Lue keskustelun säännöt.
Onko syyttävä sävy joku uusi juttu työhaastatteluissa?
21.06.2021 |
Olen ollut kolmessa työhaastattelussa viimeisten kahden kuukauden aikana, ja kahdessa niistä on tiukattu ja intetty tiettyjä kysymyksiä syyttävään sävyyn. Ekassa haastattelussa intettiin moneen kertaan "Mitä kehitettävää omassa työssäsi olet huomannut?", vaikka olin jo vastannut kysymykseen ihan eksaktisti kerran. Ei siis riittänyt yksi kehityskohde, vaan enemmän omia puutteita olisi pitänyt luetella.
Toinen haastattelu oli viime viikolla. Siinä syyttävä sävy oli kahdessa eri kysymyksessä. Toinen ei edes liittynyt itse työhön, kun en ole terveydenhoitoalalla eikä edes liippaa läheltä. Silti intettiin: "Miten suhtaudut koronaan? Mitä olisit voinut tehdä enemmän koronan ehkäisemiseksi?" vaikka olin jo vastannut, että on helppoa, kun ei itse tarvitse päättää vaan riittää että noudattaa suosituksia ja ohjeita, joita on annettu. En ole siis ollut missään asemassa linjaamassa mitään korona-asioita, eikä korona tosiaan liity työhöni mitenkään, meillä on tehty etätöitä. Joten koin kysymyksen kummalliseksi.
Toinen kysymys koski aiempaa uraani yksityisellä puolella. "Miten henkilöstön asemaa siinä työssä olisi voinut parantaa?" Outo kysymys, kun en ole vastannut henkilöstöstä enkä ole ollut mikään työsuojeluihminen, vaan ihan rivityöntekijä. Koin kysymyksen syyttäväksi, koska se ei liittynyt silloiseen eikä hakemaani toimenkuvaan mitenkään. Eikä jonkun yksityisen firman henkilöstöasiat ole sellaisia, joita saisi puida vuosikymmen myöhemmin minkään täysin toisen alan työhaastattelussa.
Onko asiaankuulumattoman kysymykset tai syyttävä sävy joku uusi työhaastattelutekniikka? Viimein on luovuttu "kerro jotain itsestäsi" -latteudesta ja alettu testata suoraan stressinsietoa?
Kommentit (20)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua yksi haastattelija nimitteli peräkammarin pojaksi kun selvisi, että olen poikamies. No, omillani olen elänyt ja toiseen työpaikkaan menin sitten töihin.
Onko sulla ollut korona? Jos ei, niin et olis oikein voinut tehdä mitään enemmän.
Ja sitäpaitsi sitä ei saa kysyä, onko sairastanut koronan.TYöhaastattelussa.
Tuollaiset haastattelut on kamalia. Pitää pystyä kysymään asioita ystävälliseen sävyyn ja muutenkin parempi jos tunnelma haastattelussa on rento ja kannustava eikä hyökkäävä. Kuka sellaiseen paikkaan haluaa töihin? Haastattelu on yhtä lailla hakijaa varten.
Vierailija kirjoitti:
Minua yksi haastattelija nimitteli peräkammarin pojaksi kun selvisi, että olen poikamies. No, omillani olen elänyt ja toiseen työpaikkaan menin sitten töihin.
Törkeää. Ei parisuhteesta tai onko sitä tarvitse haastattelussa kertoa eikä haastattelijan varsinkaan kommenotida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla ollut korona? Jos ei, niin et olis oikein voinut tehdä mitään enemmän.
Ja sitäpaitsi sitä ei saa kysyä, onko sairastanut koronan.TYöhaastattelussa.
Ei ole tietääkseni ollut. Sitä minäkin jäin miettimään, että mitä vielä olisi pitänyt tehdä?
ap
Vierailija kirjoitti:
Tuollaiset haastattelut on kamalia. Pitää pystyä kysymään asioita ystävälliseen sävyyn ja muutenkin parempi jos tunnelma haastattelussa on rento ja kannustava eikä hyökkäävä. Kuka sellaiseen paikkaan haluaa töihin? Haastattelu on yhtä lailla hakijaa varten.
Niin, itselleni jäi olo, ettei minua olisi edes haluttu siihen paikkaan. Jospa joku oli jo valmiiksi sovittu siihen ja hänen kanssaan työhaastattelu oli sitten vain muodollinen, kivaa jutustelua?
Mutta en silti itse pystyisi enkä haluaisi tehdä kenellekään haastateltavalle ikävää oloa oudoilla kysymyksillä tai inttämällä samoja moneen kertaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No just nämä "miten henkilöstön asemaa voisi parantaa" -kysymykset on syvältä. Oletetaanko, että kaikissa työpaikoissa henkilöstön asemassa ylipäänsä on parannettavaa? Mitä ihmeen ideoita työntekijöillä oletetaan olevan? Henkilöstön työntekijöiden aseman ja työolosuhteiden parantaminen kuuluu työnantajalle, eikä työhaastattelussa pidä mennä kyselemään haastateltavan entisestä tai senhetkisestä työpaikasta, mitä huonoa siellä mahdollisesti on henkilöstön kannalta.
Ja näitä parantamiskokouksia tehdään työpaikoilla vähän väliä, riippumatta siitä, tarvitaanko niitä vai ei. Aina pitäisi keksiä jotain uutta ja ihmeellistä. Olen sekä omalla työpaikallani että luottamushenkilönä muualla joutunut osallistumaan jos jonkinlaisiin ja itse asiassa jonnin joutaviin kehittämispalavereihin.
Kun kaksikymmentä vuotta on mietitty, missä voitaisiin säästää, mitä tehdään turhaan, mitä voisi jättää pois ja mitä pitäisi lisätä, niin eiköhän keinot ole jo käytetty.
Mitä ihmeen uutta odotetaan uuden työntekijän tuovan työpaikalle?
On se. Jos et ole syntynyt rikkaana ja saanut heti pestiä isukin firmasta ja omistusasuntoa 18-vuotiaana, olet epäilyttävä rikollinen.
Miksi sinä haluat rahaa tästä firmasta? Epäilyttävää. Miksi haluat solmia vuokrasuhteen etkä vaan osta omaa kämppää? Hyvin epäilyttävä hakija!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut työhaastattelut on suorastaan pelottavia. Tuntuvat jonkun korkeakoulun pääsykokeilta aina välillä.
Yhdessä haastattelussa haastattelija tuntui lähes suuttuvan, kun en osannut vastata mitään korketavoitteista kysymykseen "missä näet itsesi 5 vuoden päästä". Olisi ilmeisesti pitänyt pyrkiä haalimaan kuuta taivaalta.
Hain yliopisto-opintojen aikana töihin perus matalapalkkaiseen asiakaspalvelutyöhön. Asiakaspalvelusta useiden vuosien kokemus. Paikan esimies kyseli koulutuksesta ja sanoin, että lukiopohja ja nyt olen yliopistossa maisteritutkinnon parissa. Haastattelija siihen ylimielisesti hymyili ja sanoi, että ai sulla ei ole siis mitään tutkintoa. En ole todellakaan mikään luokkaihminen, mutta vähän huvitti, kun haastattelija oli itse merkonomi - ei sillä, että sillä olisi mitään väliä minulle (muuten kuin vähättelevän asenteensa takia). Sain kyllä työn mutta valmistuin siitä alle vuoden sisään ja lähdin sitten tutkintoni mukaisiin töihin. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näkee ainakin mihin ei kannata mennä töihin kun ottavat jo haastattelussa luulot pois.
Ylipäätänsä edellisiin töihin liittyvät utelukysymykset ovat syvältä! Miksi ei kysytä, miten asia minun mielestäni pitäisi hoitaa yleisellä tasolla, vaan kysytään miten se on organisaatiossa x hoidettu. Tätä tulee ihan jatkuvasti vastaan. Joten kun olen heikohkossa paikassa (niukat resurssit) töissä, vaikutan kannattavan huonoja toimintatapoja itsekin. Ja jos taas jatkan vastausta kertomalla että toimin nyt näin, mutta mielestäni olisi syytä kehittää suuntaan se ja se, sitten erotun vissiin negatiivisena ja epälojaalina tai kädettömänä, kun en toimi paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haettiinko "hyvää tyyppiä"?
Tämä! Olen kurkkua myöten täynnä näitä ”hyvien tyyppien”-työpaikkoja. Juuri pakenin sellaisesta. Näissä työpaikoissa näennäinen hyvä henki pidetään väkisin yllä ja se tarkoittaa, että mistään epäkohdasta ei saa puhua. Hyvät tyypit myös hengaa ja muut tekevät ”hyvien tyyppien” työt.
No kyllähän nuo kysymykset analyyttisyyttä mittaa.
Eri asia sitten jos ei ole mitään vastattavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haettiinko "hyvää tyyppiä"?
Tämä! Olen kurkkua myöten täynnä näitä ”hyvien tyyppien”-työpaikkoja. Juuri pakenin sellaisesta. Näissä työpaikoissa näennäinen hyvä henki pidetään väkisin yllä ja se tarkoittaa, että mistään epäkohdasta ei saa puhua. Hyvät tyypit myös hengaa ja muut tekevät ”hyvien tyyppien” työt.
Minä taas olen ihmetellyt kun joka paikkaan haetaan näitä hyviä tyyppejä, mutta sitten niitä hyviä tyyppejä ei niillä työpaikoilla kuitenkaan hirveästi näy, ihan taviksia pääasiassa.
Rekrytoijat eivät aina ymmärrä, että ne työhaastattelutilanteet ovat samalla ikkuna ulos heidän firmastaan. Yhtä lailla työnhakija miettii, onko työpaikka häntä varten. Ylimielinen asenne ei paljon paranna työnantajan asemaa. Itse ainakaan en ikinä menisi töihin työpaikkaan, jossa minua kohdeltaisiin tylysti työhaastattelussa.
Ilmeisesti nyt on työnantajien markkinat, jos noin voi tehdä.
Tuo toinen kysymys oli moukkamainen. Ei olisi tarvinnut vastata ollenkaan. Toisen yrityksen sisäisiä asioita ei kysellä, eikä levitellä eteenpäin. Jos ovat kiinnostuneita sen yrityksen asioista, ottavat yhteyttä sen yrityksen päällikkötasolle ja kysyvät heiltä suoraan.
Itse olisin kysynyt haastattelijoilta hidän korona-historiaansa, onko rokotukset saatu ja ovatko käyneet testeissä? Mikäli vastaus on ei, ilmaisen tyytymättömyyteni heidän salailuun ja ilmoitan lähteväni koronatestiin heti. NiiN!
Kun kysytään edellisen työpaikan ilmapiiristä tai toimintatavoista, niin olisiko siinä tarkoitus kertoa totuus vai valehdella että "ihan jees" - vaikka kyseinen paikka olisi ollut aivan järkyttävä? Itse en koskaan ole kehdannut sanoa, vaikka olisin lähtenyt edellisestä paikasta huonon työilmapiirin vuoksi.
Ja se kolmas haastattelu oli muuten leppoisa, ja siinä työnantaja kertoi työpaikasta ja esitteli tiloja! En ollut prässättyjen penkillä vaan keskusteltiin tasavertaisesti ja sivistyneesti.
ap