Miltä näyttää terve ja tasavertainen parisuhde?

-

Kummatkin ovat mahdollisimman itsenäisiä, eivätkä odota toisesta pelastajaa tai välinettä (perheen perustamiseen, statuksen nostamiseen yhteiskunnassa, maksajiksi...).

Vierailija kirjoitti:

Kummatkin ovat mahdollisimman itsenäisiä, eivätkä odota toisesta pelastajaa tai välinettä (perheen perustamiseen, statuksen nostamiseen yhteiskunnassa, maksajiksi...).

Eikös tää oo suuriosa parisuhteista?

Että se ei mene niin, että kun rakastut yhteen, olisi helppoa löytää toista yhtä hyvää.

Ota sellainen, jonka kanssa on helppo puhua melkein mistä tahansa, ja leppoisaa olla. Joku johon voit luottaa.

-Ei pidä odottaa että puoliso tekee sinut onnelliseksi.

-Hyvä itsetunto on paras tae tasavertaiseen suhteeseen.

-Ole itsenäinen.

-Aina on oltava valmis perääntymään ja tulemaan toimeen omillaan. Riippuvuus tai ripustautuminen ei koskaa johda tasavertaiseen suhteeseen.

Enpä ole vielä sellaista nähnyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummatkin ovat mahdollisimman itsenäisiä, eivätkä odota toisesta pelastajaa tai välinettä (perheen perustamiseen, statuksen nostamiseen yhteiskunnassa, maksajiksi...).

Eikös tää oo suuriosa parisuhteista?

Ei todellakaan. Murto-osa korkeintaan.

Vierailija kirjoitti:

Kummatkin ovat mahdollisimman itsenäisiä, eivätkä odota toisesta pelastajaa tai välinettä (perheen perustamiseen, statuksen nostamiseen yhteiskunnassa, maksajiksi...).

Tällainen lienee ihanteellinen parisuhde ihmiselle, joka on omaksunut lievästi välttelevän kiintymysmallin, ja sehän se taitaa olla Suomessa yleisin ainakin vanhemman väen keskuudessa.

Turvallisessa kiintymysmallissa tavoitteena ei ole olla ”mahdollisimman itsenäinen”.

Vierailija kirjoitti:

-Ei pidä odottaa että puoliso tekee sinut onnelliseksi.

-Hyvä itsetunto on paras tae tasavertaiseen suhteeseen.

-Ole itsenäinen.

-Aina on oltava valmis perääntymään ja tulemaan toimeen omillaan. Riippuvuus tai ripustautuminen ei koskaa johda tasavertaiseen suhteeseen.

Jos on aina valmis perääntymään ja tulemaan toimeen omillaan, onko lopulta sitoutunut suhteeseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-Ei pidä odottaa että puoliso tekee sinut onnelliseksi.

-Hyvä itsetunto on paras tae tasavertaiseen suhteeseen.

-Ole itsenäinen.

-Aina on oltava valmis perääntymään ja tulemaan toimeen omillaan. Riippuvuus tai ripustautuminen ei koskaa johda tasavertaiseen suhteeseen.

Jos on aina valmis perääntymään ja tulemaan toimeen omillaan, onko lopulta sitoutunut suhteeseen?

Sanotaanko että 30 vuoden liitossa mulle ei vielä ihan ole selvinnyt mitä sillä sitoutumisella tarkoitetaan. Ulospäin varmaan näyttää siltä että olemme sitoutuneita... ja niin se varmaan monessa muussakin liitossa näyttää ja kun tulee syystä tai toisesta ero se tulee muille yllätyksenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummatkin ovat mahdollisimman itsenäisiä, eivätkä odota toisesta pelastajaa tai välinettä (perheen perustamiseen, statuksen nostamiseen yhteiskunnassa, maksajiksi...).

Tällainen lienee ihanteellinen parisuhde ihmiselle, joka on omaksunut lievästi välttelevän kiintymysmallin, ja sehän se taitaa olla Suomessa yleisin ainakin vanhemman väen keskuudessa.

Turvallisessa kiintymysmallissa tavoitteena ei ole olla ”mahdollisimman itsenäinen”.

Tämä on kyllä totta jos ajatellaan miten tämä nähtäisiin terapiassa.

Suurimmalla osalla suomalaisista on välttelevä kiintymysmalli koska ovat eläneet lapsuutensa ilman lämpöä, aitoa välittämistä ja kiintymystä vanhemmiltaan. Ovat pärjääjä kulttuurin tuote. Siksi suomalaiset parisuhteet on hyvin turhia liikesopimuksia joilla lähinnä hankitaan statusmerkit, lapset, talo ja yhteisillä tuloilla kustannetaan elämäntyyli naapureita silmälläpitäen. Henkinen rikkaus loistaa poissaolollaan näiden liiallisesti yksilöllisyyttä palvovien ihmisten elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Kummatkin ovat mahdollisimman itsenäisiä, eivätkä odota toisesta pelastajaa tai välinettä (perheen perustamiseen, statuksen nostamiseen yhteiskunnassa, maksajiksi...).

Kyllä minä puolisoa etsiessäni etsin myös perheen perustamisen mahdollistajaa. Tiesin haluavani parisuhteen ja perheen, ja sainkin molemmat.

Mikä sellainen suhde on, jossa puolisoita eivät mahdollista toisilleen yhtään mitään?

Kumppaniin voi luottaa ja kunnioitus on molemminpuoleinen. Ei ole salailua ja pelailua. Viestiin ja puheluun vastataan eikä kadota johonkin, vaan ollaan terveesti saatavilla, ei 24/7.

Kumpikaan ei nojaa toiseen liikaa, riidellään rakentavasti, seksi toimii niin ettei kummankaan tarvitse katkeroitua, on parista itsestään kiinni mitä tämä milloinkin tarkoittaa. Viihdytääntään yhdessä ja huumori piristää päivää. Jos toisella menee joskus huonosti osataan ja halutaan tukea. Näytetään lapsille hyvää parisuhdemallia jossa puhutaan toiselle kunnioittavasti ja osoitetaan rakkautta.

Neuvo 52-vuotiaalta:

Rakkaus ei vaadi mitään. Se voi esittää toivomuksen, mutta jos näin ei tapahdu, niin se hyväksuu toisen sellaisena kuin hän on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummatkin ovat mahdollisimman itsenäisiä, eivätkä odota toisesta pelastajaa tai välinettä (perheen perustamiseen, statuksen nostamiseen yhteiskunnassa, maksajiksi...).

Tällainen lienee ihanteellinen parisuhde ihmiselle, joka on omaksunut lievästi välttelevän kiintymysmallin, ja sehän se taitaa olla Suomessa yleisin ainakin vanhemman väen keskuudessa.

Turvallisessa kiintymysmallissa tavoitteena ei ole olla ”mahdollisimman itsenäinen”.

Tämä on kyllä totta jos ajatellaan miten tämä nähtäisiin terapiassa.

Suurimmalla osalla suomalaisista on välttelevä kiintymysmalli koska ovat eläneet lapsuutensa ilman lämpöä, aitoa välittämistä ja kiintymystä vanhemmiltaan. Ovat pärjääjä kulttuurin tuote. Siksi suomalaiset parisuhteet on hyvin turhia liikesopimuksia joilla lähinnä hankitaan statusmerkit, lapset, talo ja yhteisillä tuloilla kustannetaan elämäntyyli naapureita silmälläpitäen. Henkinen rikkaus loistaa poissaolollaan näiden liiallisesti yksilöllisyyttä palvovien ihmisten elämässä.

Mitä on liiallinen yksilöllisyys?

Omillaa pärjääminen tarkoittaa minulle enemmän sitä että pärjään ilman parisuhdetta tai ilman puolisoani, mutta en oleta pärjääväni ilman muita ihmisiä. Kiintymys ei ole sama kuin ripustautuminen. Ero ei todennäköisesti olisi helppo vaikka sille jättääkin mahdollisuuden perääntymiselle. Parisuhteessa joustavuus on tärkeää, muutoksia siinä tulee enemmin tai myöhemmin ja jos on pakkomielle jatkaa vaikka läpi harmaan kiven voi käydä huonosti tai huomata elävänsä onnettomassa parisuhteessa.

Sitoutuminen mulle on enemmän sitä että molemmilla on halu olla yhdessä. Senkin suhteen voi tulla kuitenkin muutoksia. Hyvässä parisuhteessa noista muutoksista keskustellaa yhdessä ja tilannetta voi joutua joskus pohtia yhdessä uudelleen. Halutaanko me edelleen jatkaa yhdessä vai jotain muuta. Sitoutuminen ei ole sama kuin pakkomielle siihen että on pakko jatkaa kunnes kuolema erottaa.

Terve parisuhde ei ole alisteinen.

Oma exäni uhkaili potkia minut ja lapsemme pihalle talostaan, jos kaikki ei mennyt juuri kuten mies haluaa. Elin jatkuvassa turvattomuuden tunteessa.

Mies ei kertonut ikinä asioistaan. Se ei ole kontrollointia, jos kertoo mihin menee ja milloin tulee, vaan kunnioitusta kumppania kohtaan.

Keskustelu asioista on kaiken perusta, kiinnostus samoihin asioihin ja samanlainen arvomaailma.

Seksin vonkaaminen tai seksin vaatiminen ei kuulu rakastavaan parisuhteeseen. Ruumis on oma, ja oman määräysvallan alla. Seksi on väärä syy olla parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Neuvo 52-vuotiaalta:

Rakkaus ei vaadi mitään. Se voi esittää toivomuksen, mutta jos näin ei tapahdu, niin se hyväksuu toisen sellaisena kuin hän on.

Kiitos tästä muistutuksesta, se on niin totta. Moni tuntuu lähtevän parisuhteeseen ja rakkauteen pitkän vaatimuslistan kanssa.

Kummallakin on silmä mustana ja puuttuu yhtä paljon hampaita.