onko naapurin vauva kuollut?
Naapurin rouvalla laskettu aika kesäkuun lopussa.
Pari viikkoa sitten olivat miehensä kanssa muutaman päivän poissa kotoa.
Nyt raskausmaha kadonnut ja kävelee vähän huonosti.
Myy netissä vauvan turvakaukaloa.
Vauvaa ei näy missään, ovat normaalisti kotosalla.
Mitä luulet että on käynyt?
Onko mulla vaan liian vilkas mielikuvitus?
Itse raskaana ja ajatukset naapurissa päivittäin ja surettaa vaikken tiedä mitä on käynyt.
Asia niin arka ettei siitä voi kysyäkkään.
Kommentit (50)
[quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 07:06"]
Niin eikä minua ainakaan haittaa "kyyläys", lapset leikkii tossa pihalla naapurien lapsien kanssa joten hyvä jos vanhemmat seuraa missä lapset menee ja onko naapureilla kaikki hyvin vaikka kaupungissa ollaankin.
-20, se kuolleen vauvan äiti
[/quote]
Lapsien vahtiminen ulkona on hieman eri "kyyläystä" kun naapurin henkilökohtaisten asioiden urkkiminen. Himppa ontuva vertaus sinulla oli nyt...
20/21 - olen tosi pahoillani menetyksenne johdosta. Jos saa kysyä, missä vaiheessa ja miten vauvan menehtyminen huomattiin? Ei toki ole pakko vastata, mikäli et asiaa halua muistella. Itsekin siis raskaana (joskin vasta puolen välin tuntumassa) ja siksi kovin huolissani kaikesta. Kovasti voimia toivotan!
Harmi toki jos apn naapurin vauva on kuollut mutta...
- mitä se sulle kuuluu onko vai eikö?
- jos ootte moikkausasteella nii ei kai kellekään tuu mieleenkään mennä utelee noin herkästä asiasta?
- miten ap on noin selvillä fb tapahtumista jne?
Kuulostaa kyylältä.
Älä mene kysymään!!! Ystäväni vauva kuoli 3 päivän ikäisenä ja hän puhui hirveästi ahdistuksestaan kun näki just noita naapurien katseita jne. He ovat kokeneet aivan tappavan tuskallisen asian eivätkä halua vastailla. Kertovat jos kertovat mutta ole edes sen verran ihminen että päättele nyt itse asia ja älä kysele mitään.
Meidän vauva oli 3 vk syntymän jälkeen lastenosastolla hoidossa. Varmasti kaikki etäisemmätkin naapurit huomasivat, että vauva ei ole enää mahassa, mutta ei sitä näkynyt missään muuallakaan. Jälkeenpäin yksi naapureista, joka oli itse aikanaan kokenut vauvansa kohtukuoleman, kertoi miettineensä, onko meille käynyt samoin. Tuli juttelemaan asiasta sitten, kun vihdoin näki vauvamme kotiutuneen. En kokenut kyyläilyksi tai uteluksi, vaan inhimilliseksi kiinnostukseksi ja huoleksi.
[quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 07:33"]
20/21 - olen tosi pahoillani menetyksenne johdosta. Jos saa kysyä, missä vaiheessa ja miten vauvan menehtyminen huomattiin? Ei toki ole pakko vastata, mikäli et asiaa halua muistella. Itsekin siis raskaana (joskin vasta puolen välin tuntumassa) ja siksi kovin huolissani kaikesta. Kovasti voimia toivotan!
[/quote]
Kuoli vasta syntymän jälkeen, 1vrk iässä. 30+ viikoilla vasta huomattiin hänessä vikaa.
Mä ainakin pystyn kertomaan että meidän vauva on kuollut, perjantaina oli hautajaiset. Mutta sitten näihin ällöttäviin uteluihin "anteeks nyt vaan mut mihin se kuoli" en jaksaisi vastailla. Parasta oli kun tuli joku täysin tuntematon (miehen kummin kissan kaima tmv.) avautumaan että hänellä on mennyt yöunet asian takia ja hän on töissäkin keskustellut asiasta kun on niin järkyttynyt niin teki melkolailla mieli lyödä ko. Ihmistä. Ihan vaan "osanottoni" riittää, ei tarvii rueta taivastelemaan että miten me nyt selvitään ja hankitaanko vielä uutta vauvaa. Ne asiat ei taida muille (tuntemattomille) kuulua. Puhu mieluummin vaikka säästä, kiitos.
Terveisiä tutuille.
-20
Jos joku trollaa tällaisella asialla ja ap itse vastailee nyt puolustaakseen kyttäämistään, olevansa itse kuolleen vauvan äiti, niin ap, hanki apua, miksi kerroit hätäkeskukseen kyttäävästä oravasta. Olisit kertonut ihan vain että sinä olet sairas mies ja tarvitse ambulanssin.
Synnytin rv 24 pikkuisen vauvan. Vauva jaksoi elää pari vrk. Vatsa oli jo noilla viikoilla aika iso. Kyllä sattui kun vieraat ihmiset utelivat. Sanoin kaikille että vauva kuoli. Sitten tuli näitä "ai kamala! hyi hirveetä! mihin kuoli!" kommentteja. Ne on oikeasti raskaita kun itse koittaa surra...
Kaikki isommat tavarat myin samantein pois. Vielä kamalampaa olisi ollut jos olisin jo laittanut lakanat vauvalle valmiiksi sänkyyn ja muutenkin kaiken valmiiksi. Sitten tulen kotiin sairaalasta, mutta vauva mennyt jo ruumishuoneelle..
Eli ap, älä kyttäää, älä kysele tyhmiä, älä vahtaa toisen netti kirppis myyntiä.
Osanottoni muillekin vauvansa menettäneille <3
Hei vastaaja 20!
Minullekin puolitutut ihmiset tulivat voivottelemaan kun heistä tuntuu niin pahalta kun vauvani kuoli. Vastasin vain tylysti että puhu jollekin toiselle en jaksa lohduttaa. Eikä minusta tarvitsekaan kun oma suru on niin valtava!
-29-
Usein lapsi jää sairaalaan seurattavaksi synnyksen jälkeen mutta os epäilyttää jokin niin parempi selvittää.
Kyseessä on täydellinen ihminen! Ei tehnyt aborttia vaan antoi epätoivotun lapsen adioptoon.
[quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 03:29"]
Oma lapsi tehohoidossa yli viikon synnyttyään ja olin itse vauvan luona aamusta iltaan.
Naapurit siis normaalisti kotona päivittäin
[/quote]
mullakn oli näin, mutta kättärillä oli niin täyttä että eräskin punapäinen nuori hoitaja tiuski aina lähtemään pois huoneesta, jos heillä oli jokin tutkimus meneillään. Eli jos sama tilanne, niin ehkä naapurin vaiva ei saanut omaa huonetta, missä vauva n kanssa saisi oleilla koko päivän.
[quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 08:16"]
[quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 07:33"]
20/21 - olen tosi pahoillani menetyksenne johdosta. Jos saa kysyä, missä vaiheessa ja miten vauvan menehtyminen huomattiin? Ei toki ole pakko vastata, mikäli et asiaa halua muistella. Itsekin siis raskaana (joskin vasta puolen välin tuntumassa) ja siksi kovin huolissani kaikesta. Kovasti voimia toivotan!
[/quote]
Kuoli vasta syntymän jälkeen, 1vrk iässä. 30+ viikoilla vasta huomattiin hänessä vikaa.
Mä ainakin pystyn kertomaan että meidän vauva on kuollut, perjantaina oli hautajaiset. Mutta sitten näihin ällöttäviin uteluihin "anteeks nyt vaan mut mihin se kuoli" en jaksaisi vastailla. Parasta oli kun tuli joku täysin tuntematon (miehen kummin kissan kaima tmv.) avautumaan että hänellä on mennyt yöunet asian takia ja hän on töissäkin keskustellut asiasta kun on niin järkyttynyt niin teki melkolailla mieli lyödä ko. Ihmistä. Ihan vaan "osanottoni" riittää, ei tarvii rueta taivastelemaan että miten me nyt selvitään ja hankitaanko vielä uutta vauvaa. Ne asiat ei taida muille (tuntemattomille) kuulua. Puhu mieluummin vaikka säästä, kiitos.
Terveisiä tutuille.
-20
[/quote]osanottoni. Tämä sun käytös on kuitenkin syy siihen miksi osa jättää omaiset yksin, pelätään että sureva suuttuu jos ottaa osaa väärin. Niin kauan kun ihmiset välittää niin pitäisi olla ymmärrystä, on se niillekin ikävä asia..
[quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 08:37"]
Hei vastaaja 20!
Minullekin puolitutut ihmiset tulivat voivottelemaan kun heistä tuntuu niin pahalta kun vauvani kuoli. Vastasin vain tylysti että puhu jollekin toiselle en jaksa lohduttaa. Eikä minusta tarvitsekaan kun oma suru on niin valtava!
-29-
[/quote]
No just tämä on ärsyttänyt minua, joutuu ensin kertomaan että meidän vauva kuoli ja sitten terapoimaan ihmisiä. Varsinkin yhden hyvin läheisen ihmisen käytös saa mut raivon partaalle. Ensin ei tukenut mua ollenkaan raskausaikana (mikä pakko sun on vielä vauva hankkia, mä en ainakaan sit auta yhtään) mutta nyt kun vauva kuoli, "huomiohuoraa" asialla esim. työpaikallaan kerjäten sääliä ja luistelee töistään verukkeella että hän suree vaikka hänelle olen pyytänyt vaikenemaan meidän perheen yksityisasiasta. Sieltä se juttu sit leviää kylille tai oikeastaan on jo levinnyt. Hermot menee! kyllä tällainen suru valitettavasti erottelee jyvät akanoista ja näkee kuka oikeasti välittää.
-20
Mistä tiedät et oli raskaana. Vai oliko vaan pullukka
Mietin vain että kun ihmiset on uteliaita, niin miksi laittaa em turvakaukalo f.kirpille myyntiin, jos ei halua puheita. Siis jos maha hävinnyt ja vauvaa ei näy..
Kannattaa soittaa poliisille ja sanoa epäilevänsä että on jotain kamalaa tekeillä naapurissa. Ja koulutettu ruumiskoirasi merkkaa jatkuvasti naapurin oven.
[quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 09:23"]
[quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 08:37"]
Hei vastaaja 20!
Minullekin puolitutut ihmiset tulivat voivottelemaan kun heistä tuntuu niin pahalta kun vauvani kuoli. Vastasin vain tylysti että puhu jollekin toiselle en jaksa lohduttaa. Eikä minusta tarvitsekaan kun oma suru on niin valtava!
-29-
[/quote]
No just tämä on ärsyttänyt minua, joutuu ensin kertomaan että meidän vauva kuoli ja sitten terapoimaan ihmisiä. Varsinkin yhden hyvin läheisen ihmisen käytös saa mut raivon partaalle. Ensin ei tukenut mua ollenkaan raskausaikana (mikä pakko sun on vielä vauva hankkia, mä en ainakaan sit auta yhtään) mutta nyt kun vauva kuoli, "huomiohuoraa" asialla esim. työpaikallaan kerjäten sääliä ja luistelee töistään verukkeella että hän suree vaikka hänelle olen pyytänyt vaikenemaan meidän perheen yksityisasiasta. Sieltä se juttu sit leviää kylille tai oikeastaan on jo levinnyt. Hermot menee! kyllä tällainen suru valitettavasti erottelee jyvät akanoista ja näkee kuka oikeasti välittää.
-20
[/quote]
Menee ihan ohikseksi mutta halusin vielä vastata sinulle 20.
Minun vauvani kuolemasta on jo hieman enemmän kulunut aikaa. Nämä "huomiohuorat" ovat jo unohtaneet koko asian ja keskittyneet johonkin toiseen draamaan... Itselleni se on helpotus. Toisaalta välillä ihan huvittaakin kun puolitutut ensin kauhistelivat sen pari kk vauvan kuoleman jälkeen asiaa, loukkaantuivat kun ei tullut kutsua hautajaisiin (pidettiin hyvin pienet hautajaiset joihin kutsuttiin ihan lähimmät ihmiset) mutta nyt ovat kokonaan unohtaneet asian.
Itse en tätä pikkuista tule koskaan unohtamaan. Pohjaton suru jää mutta pehmenee (puhun vuosista) ja muuttuu enemmänkin kaipaukseksi. --29-
Väitättekö te että jos naapurissanne asuu saman ikäinen nainen kuin te ja joka raskaana ja mahan huomaa jo ihan selvästi ja olette häntä onnitelleet tulevasta perheenlisäyksestä niin ette ihmettelisi missä vauva nyt on kun maha on poissa eikä vauvaa näy?
Ei mua muuten kiinnosta pätkääkään naapureiden asiat mutta kun kyse vauvasta niin alkoi huolestuttamaan.
Asutaan rivitalon seinänaapureina.
Itsellä lapsi ja tällähetkellä raskaana niin tietysti sitä miettii ja toivoo vaan parasta.
Ja ei en ole fb kyylä, tämä on pieni kylä missä asumme ja kirpputorin etusivua selatessa ilmoitus osui silmiini.
olen pahoillani jos olen jotain loukannut ja te ketkä olette menettäneet lapsenne, otan osaa ja voimia teille. Ei tuollaista pitäisi kenenkään joutua kokemaan ; (
AP
Niin eikä minua ainakaan haittaa "kyyläys", lapset leikkii tossa pihalla naapurien lapsien kanssa joten hyvä jos vanhemmat seuraa missä lapset menee ja onko naapureilla kaikki hyvin vaikka kaupungissa ollaankin.
-20, se kuolleen vauvan äiti