Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttääkö miehenne ärsyttävin piirre yhä vuosien jälkeen?
12.06.2014 |
Taas näitä ikuisuuskysymyksiä. Olen harkitsemassa sitoutumista mieheen, jolla on yksi ärsyttävä piirre. En voi sietää tätä piirrettä ja olemmekin riidelleet siitä usein, mies on luvannut vähentää tätä käytöstään. Kuitenkin nyt pitkästä aikaa tämä käytös nousi esiin. Olenko aivan ääliö jos edes kuvittelen ettei tämä piirre häiritsisi aina tulevaisuudessa, kerta häiritsee nytkin. Vai onko teillä käynyt niin ettei vuosien jälkeen se yksi ärsyttävä piirre enää haittaa, miehen ollessa muuten mainio? Tuoko vuodet perspektiiviä asioihin ja mittasuhteisiin, vai onko tuhoontuomittua kuvitella että asiat muuttuisivat?
Kommentit (4)
Minä olen kuullut niin että se piirre mihin alunalkaen ihastuu saattaa myöhemmin alkaa ärsyttää. Meillä on ollut ainakin näin. Pidin mieheni kylmäkiskoisuutta / kankeutta hellyydenosoituksissa jotenkin tosi kiinnostavana piirteenä. Tavallaan tuntui että miehessä on "haastetta" enkä koskaan tykännyt sellaisista "niskaanhengittävistä" silittelijä miehistä. Nyt kuitenkin vuosien jälkeen olen härännyt tähän hellyydenpuutteeseen. Olisi mukava jos tuo körmy joskus olisi vähän hempeämpi. Vaikkakin tiedän että rakastaa, omalla tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.06.2014 klo 14:49"]Minä olen kuullut niin että se piirre mihin alunalkaen ihastuu saattaa myöhemmin alkaa ärsyttää. Meillä on ollut ainakin näin. Pidin mieheni kylmäkiskoisuutta / kankeutta hellyydenosoituksissa jotenkin tosi kiinnostavana piirteenä. Tavallaan tuntui että miehessä on "haastetta" enkä koskaan tykännyt sellaisista "niskaanhengittävistä" silittelijä miehistä. Nyt kuitenkin vuosien jälkeen olen härännyt tähän hellyydenpuutteeseen. Olisi mukava jos tuo körmy joskus olisi vähän hempeämpi. Vaikkakin tiedän että rakastaa, omalla tavallaan.
[/quote]
Niin tosiaan, meillä on just näin... Hellyttävä mörökölli on nykyään pelkkä ärisevä äijä.
[quote author="Vierailija" time="12.06.2014 klo 14:41"]
Ei haittaa enää ollenkaan. Minua ärsytti alkuun jonkin verran miehen hitaus ja jähmeys. Itse olen päinvastainen, nopea ja tulinen. Toisaalta alussa se tuntui jotenkin miehekkään jämerän turvalliseltakin se jähmeys, eipä ollut ainakaan hätäillijä ;-)
Mutta muutamassa vuodessa ja ruuhkavuosiarjen keskellä alkoi toden teolla ärsyttää se hitaus. Tuntui että aina saa yhtä kupparia odottaa ja se vaan jahkaa ja jahkaa eikä mistään tule valmista, ellei itse tee. Välillä tuntui ettei pää kestä katsoakaan sen hitauttta. Mutta kun muuten on hyvä mies niin pakkohan sitä oli vaan sopeutua, ja nykyään pidän taas miehen hitautta sympaattisena piirteenä, eikä se ärsytä minua enää oikein ollenkaan.
[/quote]
Minun miehelläni on sama ärsyttävä piirre. Arki-iltoina hän ei enää saa laittaa ruokaa, koska saattaa käyttää siihen jopa kaksi tuntia kun muut odottavat nälkäisenä. Pilkkoo jokaisen vihanneksenpalaisenkin hitaasti, harkiten ja huolella...
Ei haittaa enää ollenkaan. Minua ärsytti alkuun jonkin verran miehen hitaus ja jähmeys. Itse olen päinvastainen, nopea ja tulinen. Toisaalta alussa se tuntui jotenkin miehekkään jämerän turvalliseltakin se jähmeys, eipä ollut ainakaan hätäillijä ;-)
Mutta muutamassa vuodessa ja ruuhkavuosiarjen keskellä alkoi toden teolla ärsyttää se hitaus. Tuntui että aina saa yhtä kupparia odottaa ja se vaan jahkaa ja jahkaa eikä mistään tule valmista, ellei itse tee. Välillä tuntui ettei pää kestä katsoakaan sen hitauttta. Mutta kun muuten on hyvä mies niin pakkohan sitä oli vaan sopeutua, ja nykyään pidän taas miehen hitautta sympaattisena piirteenä, eikä se ärsytä minua enää oikein ollenkaan.