasi, kaikille raskaus ei ole helppoa. Ensimmäinen raskauteni oli ns. Unelmaa, ei juurikaan mitään vaivaa ja töissä kävin loppuun asti ja olin muutenkin energinen, mutta tämä toinen.. Totaalisesti vastakohta :D enään odottelen että olisi jo ohi, huomenna LA :)
Onnea odotukseen! Onneksi sitä ei olla ikuisesti kuitenkaan raskaana ;D
Tiedän miltä susta tuntuu. Alkuraskaus ja keskiraskaus oli helppoja, ei pahoinvointia korkeintaan pientä väsymystä. Ja jotkut hajut kuvotti, muuten helppoa aikaa. Mutta auta armias kun tää loppuraskaus alkoi, sen myötä tuli kaikki vaivat, oksentelu, väsymys, alhainen hemppa, siis ihan kaikki! Liitoskivut vaivaa päivittäin ja ne on todella vihlovia, tissit on kipeet (alkuraskaudessa korkeintaan vähän aristi) eikä mikään huvita ja mielialanvaihtelut on aika mielettömiä. Ihmettelen miten mun mies on jaksanut mua! Kaiken kukkuraksi laskettu aika oli 1,5 viikkoa sitten. Sanonta "odottavan aika on pitkä" on saanut uuden merkityksen. Mutta lohduttaudu sillä ettei se ikuisesti kestä ja varmasti palkinto on kaiken tän vitutuksen arvoinen. :)
Minun raskausaika oli aika helppo . Sain nukkua hyvin ja hoitaa kuntoa. Olin jo 43 v. Työ ei rasittanut koska olin työtön.
Minun raskausaika oli aika helppo . Sain nukkua hyvin ja hoitaa kuntoa. Olin jo 43 v. Työ ei rasittanut koska olin työtön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 15:53"]
[quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 13:18"] En vain tajua miten näin normaali asia kuin helppo raskaus vie voimat.
[/quote]
Joku täällä joskus sanoi hyvin, että jos raskaus olisi helppoa, niin sitä ei kutsuttaisi raskaudeksi vaan keveydeksi.
[/quote]
Toi oli ihan paras :) Ja onneksi olen vuonna 2014 kaupungissa elävä toimistotyöläinen enkä vaikkapa 1700-luvun maatalon piika. Varmaan on helpompaa olla raskaana nyt.
Mulla vielä raskaus alkoi sillä, että sain varhaisultrasta lähetteen naistentautien polille hakemaan kohduntyhjennyslääkkeitä koska gynekologi diagnosoi keskenmenon. Ei ollut keskenmenoa ja tässä sitä ollaan viikolla 20, mutta tapahtuma kyllä jätti jäljet eli vaikka fyysiset oireet kestäisi olen jatkuvasti huolestunut. Tunsin sikiön liikkeet tosi aikaisin (vko 15) ja nyt olen alkanut miettimään, että jos ne liikkeet ovatkin olleet ilmakuplia suolistossa tai suonenvetoja tms. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 13:26"]Mulla on kans väsy, mutta töissä siihen ei ehdi keskittyä. Työni on todella hektistä eikä ajatus saa herpaantua. Vapaapäivät meneekin sitten aivan sumussa, kun väsymys on niin valtava. Närästys vaivaa, mutta pidän huolen, että mulla on joka paikassa piimää joukoss, joka auttaa.
Päänsärkyyn sain kunnon lääkkeet, kun alkoivat olla todella pahoja migreenikohtauksia.
Toinen kolmas itselläkin menossa. Ajatus on koko ajan, että raskaus ei ole sairaus,joten saikkua en ole hakenut.
[/quote]
Oon ite kolmatta kertaa raskaana ja voin kertoa, että jos todella väsyttää, ei sillä ole väliä onko työ hektistä vai ei..muistan keskimmäisessä raskaudessa kävelleeni sumussa, päässä vain humisi ja olo oli epätodellinen..oli todella vaikea keskittyä. Nyt olen onneksi kotona, mutta eipä se lasten kanssa näinkään ole helppoa. Onneksi voimien pitäis palata keskimmäisellä kolmanneksella. Nyt ei toki oo niin paha väsy kuin viimeksi, jopa nukahdin kesken kovakouraisen hieronnan...
43-vuotiaana lapsensa saanut ei taida tuntea sanaa "vertaistuki". Hänhän tulee aina joka ketjuun kertomaan nuo samat asiat.
Mulla on ollut todella karsea raskaus. Edellinen raskaus oli tähän verrattuna helppo, olin aina toimintakykyinen, vaikka etistä istukkaa pitikin varoa. Nyt olen ollut lähinnä toimintakyvytön ja sairas. Ajattelin, että harrastan paljon liikuntaa, kun kuntokin on parempi kuin edellisellä kerralla, mutta ei se ihan niin mennyt... Jouduin lopettaa liikuntaharrastukset melko ajoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kans väsy, mutta töissä siihen ei ehdi keskittyä. Työni on todella hektistä eikä ajatus saa herpaantua. Vapaapäivät meneekin sitten aivan sumussa, kun väsymys on niin valtava. Närästys vaivaa, mutta pidän huolen, että mulla on joka paikassa piimää joukoss, joka auttaa.
Päänsärkyyn sain kunnon lääkkeet, kun alkoivat olla todella pahoja migreenikohtauksia.
Toinen kolmas itselläkin menossa. Ajatus on koko ajan, että raskaus ei ole sairaus,joten saikkua en ole hakenut.
Höpö höpö, ei ole olemassa mitään yleispäteviä sääntöjä koskien raskautta. Se on erilainen kokemus kaikilla, jotkut pääsee helpommalla, jotkut joutuvat kokemaan kantapään kautta jokaisen inhottavan raskausvaivan. Minä kuulun siihen kastiin joka ei nauttinut raskaudesta, se oli vain sellainen välietappi että sain haluamani - ne lapset. Helppoja raskauksia ne silti olivat.
Kuuntelet itseäsi, lepäät kun siltä tuntuu äläkä kuuntele mitään höpötyksiä siitä mitä sinun pitäisi tuntea. Tsemppiä odotukseen! Ihan kauhee klisee tiedän, mutta se odotus kyllä palkitaan ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla neljäs raskaus menossa yli puolivälin ja täytyy sanoa, että olen aivan rättipoikkipuhki. Töissä kans käyn välillä vessassa huilimassa, mutta olen sairaanhoitaja joten se onnistuu harvoin. Rv 26 lääkärissä ei onneksi ollut tapahtunut mitään alakerrassa joten jatkan töissä normaaliin tapaan. Sain onneksi antibioottikuurin 3 viikkoa kestäneeseen flunssaan ja poskiontelontulehdukseen. Olen syönyt panadolia 3 g. Päivässä, alkavat olla karkkia....... mutta joo lepään kotona, muuhin en kykene. Kaksi ekaa raskautta oli helppoja.
En siis ole raskauden takia sairaslomalla, vaan sen flunssan (+kuumeen). Normaalisti menisin kyllä töihin kuumeessakin, jos en esim. yski tai aivastele eli jos on epätodennäköistä että tartuttaisin muita. Raskauden aikana vaan nämä normaalit krenkat vievät voimat totaalisesti eli kun saan yleensä n. kerran päivässä (liitos)kipukohtauksen siitä meinaa lähteä taju ja olen yhtä väsynyt kuin migreenikohtauksen jälkeen vaikka kipu kestää vain muutamia minuutteja. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hyvin voit jäädä vaikka muutamaksi päiväksi sairauslomalle, jos lepäät kunnolla, voi tuo vaihe mennäkin ohi ja jaksat taas eri tavalla. Minulla on harjoitussupistuksia häiriöksi asti ja jouduin myös synnärille lääkärintarkistukseen varmuudeksi. Tämä lääkäri, neuvolalääkäri sekä -terkkari totesivat kaikki että jos supistuksia tulee noin paljon kuin minulla on nyt tullut (työpäivinä jatkuvasti useampi tunnissa), on se syy levätä ja jäädä sairauslomalle. Olin neuvolassa perusterkkarikäynnillä ja hän päätti varata minulle lääkärin supistusten takia. Tämä lääkäri olikin kaikkien noiden muiden kanssa eri mieltä ja sanoi ettei sairauslomalle ole syytä. Lisäsi kuitenkin että kun supistus tulee, pitää rauhoittua siksi aikaa. Miten ihmeessä voin töissä tehdä niin kun niitä tulee koko ajan ja ainoa mikä auttaa, on makuuasento? Kirjoitti kuitenkin jaksamisen ja voinnin takia 2vkoa sairauslomaa. Rv 30
Hei hei! Tiedän tunteesi. Mulla oli kanssa alkuraskaus pelkkää oksentelua ja väsymystä. Sitä kestikin sitten sinne puoleen väliin saakka. Töissä ei pystynyt jostain kumman syystä oikein keskittymään ja liitoskivutkin olivat kiusana rv 12 alkaen loppuun saakka. Raskauden jälkeenkin liitoskipuja kesti about 8 kuukautta. Sairaslomalle jäin viikolla 29 kohdunsuum pehmenemisen takia (mulla on fyysisesti raskas työ) ja olin sillä tiellä synnytykseen asti. Loppuraskaus kuluikin sitten unettomien öiden kanssa sängynpohjalla alakuloisena. Synnytyskin kesti 1,5 vuorokautta :D
I know your feelings. Mutta lupaan että lapsi kyllä palkitsee kaiken kärsimyksen ;)
En ymmärrä miten naiset, joilla on vaikea raskausaika oikein pärjää hengissä? Kaiken kuulemani perusteella mulla on ihan helppoa, en ole joutunut tiputukseen, ei kovia kipuja yms.
Onneksi juhannuksen jälkeen on vajaa viikko kolmen viikon kesälomaan, sitten heinäkuun jämät ja elokuu töitä. Syyskuun lopussa viikko kesäloma vielä ja sitten alkaakin äippäloma eli paljoa ei tarvitsis jaksaa enää. AP
[quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 13:39"]En siis ole raskauden takia sairaslomalla, vaan sen flunssan (+kuumeen). Normaalisti menisin kyllä töihin kuumeessakin, jos en esim. yski tai aivastele eli jos on epätodennäköistä että tartuttaisin muita. Raskauden aikana vaan nämä normaalit krenkat vievät voimat totaalisesti eli kun saan yleensä n. kerran päivässä (liitos)kipukohtauksen siitä meinaa lähteä taju ja olen yhtä väsynyt kuin migreenikohtauksen jälkeen vaikka kipu kestää vain muutamia minuutteja. AP
[/quote]
En siis tarkoittanut kommenttiani arvosteluksi. En osaa olla sairaslomalla esim. Päänsäryn vuoksi, koska ajattelen että raskaus ei ole sairaus. Välillä olisi järkevämpi jäädä kotiin.
2
Raskausaika on kyllä syvältä. Hirveä väsymys. Alussa ja lopussa pahoinvointia, fyysisesti ahdistavaa oloa. Samaan aikaan pitää tsempata arkea tuntemuksista välittämättä, ja toisaalta tunnustella herkkänä tuntemuksia vauvan takia.. lääkkeitä ei helpolla viitsisi käyttää vauvan takia jne. No mutta on se sen arvoista. Ja kannustuksena sanon senkin, että monet oireet voi mennä parempaankin suuntaan raskauden edetessä. Esim itselläni keskiraskaudessa alkanut selkäkipu helpotti loppuraskaudessa jostain käsittämättömsätä syystä, samoin turvotus väheni. Ja väsymyksen määrä vaihtelee. Koita jaksaa vain päivä kerrallaan ja hommaa reippaasti lisää saikkua, jos sitä tarvit. Kyllä sitä jotenkin lohkeaa. Etkä ota sitä vain itsesi takia.
Enää en oo raskaana, mutta sama olo oli, kun oksensin 37 viikkoa useita kertoja päivässä.
[quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 13:18"] En vain tajua miten näin normaali asia kuin helppo raskaus vie voimat.
[/quote]
Joku täällä joskus sanoi hyvin, että jos raskaus olisi helppoa, niin sitä ei kutsuttaisi raskaudeksi vaan keveydeksi.