Aikuisia jotka tykkää lasten kirjoista?

Tove Janssonin muumikirjat, Grimmin sadut, Ruohometsän kansa, Käpälän kosketus - unohtumattomia eläintarinoita. Aivan ihania ja niin kauniisti kerrottuja, ettei niistä voi olla pitämättä :)

Kyllä minä saan irti paljonkin monesta lasten (myös uudemmista) kuvakirjoista. Parhaimmillaan ne kuvakirjat ovat monitasoisia, eli lapset saavat niistä eri asioita irti kuin aikuiset.

Itse nautin esimerkiksi hyvästä kerronnasta, sanoilla kikkailusta, kuvituksesta, lapsiperhearjen osuvasta kuvailusta, saatan samaistua vaikka kirjan päähenkilön äitiin.

Esimerkiksi Vesta-Linneat ovat osunneet ja uponneet minuun jopa enemmän kuin lapseeni. Ja nimenomaan se äidin rooli ja tytön äidin kommentit. Kuvitusta unohtamatta.

Mutta tavallaan tämän kysymyksen kautta ymmärrän paremmin, miksi jotkut vanhemmat eivät lue lapsilleen. Jos vanhemmat eivät koe saavansa siitä mitään irti, niin silloin se voi tuntua pakkopullalta ja heijastua lapsiinkin. Mutta kun kirjastot on täynnä lasten kirjoja, tuntuu kummalliselta ettei niistä mikään kolahtaisi?

Toki monet klassikkoromaanit on eri asia kuin kuvakirjat, niitä ei ole alunperin kirjoitettu vain lapsille. Kuvakirjojen kohdeyleisönä taas on yleensä pienet lapset. Toisaalta noihin klassikkoihin liittyy varmaan myös aimo annos nostalgiaa, omia lapsuus- ja nuoruusmuistoja, ne on luettu ns. herkässä, vastaanottavaisessa iässä. Tämä "nostalgialisä" toki puuttuu uusimmista kuvakirjoista, toisaalta 20-30 vuoden kuluttua seuraavalla sukupolvella voi jo olla omat rakkaat kirjamuistonsa. :)

17.

Minä! Tykkään Astrid Lindgrenin kirjoista, Muumeista ja monista muista. Fedja-Sedät ajattelin seuraavaksi lukea uudestaan. Hyllyt on täynnä lasten, nuorten ja aikuisten kirjoja, joita kaikki luen monta kertaa. Aikuisten kirjat jäävät kyllä vähimmille uusinnoille, ovat usein niin masentavia.

Heinähatuista ja Vilttitossuista on muuten ilmestynyt uusia kuvakirjoja, eli lyhyempiä kuin romaanit. Mielestäni tosi kivat uudet kuvitukset myös! Niitä olen joskus lukenut innoissani itsekseni lasten mentyä nukkumaan. :)

17.

Mikko Mallikas ja Pekka Töpöhäntä!

monet varttuneemmat naiset pitävät tästä kirjasta: http://www.suomalainen.com/puuma-menee-p%C3%A4iv%C3%A4kotiin-sku-p9518821674

Urpon ja Turpon touhut jaksavat naurattaa edelleen, vielä näin aikuisenakin.

Isäni 80 v lukee mm. Vaahteramäen Eemeliä, Pertsa ja Kilu-kirjoja sekä Tom Sawyerin seikkailuja. 

Elsa Bescovin kuvakirjat on kyllä ihania!  Suosittelen lukemaan myös tämän:

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/fi/0/08/Maija_Mehil%C3%A4inen_Waldemar_Bonsels.jpg

Et ole. Itse luen uudelleen lapsuudessa lukemiani Astrid Lindgrenin kirjoja. Upeita helmiä!

Ilmottaudun! Ja tässäshän ei nyt puhuta mistään kevyt- tai Disneyversioista, eihän?

Rakastan perinteisiä satuja, H.C. Andersenia esimerkiksi. Yksi suosikkitarinoistani on J.M. Barrien Peter Pan, luen sitä  usein. Lasketaanko Muumiromaanit lastenkirjoiksi? Jansson itse sanoi että ne ovat aikuisille :) Meillä on niistä tuplakappaleet, kaupungissa ja mökillä, ja niihin on aina yhtä kiva tarttua. 

Elsa Beskow on ihana myös! Ja Tuhannen ja yhden yön sadut. Tyttökirjat, esim. Alcottin Pikku naisia kaikkine jatko-osineen ... Viisikkoja en kyllä enää jaksa. 

Onko Pikku prinssi lapsille vai aikuisille? Lapsena pystyin kuuntelemaan/ lukemaan sitä kuivin silmin, aikuisen alan parkua jo suunnilleen sivulla 1. :D

Nalle Puh!

15, joka pyytää anteeksi typoja. 

Rakastan lasten kirjoja, ja vitsailenkin aina lastenkirjallisuuden olevan syyn äitiyteeni. :)

Lapset ovat vasta 1 ja 4, mutta meiltä löytyy jo käytännössä kaikki Astrid Lindgrenit, lähes kaikki Roald Dahlit ja kerään myös hyllyyn lasten klassikkoteoksia (mutta mielellään uusilla kuvituksilla, jotka tekevät tarinat helpommin lähestyttäviksi jo kuvakirjaikäisille lapsille, esim. Maija Poppanen). Yllämainitut Peter Panit löytyy myös, Nalle Puhit, Onnelit ja Annelit, Uppo-Nallet. Ostelen siis kirjoja ihan itseäni varten, en vain lasten merkkipäivinä (muuten leluja emme ostele merkkipäivien ulkopuolella). Moni näistä kirjoista ovat omasta lapsuudenkodistani, minulle luettiin paljon pienenä.

Kirjastossa käymme viikottain.

Lasten myötä olen tykästynyt myös moderniin lastenkirjallisuuteen, Tatut ja Patut saavat täältä hyväksynnän siinä missä klassikkoteokset.

Roald Dahlit olinkin unohtanut! Pitääkin ostaa niitä kokoelmiini!

ap

Muistaako kukaan semmoista kirjaa 80-luvulta missä seikkailtiin jäätelömaassa, jossa puut olivat Eskimojäätelöitä. Siinä oli tosi ihana värikäs kuvitus. Mikä ihme sen kirjan nimi oli?

17, onhan sulla se uudehko Peter Pan-suomennos, jossa Neverland on Kaukamaa ja Tinkerbell Raikuli? 

Täällä mainitaan ihania kirjoja, hyvä ketju! 

15

Mä kans! Uudemmista Timo Parvelan Ella-kirjat on ihan huippuja. Sitten tietenkin Narnian tarinat, potterit ja etenkin Lingerin kirjat! Suomeksi kulutin Ronja ryövärintyttären ja mio poikani mion puhki niin vaihdoin ruotsin kielisiin :)

mä tykkään lastenkirjoista. parhaita on värikkäät ja hauskasti kerrotut kirjat, mauri kunnas on ikisuosikki. veera kirjat on hauskoja, myös omastakin lapsuudesta tutut melukylät jne vetoaa edelleen.

Mä tykkään kanssa! Luen niitä lapsillekin. Alkuperäisversioita ei grimmin saduista ole, mutta kuitenkin parempia kuin jotkut disneyn.

Kaikesta lapsille suunnatusta en pidä. Minusta esim. risto räppääjä ei ole hauska, vaan jopa tylsä. Disneyn uudet julkaisut on ihan kamalia. Kuvat on kauniita. Mauri Kunnaksen kirjoja en jaksa oikein lukea lapsille.

En tykkää. En pidä lasten elokuvistakaan toisin kuin monet tuntemani. Olen kyllä luonteeltani leikkisä ja nuori mutta en vaan jaksa.