Lue keskustelun säännöt.
Samaan kaupunkiin anopin kanssa?
15.06.2014 |
Miehelläni olisi tilaisuus vaihtaa työpaikkaa, mutta se tarkoittaisi, että meidän pitäisi perheen kanssa (meillä kaksi lasta) muuttaa samaan kaupunkiin missä anoppi asuu. En ole järin innostunut ajatuksesta. Miehelle on kuulemma asia aika sama. Välit meillä anopin kanssa ihan ok, ei hirmuisia riitoja mutta emme me ole ylimpiä ystäviäkään... Onko tuhoon tuomittu ajatus asua samassa kaupungissa anopin kanssa? Pelkään että hän alkaa puuttua elämäämme ja määräilemään kahta kauheammin, nyt jo sellaisia piirteitä. Anoppi on aika määräilevä ja päsmäriluonne.
Kokemuksia samassa kaupungissa asumisesta?
Kommentit (11)
Itse en missään tapauksessa muuttaisi. Olen joutunut asumaan anoppini kanssa samassa kaupungissa ja vaikka etäisyys välillämme oli lähemmäs 20km, se ei pitänyt häntä tarpeeksi etäällä. Nyt kun olen pois päässyt niin ei ikinä takaisin. Meinasi mielenterveys mennä jatkuvista yllätyskyläilyistä ja perhepäivällisistä. Koska mieheni ei osaa sanoa hänelle vastaan, on parempi että asumme riittävän etäisyyden päässä hänestä. Mielestäni minun ei tarvitse kestää päivittäisiä puhelinsoittoja eikä tapaamisia kahdesti viikossa, kun en ole noin aktiivisesti tekemisissä oman äitinikään kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulle on siis tärkeämpää vältellä anoppia kuin tukea miestäsi urallaan?
Ihan käsittämättömän lapsellista minäminäminä-sakkia tältä palstalta löytyykin.
Me asumme samassa kaupungissa miehen äidin kanssa, etäisyys noin 500m ja omat vanhempani asuvat naapurikunnassa noin 10km päässä. Meillä ei ole ikinä ollut mitään ongelmaa yksityisyyden yms. Kanssa mutta tulemmekin hyvin toimeen kaikki keskenämme eikä anoppi tai kukaan muukaan sekaannu toisten elämään ellei erikseen pyydetä. Pidän siis anopistani todella paljon kuten myös mieheni minun vanhemmistani. Myös miehen isä asuu muutaman kilometrin päässä mutta eivät ole kovin läheisiä. Jos anoppi olisi erilainen ja änkisi koko ajan mukaan kaikkeen, en usko että tällainen etäisyys toimisi.
Ei kannata muuttaa kotikaupunkiin kun sieltä on kerran pois lähtenyt.
Me muutettiin samaan kaupunkiin anopin kans ja olin - olen yhä - asiasta ihan onneni kukkuloilla! Lenkkeilykaveri, lastenhoitoapu, keskustelukaveri, "vara-äiti", kaikki kymmenen kilometrin päässä! Mutta mulla onkin ihana anoppi, parhaita ystäviäni. Eikä ole tungetteleva. Taidan olla todella onnekas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muuttaisi anopin enkä oman äitini kanssa samalle paikkakunnalle mistään hinnasta. Tiedän kokemuksesta miten siinä käy, oma vapaus on sen myötä mennyttä ja on koko ajan kolmas pyörä mukana suhteessa.
Ikinä en muuttaisi alle 100km säteelle anopista. Toki, jos anoppisi on ok, niin miksi ei. Omani ahdistelee elämäämme jo riittävästi tuolta 300km päästäkin. Meilläkin olisi parempi työtilanne anopin asuinpaikkakunnalla, mutta se on meille molemmille ehdoton ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu siitä anopista. Itsellä käynyt hyvä onni, kun anoppi on ihana, ei tungettele, mutta auttaa hädässä esim. sairaustapauksissa ottanut lapsen hoitoon lyhyellä varoitusajalla, kun pph sairastui yllättäin. Onneksi asuu lähellä.
[quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 13:30"]Sinulle on siis tärkeämpää vältellä anoppia kuin tukea miestäsi urallaan?
Ihan käsittämättömän lapsellista minäminäminä-sakkia tältä palstalta löytyykin.
[/quote]
Juuri näinhän minä vissiin kirjoitinkin? :D Uskomattoman lukutaidotonta sakkia tältä palstalta löytyykin.
- Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asumme 5 km:n päässä anopistani. Ei ongelmaa. Selväksi on tehty, että jos on tulossa meille, niin asiasta ilmoitetaan etukäteen ja saamme kieltöytyä jos ei meille sovi.
Hänellä on jopa vara-avain meille, mutta ei koskaa käytä sitä jos olemme kotona. Ainoastaan luvallamme kastelee kukat jos olemme poissa.
En olenähnyt asiassa mitään ongelmaa. Jos anoppi hankala, älkää antako vara-avainta hänelle. Se ehkä ainut neuvoni.
Huhhuh. Jos nyt ette ihan anopin naapuriin muuta, niin mikä tuossa vois olla ongelma? En sano, että pitäisi asua samassa taloudessa omien tai appivanhempien kanssa, niin kuin vielä aika vähän aikaa sitten oli normaalia, mutta ettei voisi muka elää samalla paikkakunnalla, varsinkin kun kyseessä on kaupunki eikä mikään pikkukylä... En ymmärrä.