Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
onko naapurin vauva kuollut?
15.06.2014 |
Naapurin rouvalla laskettu aika kesäkuun lopussa.
Pari viikkoa sitten olivat miehensä kanssa muutaman päivän poissa kotoa.
Nyt raskausmaha kadonnut ja kävelee vähän huonosti.
Myy netissä vauvan turvakaukaloa.
Vauvaa ei näy missään, ovat normaalisti kotosalla.
Mitä luulet että on käynyt?
Onko mulla vaan liian vilkas mielikuvitus?
Itse raskaana ja ajatukset naapurissa päivittäin ja surettaa vaikken tiedä mitä on käynyt.
Asia niin arka ettei siitä voi kysyäkkään.
Kommentit (50)
Asia ei kuulu sinulle, äläkä nyt vaan missään nimessä mene kysymään asiasta. Aika todennäköiseltä kuulostaa, että vauva on kuollut jos kerran vatsa on kadonnut, mutta vauvaa ei näy missään ja vauvatarvikkeet ovat myynnissä. Varmaan viimeinen asia, mitä nämä ihmiset toivovat, on sinun utelusi asiasta. Haluavat varmasti surra rauhassa ja toivovat, että ihmiset antavat heille siihen mahdollisuuden. Kaikkein hienotunteisinta on antaa heidän itse kertoa asiasta , jos haluavat (ja sitä en usko, jos olette hyvänpäiväntuttuja).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä kuoli, mutta voi olla jäänyt sairaalaankin tehohoitoon ja naapurisi lukivat esim. jonkin testin, missä kerrottiin turvakaukalon olevan huono?
Oma lapsi tehohoidossa yli viikon synnyttyään ja olin itse vauvan luona aamusta iltaan.
Naapurit siis normaalisti kotona päivittäin
Mene juttelemaan naapurin kanssa joku päivä niitä näitä, ehkä hän mainitsee itse asiasta? Ainakin jos tietää, että tiesit hänen odottavan lasta. Paha mieli naapurisi puolesta,jos on todella lapsensa menettänyt... :(
2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovat vasta muuttaneet naapuriin ja ollaan vaan moikkailu asteella.
Enkä oikein osaa avata keskustelua varsinkin nyt kun tilanne saattaa olla huono.
Tosi surullista :(
No ehkä joskus tulee tilanne, jossa voi hetken rupatella. Kyllä se viimeistään ajan kanssa selviää, jos ei lasta oikeasti näy.
Ajattelin ensin adoptiota, mutta miksi he olisivat sitten kaukalon ostaneet? Ehkä adoptiovanhemmilla oli parempi?
2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ostellut fb lastentarvike kirpparilta muitakin vauva tarvikkeita.
Unikaan ei tule kun vaan vatvon asiaa.
Kyllä mäkin varmaan vatvoisin. Jos menettäisin itse lapseni, en kyllä jaksaisi/haluaisi heti myydä hänen tavaroitaan. Mutta joitain helpottaa päästä heti eroon.
Pitäisköhän sun ihan mennä puhumaan naapureille ja kertoa vaikka että sulla voi puhua tms. Onhan se kyllä hieman tungettelevaa monien mielestä... Nyt on kyllä sellainen tilanne, että vaikea sanoa, mitä itse tekisi. Ehkä tarkkailisin vaan ja toivoisin näkeväni vaikka äidin työntelemässä vaunuja.
Kamala aihe, mutta jotenkin hassua kun jutellaan kaksin tästä.
2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miettii miten siitä itse ikinä pääsisi yli jos oman lapsen menettäisi. Aivan kamalaa.
Ehkä yritän päästä juttelu asteelle ilman tungettelua.
Kiitos kun jaot ajatuksesi ja sain purkaa tätä outoa huolta täysin tuntemattomasta naapurista :)
Mietin aivan samaa. Jäät kyllä mieleen. Ehkä etsin ketjun joskus, jos vaikka kerrot, jos näet lapsen ihan hengissä. Hyvää yötä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm... otte vaan moikkailun asteella ja ihan uusia tuttavuuksia, mutta oot kuitenkin stalkannut mitä ostelee fb-kirppikseltä ja että myy turvakaukaloa...
Kuulostat naapurikyylältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 06:03"]
Hmm... otte vaan moikkailun asteella ja ihan uusia tuttavuuksia, mutta oot kuitenkin stalkannut mitä ostelee fb-kirppikseltä ja että myy turvakaukaloa...
Kuulostat naapurikyylältä.
[/quote]mee takas nukkumaan....
Ap ja 2, järkyttävää uteliaisuutta. Ei tippaakaan empatiaa? "Mene rupattelemaan, niin jos se vaikka selviää" tms.
Mitähän tämä ap sillä tiedolla tekee, onko lapsi kuollut vai ei?
Kyllä tässä ketjussa tulee taas ilmi millaisia kyyliä naiset ovat. Sen jotenkin ymmärtää, että ihmiset tulevat vanhuuttaan uteliaaksi ja verhot heiluu kun mummot kyylää, mutta että nuoret naiset on samanlaisia...HÄVETKÄÄ.
T: mies jota ei kiinnosta toisten asiat.
[quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 06:40"]Kyllä tässä ketjussa tulee taas ilmi millaisia kyyliä naiset ovat. Sen jotenkin ymmärtää, että ihmiset tulevat vanhuuttaan uteliaaksi ja verhot heiluu kun mummot kyylää, mutta että nuoret naiset on samanlaisia...HÄVETKÄÄ.
T: mies jota ei kiinnosta toisten asiat.
[/quote]
Yläpeukku hävetkää sanalle. En menis yleistämään naisia kyyliksi. Ei ole sukupuoleen sidottu ominaisuus.
[quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 06:45"]
Yläpeukku hävetkää sanalle. En menis yleistämään naisia kyyliksi. Ei ole sukupuoleen sidottu ominaisuus.
[/quote]
Yleistys olikin turhan provosoiva (sori siitä), samanlaisia kyyliä on miehissäkin..
-sama mies-
Oletkohan minun naapuri? Meidän vauvan laskettu aika oli kesäkuulle mut 2 vkoa sitten hän kuoli. Kirjoittelinkin netissä yhdessä odottajaryhmässä. Rakenneultrassa vauva oli vielä terve ja kaiken piti olla hyvin.
Olen nyt myynyt mm. pinnasängyn kun en kestä katsella enää vauvan tavaroita joita rakkaudella hänelle ostin.
Senkus tulet moikkaamaan ja kysyt asiasta. 400 vauvaa vuodessa kuolee myöhäisillä viikoilla kohtuun ja 200 ensimmäisinä elinviikkoina, meille nyt vaan sattui käänteinen lottovoitto tässä asiassa. 600 muutakin perhettä itkee tänä vuonna menetettyä lasta. Jos olen naapurisi niin meillä on kyllä muitakin (isoja) lapsia enkä ole FB:ssä itse ollenkaan.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 10:18"]
[/quote]
Menee ihan ohikseksi mutta halusin vielä vastata sinulle 20.
Minun vauvani kuolemasta on jo hieman enemmän kulunut aikaa. Nämä "huomiohuorat" ovat jo unohtaneet koko asian ja keskittyneet johonkin toiseen draamaan... Itselleni se on helpotus. Toisaalta välillä ihan huvittaakin kun puolitutut ensin kauhistelivat sen pari kk vauvan kuoleman jälkeen asiaa, loukkaantuivat kun ei tullut kutsua hautajaisiin (pidettiin hyvin pienet hautajaiset joihin kutsuttiin ihan lähimmät ihmiset) mutta nyt ovat kokonaan unohtaneet asian.
Itse en tätä pikkuista tule koskaan unohtamaan. Pohjaton suru jää mutta pehmenee (puhun vuosista) ja muuttuu enemmänkin kaipaukseksi. --29-
[/quote]
Syvin osanottoni tapahtumasta. Millaista suhtautumista olisit toivonut läheisiltäsi/tuttaviltasi? Nämä tapahtumat ovat valitettavan yleisiä ja siksi kysyn. Viestisi voi ymmärtää siten, että sinun huomioiminen tapahtuman jälkeen on "huomiohuoraamista", mutta toisaalta on ollut väärin, kun muutaman kuukauden päästä ei ole enää "huomiohuorattu" (otettu asiaa puheeksi). Tuskin ihan sitä kuitenkaan tarkoitit.
Tässä ketjussa on puhuttu paljon siitä, mikä on väärä suhtautuminen, mutta mikä on se oikea? Kun puhutaan vaan virheellisestä suhtautumisesta, ei ihmiset välttämättä uskalla tehdä/kommentoida mitään, koska pelätään virheitä. Asian täysin kylmä ja välinpitämätön ohittaminenkaan ei tunnu oikealta.