Voiko pitkässä parisuhteessa olla oikeasti onnellinen?

Voi olla jos ei liikaa rajoiteta toista. Ymmärtää että haluaa olla välillä yksin. Ei tarvi joka paikkaan mennä kaksin.

Minulla on muitakin onnen lähteitä kuin parisuhde. Vastaan onnellisuudestani itse, eikä ole kenenkään muun vastuulla tehdä minua onnelliseksi.

14 onnellista vuotta takana. Meillä on molemmilla helpot luonteet ja kunnioitetaan toisiamme.

Mekin olemme olleet yhdessä 14 vuotta. Ja sanoisin meidän olevan onnellisia. Itseasiassa onnellisimmat hetkemme yhdessä ovat olleet ihan vasta muutama vuosi sitten. Jos pitäisi jotkut onnellisimmaksi luokitella. 

Meidän "salaisuus" on ainakin yhteinen aika, perheen aika ja oma-aika. Kaikkea tasaisesti. Toisen menoja ei estellä vaan aikuiset ihmiset saa mennä jos tekee mieli mennä. Ei olla mustasukkaisia, mutta ei pidetä myöskään itsestään selvyytenä. Yheisiä harrastuksia ja harrastuksia erikseen. Yheisiä matkoja, perheen matkoja ja kavereiden kanssa matkoja. Intohimoinen seksi!

Yleensä ne ongelmat parisuhteissa on oikeasti yksilön ongelmia. Ja jokaiselle yksilölle tulee joitain ongelmia jossain vaiheessa elämää, on se sitten ikäkriisi, huono itsetunto, masennus, mikä lie. Jos ymmärtää, että kyse on minun ongelmastani, jota tietty toivottavasti se toinen osapuoli auttaa ratkomaan ja tulee mua siinä mun omassa kehityksessä, niin parisuhde voi hyvin.

Mä olen aina vastuussa siitä, olenko mä ihmisenä onnellinen vai en. Mun puoliso ei sitä saa aikaan taikka poista sitä. 

Eri juttu sitten, jos on jotain väkivaltaa tms. mutta normaalissa suhteessa on kaikki edellytykset pitkään onneen, jos ihmiset eivät odota toisen henkilön tekevän minua onnelliseksi vaan kantavat vastuun omasta onnellisuudestaaan ja omista kriiseistään.

Kyllä voi. Juuri pari päivää sitten mieheni sanoi, että meillä on enemmän rakkautta ja intohimoa kuin lähes 35-vuotta sitten. Olin samaa mieltä.

Ollaan onnellisia ja harvoin tai tuskin lainkaan riidellään, vaikka olemme asioista erimieltä ja molemmat ovat tasavertaisia ja itsenäisiä. Huumori ja ystävällisyys auttaa paljon elämässä. Elämästä on osattava iloita. Ja joka ikinen päivä on huomoita kumppania, sanomalla positiiviset asiat ja kannustettava elämässä.

Kaikki lähtee toisen kunnioittamisesta ja hyväksymisestä juuri sellaisena kuin  on, ja hyväksyttävä molempien hyvät ja huonot omaisuudet, ilman, että toinen yrittää muuttaa niitä. Eikä kannata takertua jokaiseen lillukanvarteen ja elämässä voi tehdä monia asioita eritavalla, ilman, että joka asiassa pitäisi sanoa oma sana ja pitää siitä kynsin hampain kiinni.

Onnellisessa parisuhteessa ei ole mitään tarvetta valehdella tai pettää, koska onni asuu siellä.

kumpikaan ei petä eikä valehtele, mutta muita ongelmia on. kyllästyminen ja se että pitää toista itsestäänselvyytenä ja kohtelee sen mukaan. ihmiset muuttuu ja toisen ulkoinen olemus etoo.. kaikkea tällaista, mutta silti haluan tämän parisuhteen pitää. (30 v yhdessä)

Toivottavasti! Olen ollut vasta 7v mieheni kanssa, joten täytyy vaan toivoa tämän onnen kestävän!

Ei kyllä

Perusteluja haluaisin myös siis tai omia kokemuksia!

Ap

kyllä voi. 29 v oltu yhdessä.

Appivanhempani ovat olleet yhdessä jotain 30v ja ei ne onnellisilta vaikuta. Anoppi on vähän liian kiinni miehestään kun ei ole omia juttuja ja ainoan lapsen muutettua pois kotoota sekosi täysin. Appi taas tykkää nähdä kavereita ja elää elämäänsä ja toinen istuu tyytymättömänä kotona... Eroa appi ehdottelee aina välillä....

Mä ainakin oon onnellinen. Yhdessä on oltu vajaa 30 vuotta. Vaikeitakin aikoja on ollut, mutta ne on selätetty. Pettänyt en ole koskaan miestäni.

5,5 vuotta yhdessä ja onnellisuuteni vaan kasvaa. Rakastan miestäni yli kaiken, riidellään kyllä mutta aina sovitaan, se puhdistaa ilmaa. En ole ikinä pettänyt ja voin vannoa ettei miehenikään. 110 % luotto toisiimme. 

Hän on paras ystäväni ja rakastettuni.

Varmasti voi jos molemmat edelleen tahtovat yhdessä olla vaikka välillä olisikin vaikeampia kausia. Liian monet vaan luovuttavat helposti eikä suhteeseen panosteta tarpeeksi. Moni myös antaa suhteen laimentua ja parisuhdetta ja puolisoa pidetään itsestäänselvyytenä.

Luulen että onnellisuus pitkässä parisuhteessa on sitä, että sietää toisen huonoja puolia ja tunnistaa myös omat heikkoutensa - ja on näiden suhteen armollinen ja reilu. Useimmilla pareilla on varmaan joskus myös jonkinlainen (pahakin) kriisi. Tällä mittapuulla uskoisin että onnellinen pitkä suhde on mahdollinen ja kuulun itsekin tähän porukkaan. Pitkässä suhteessa todella oppii itsestään paljon ja puolisoa takin.

Voi ja ei voi. Keskimäärin voi olla melko onnellinen, mutta aina mahtuu niitä huonompia jaksoja joukkoon. Ja silloin jos joku kysyy oletko onnellinen, vastaan kyllä rehellisesti että en ole, koska siltä juuri sillä hetkellä tuntuu..

Mutta jos rakkautta ja intohimoa riittää ja halua olla uskollinen, samanlaiset arvot jne, niin uskon että voi. Näin siis meillä, jokainen pariskunta määrittelee itse ne asiat, jotka tekee heidät onnelliseksi. Tärkeintä kai on se että ne täsmää/jaksaa ymmärtää toisen erilaisuutta.

Me ollaan oltu yhdessä 20v.Voin sanoa omasta kokemuksesta että ei sitä kyllä aina ole onnellinen.On parempia ja huonompia aikoja.Mutta sen olen oppinut että tosiaan sen huonomman vaiheen jälkeen voi tulla taas parempi vaihe vaikka sitä ei sillä hetkellä usko.

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 21:02"]Ei kyllä

[/quote]

Seksi loppuu, vuosien aikana sanonut loukkaukset eivät unohdu.

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 21:06"]

5,5 vuotta yhdessä ja onnellisuuteni vaan kasvaa. Rakastan miestäni yli kaiken, riidellään kyllä mutta aina sovitaan, se puhdistaa ilmaa. En ole ikinä pettänyt ja voin vannoa ettei miehenikään. 110 % luotto toisiimme. 

Hän on paras ystäväni ja rakastettuni.

[/quote]

Sinä et kyllä tiedä pitkästä parisuhteesta vielä yhtään mitään! :D

5,5 v. ei kyllä tosiaankaan ole pitkä parisuhde.