Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä katkeruudesta?
20.06.2021 |
Olen kohta 40-vuotias, elämä on mennyt toisten toiveita täyttäessä, kasvatettu kiltiksi tytöksi. Ja nyt kun olisi hieman aikaa, ei tunnu enää olevan kapasiteettia mihinkään. Tunnen joka päivä tappavaa katkeruutta.
Kommentit (26)
On ok olla katkera. Jossain vaiheessa lakkaat täyttämästä muiden toiveita ja katkaise välit, jos eivät ymmärrä. Sinulla on toiset puolet ja enemmänkin elämästä jäljellä. Hyvin on aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on jo hyvä alku jos myönnät olevasi katkera. Ajattele että vastuu on sulla omasta elämästäsi.
Hanki itsetunto. Vain teineiltä puuttuu sellainen.
Oot vielä nuori. Hyväksy tähän asti tapahtunut ja ala elää omaa elämääsi. Tee niitä asioita mitä oikeasti haluat tehdä. Kyllä se katkeruus sieltä sulaa pois
Vierailija kirjoitti:
Hanki itsetunto. Vain teineiltä puuttuu sellainen.
Taidat olla aika yksinkertainen, jos noin luulet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hanki itsetunto. Vain teineiltä puuttuu sellainen.
Taidat olla aika yksinkertainen, jos noin luulet.
Olen 14-vuotias. Totta kai olen yksinkertainen.
En näe itseäni täydellisenä vaan päinvastoin koen olevani kykenemätön enää siihen mihin olisin ehkä nuorena ollut.
Jos itsetunto on sitä että tuntee itsensä ja on realistinen itsensä suhteen, minulla on se. Jos sillä taas tarkoitetaan itsevarmuutta, sitä minulla ei ole. Olen heikkouksistani aivan liian tietoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oot vielä nuori. Hyväksy tähän asti tapahtunut ja ala elää omaa elämääsi. Tee niitä asioita mitä oikeasti haluat tehdä. Kyllä se katkeruus sieltä sulaa pois
Hyväksyn. Mutta minulla on tiettyjä kenties liiankin kunnianhimoisia ammatillisia toiveita jotka jäivät nuorena täyttämättä. Ja nyt minulla ei ole enää kapasiteettia. Ehkä ei lahjojakaan. Ei ole oikein mitään muuta omaa juttua minkä olisin löytänyt. Eikä halua oikein mihinkään muuhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksianto, irti päästäminen. Itseä ja muita kohtaan.
Joskus liiallinen realismi omien kykyjen suhteen toimii itseä vastaan. Et voi tietää, mihin kykenet, ellet kokeile. Jos et sitä, joka on sinusta liian kunnianhimoista, niin jotain muuta. Katkeruudessa rypeminen ei auta, ja hajoitat itseäsi lisää. Ehdit tekemään vielä vaikka mitä. Eläkeikääsi on vielä kolmattakymmentä vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oot vielä nuori. Hyväksy tähän asti tapahtunut ja ala elää omaa elämääsi. Tee niitä asioita mitä oikeasti haluat tehdä. Kyllä se katkeruus sieltä sulaa pois
Hyväksyn. Mutta minulla on tiettyjä kenties liiankin kunnianhimoisia ammatillisia toiveita jotka jäivät nuorena täyttämättä. Ja nyt minulla ei ole enää kapasiteettia. Ehkä ei lahjojakaan. Ei ole oikein mitään muuta omaa juttua minkä olisin löytänyt. Eikä halua oikein mihinkään muuhun.
Et kuitenkaan hyväksy sitä että kaikkea ei voi saada.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oot vielä nuori. Hyväksy tähän asti tapahtunut ja ala elää omaa elämääsi. Tee niitä asioita mitä oikeasti haluat tehdä. Kyllä se katkeruus sieltä sulaa pois
Hyväksyn. Mutta minulla on tiettyjä kenties liiankin kunnianhimoisia ammatillisia toiveita jotka jäivät nuorena täyttämättä. Ja nyt minulla ei ole enää kapasiteettia. Ehkä ei lahjojakaan. Ei ole oikein mitään muuta omaa juttua minkä olisin löytänyt. Eikä halua oikein mihinkään muuhun.
Et kuitenkaan hyväksy sitä että kaikkea ei voi saada.
En niin. Minulla vahva traumatausta ja vatvon päässäni kaikkea sitä mistä olen jäänyt paitsi. Kyllä, terapia on. Mutta tämä katkeruus ei häviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anteeksianto, irti päästäminen. Itseä ja muita kohtaan.
Joka päivä yritän. Mutta en osaa pettää itseäni. En vain tunne anteeksiantoa. Jos yritän feikata sitä, jään kiinni. Muutun takakireäksi. Väkisin positiiviseen keskittyminen ei toimi mulla.
Vierailija kirjoitti:
Joskus liiallinen realismi omien kykyjen suhteen toimii itseä vastaan. Et voi tietää, mihin kykenet, ellet kokeile. Jos et sitä, joka on sinusta liian kunnianhimoista, niin jotain muuta. Katkeruudessa rypeminen ei auta, ja hajoitat itseäsi lisää. Ehdit tekemään vielä vaikka mitä. Eläkeikääsi on vielä kolmattakymmentä vuotta.
Tämäkin on totta. Katkeroituvaa mielenlaatua yritän muuttaa. Nähtävästi ei onnistu noin vain.
Vierailija kirjoitti:
Meditointi
Kokeilen.
Lähtisin tavoittelemaan niitä suuria haaveita. Vaikka et saisikaan sitä mitä lähdit etsiin niin varmasti jo se että ankat itsellesi luvan yrittää tekee hyvää. Eikös se joku mummu tässä vasta opiskellut lääkäriksi ja ikää oli valmistuessaan melkein 60v. Ja niin vaan pystyi siihen.
Mitkä unelmat sulla on jääneet toteuttamatta? 40v ei todellakaan ole liian vanha toteuttamaan uratoiveitaan. No olympiaurheilijaksi, balettitanssijaksi tai huippukonserttimuusikoksi et ehkä pysty, mutta muutoin voit vielä toteuttaa vaikka mitä!
Älä anna katkeruuden olla este elää itsesi näköistä ja haluamaasi elämää tästä eteenpäin. Katkeruuden verho voi olla myös tekosyy yrittää, kun oikeasti ei vain uskalla kokeilla rajojaan.
Oon joskus miettinyt, että katkeruus olis surua, jota ei oo kyennyt tuntemaan. Ehkä suremalla alkais helpottaa? Sitten voi kääntää katseen siihen, mikä elämässä vielä on mahdollista.
Lakkaa näkemästä itsesi täydellisenä, niin opit ymmärtämään muidenkin vajavuutta.