Lue keskustelun säännöt.
Oikeastiko te potkitte opiskelevat täysi-ikäiset lapset pois kotoaan?!
20.06.2021 |
Tulemaan toimeen omillaan??
Eikö kannattaisi antaa teinin asua kotona vielä muutama vuosi ja säästää pesämunaa?
Tai jos nuori haluaa itse muuttaa, miksi hyökäätte nuoren myös rahallisesti?
Eikö olisi viisasta säästää elämää varten?
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Mistä sitä säästöä nyt muutenkaan opiskeluaikana kertyisi? Kyllä tuet mahdollistaa omillaan asumisen kun ei ole turhan kranttu asunnon suhteen. Minusta on tosi kiva että ehtivät asua jonkin aikaa ihan yksikseen ennen kuin mahdollisesti muuttavat puolison kanssa samaan talouteen. Hyvää oppia elämään. Kotiin saa aina tulla käymään mutta tokihan nuo haluavat enimmäkseen olla siellä omillaan.
Nostin opintolainan ja säästin ja sijoitin. Tein kolmea työtä, asuin solussa ja dyykkasin roskiksia. 23 vuotiaana ostin ekan sijoitusasunnon ja nyt niitä on seitsämän ja itse asun vuokralla. Tämä kaikki olisi varmaan jäänyt tekemättä, jos vanhempani olisi hyysännet omissa nurkissaan ja tarjonnut sen helpon elämän, jossa on koko ajan kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä ap sinun aloituksesi kumpuaa?
Minut on kutakuinkin potkittu kotoa pois 17v iässä, maksoin vuokraa äidille jo ollessani 15v ja ekassa kesätyöpaikassani. Mitään tukea tai apua en koskaan kotoani saanut, en taloudellista enkä psyykkistä, en kertaakaan enkä myöskään päiväkirjojeni lisäksi mitään materiaakaan mukaani.
Meillä on tilanne ns käsillä, poika aloittaa yliopisto-opinnot elokuussa ja muuttaa kotoa pois, aivan omasta halustaan. Emme siltikään häntä ole "hylkäämässä", päinvastoin, olemme tarjoutuneet maksamaan n.500-550€ vuokrasta 50%, jotta hänellä jäisi tuista (asumis- ja opintotuki) myöskin elämiseen eikä opintolainasumma nousisi kymmeniin tuhansiin, koska niin siinä helposti kävisi vaikka valmistuisi oletusajassa joka on 5v.
Aikomus on olla muutenkin apuna/tukena sikäli mikäli tarvetta on, ruokarahaa, lääkärikulut jos tulee sellaista mitä ei yliopiston terveyspalvelut kata ym. Hän ei myöskään maksa itse takuuvuokraa vuokrasuhteen alkaessa. Ja mitä tulee kodin tarvikkeisiin/koneisiin niin jep, kustannamme nekin.
Pesämunaakin hällä on, mutta kyllä sille rahalle löytyy elämässä muutakin käyttöä kuin vaikkapa se ruoka.
Hän tietää, että olemme taustalla tukemassa, muutenkin kuin rahallisesti.
Minulle tällä tavalla toiminen on ns ainoa oikea tapa ja melkeinpä kunnia-asia, omat kokemukseni olivat sen verran graaveja.
Kuulostaako sinusta siis siltä, että hylkäämme hänet tai potkimme kotoa pois?
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan rahallisesti kotona asuminen ei kannata. Sitäpaitsi valtaosalla opinahjo EI sijaitse kotipaikkakunnalla etenkään toisen asteen jälkeen. Silloin on lähdettävä halusi tai ei. Eikä valtaosa lapsista kyllä enää 18 täytettyään edes halua jäädä vanhempiensa nurkkia nuohoamaan, vaan tahtovat jo itsenäistyä.
Ai muuttavat jo kesken lukion?
Vierailija kirjoitti:
Mistä ap sinun aloituksesi kumpuaa?
Minut on kutakuinkin potkittu kotoa pois 17v iässä, maksoin vuokraa äidille jo ollessani 15v ja ekassa kesätyöpaikassani. Mitään tukea tai apua en koskaan kotoani saanut, en taloudellista enkä psyykkistä, en kertaakaan enkä myöskään päiväkirjojeni lisäksi mitään materiaakaan mukaani.Meillä on tilanne ns käsillä, poika aloittaa yliopisto-opinnot elokuussa ja muuttaa kotoa pois, aivan omasta halustaan. Emme siltikään häntä ole "hylkäämässä", päinvastoin, olemme tarjoutuneet maksamaan n.500-550€ vuokrasta 50%, jotta hänellä jäisi tuista (asumis- ja opintotuki) myöskin elämiseen eikä opintolainasumma nousisi kymmeniin tuhansiin, koska niin siinä helposti kävisi vaikka valmistuisi oletusajassa joka on 5v.
Aikomus on olla muutenkin apuna/tukena sikäli mikäli tarvetta on, ruokarahaa, lääkärikulut jos tulee sellaista mitä ei yliopiston terveyspalvelut kata ym. Hän ei myöskään maksa itse takuuvuokraa vuokrasuhteen alkaessa. Ja mitä tulee kodin tarvikkeisiin/koneisiin niin jep, kustannamme nekin.
Pesämunaakin hällä on, mutta kyllä sille rahalle löytyy elämässä muutakin käyttöä kuin vaikkapa se ruoka.
Hän tietää, että olemme taustalla tukemassa, muutenkin kuin rahallisesti.
Minulle tällä tavalla toiminen on ns ainoa oikea tapa ja melkeinpä kunnia-asia, omat kokemukseni olivat sen verran graaveja.
Kuulostaako sinusta siis siltä, että hylkäämme hänet tai potkimme kotoa pois?
Ei kuulosta, toimitte juuri oikein.
Nuorten on hyvä päästä itsenäistymään ja viettämään nuorten elämää, eikä isin ja äidin helmoissa elelyä. Opiskeluaika on mainiota aikaa tutustua muihin nuoriin ja mahdolliseen puolisoon. Harva haluaa deittejä lapsuudenkotiinsa tuoda.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä sitä säästöä nyt muutenkaan opiskeluaikana kertyisi? Kyllä tuet mahdollistaa omillaan asumisen kun ei ole turhan kranttu asunnon suhteen. Minusta on tosi kiva että ehtivät asua jonkin aikaa ihan yksikseen ennen kuin mahdollisesti muuttavat puolison kanssa samaan talouteen. Hyvää oppia elämään. Kotiin saa aina tulla käymään mutta tokihan nuo haluavat enimmäkseen olla siellä omillaan.
Nostin opintolainan ja säästin ja sijoitin. Tein kolmea työtä, asuin solussa ja dyykkasin roskiksia. 23 vuotiaana ostin ekan sijoitusasunnon ja nyt niitä on seitsämän ja itse asun vuokralla. Tämä kaikki olisi varmaan jäänyt tekemättä, jos vanhempani olisi hyysännet omissa nurkissaan ja tarjonnut sen helpon elämän, jossa on koko ajan kivaa.
Ja se, että raataa useissa töissä vaikka opiskelun tulisi olla se pääasia, syö jätteitä ja asuu solussa sekä on vuokralla asuva sijoitusasunto-omistaja ovat sellaisia "bucket list"-asioita opiskeluvaiheessa ja elämässä, vai?
Not!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen kyllä, jos kotoa potkitaan opiskelupaikan ollessa samalla asuinpaikkakunnalla. Luulisi, että voisi opiskella kotoa käsin. En kyllä ole tällaisesta kuullut ainakaan omassa tuttavapiirissä.
Monet opiskelijat haluavat ihan itse muuttaa pois kotoa.
No eihän heitä silloin potkita kotoa pois vaa lähtevät omasta halustaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä ap sinun aloituksesi kumpuaa?
Minut on kutakuinkin potkittu kotoa pois 17v iässä, maksoin vuokraa äidille jo ollessani 15v ja ekassa kesätyöpaikassani. Mitään tukea tai apua en koskaan kotoani saanut, en taloudellista enkä psyykkistä, en kertaakaan enkä myöskään päiväkirjojeni lisäksi mitään materiaakaan mukaani.Meillä on tilanne ns käsillä, poika aloittaa yliopisto-opinnot elokuussa ja muuttaa kotoa pois, aivan omasta halustaan. Emme siltikään häntä ole "hylkäämässä", päinvastoin, olemme tarjoutuneet maksamaan n.500-550€ vuokrasta 50%, jotta hänellä jäisi tuista (asumis- ja opintotuki) myöskin elämiseen eikä opintolainasumma nousisi kymmeniin tuhansiin, koska niin siinä helposti kävisi vaikka valmistuisi oletusajassa joka on 5v.
Aikomus on olla muutenkin apuna/tukena sikäli mikäli tarvetta on, ruokarahaa, lääkärikulut jos tulee sellaista mitä ei yliopiston terveyspalvelut kata ym. Hän ei myöskään maksa itse takuuvuokraa vuokrasuhteen alkaessa. Ja mitä tulee kodin tarvikkeisiin/koneisiin niin jep, kustannamme nekin.
Pesämunaakin hällä on, mutta kyllä sille rahalle löytyy elämässä muutakin käyttöä kuin vaikkapa se ruoka.
Hän tietää, että olemme taustalla tukemassa, muutenkin kuin rahallisesti.
Minulle tällä tavalla toiminen on ns ainoa oikea tapa ja melkeinpä kunnia-asia, omat kokemukseni olivat sen verran graaveja.
Kuulostaako sinusta siis siltä, että hylkäämme hänet tai potkimme kotoa pois?
Olkaa tarkkoja tuon tarjouksenne kanssa ettei mene lahjaveroa.
Ne haluaa lähteä itse. 16 vuotiasta jarruttelen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä niin käy. Ja mitä hän sitten aikoisi säästää kun kotonaan eläisi toimeentulotuella köyhyysrajalla? Pakkohan siitä asumisesta olisi maksaa kun minulta menisi asumistuki. En minä jätä lääkkeitä ostamatta ja käyttämättä terveydenhuoltoa kroonisiiin sairauksiini että aikuinen lapseni saa olla täyshoidossa kotonani. Minä oikeasti odotan sitä kun saan vihdoin nukkua rauhassa ja pitää pienet tuloni.
Pakkoko niitä lapsia oli tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan rahallisesti kotona asuminen ei kannata. Sitäpaitsi valtaosalla opinahjo EI sijaitse kotipaikkakunnalla etenkään toisen asteen jälkeen. Silloin on lähdettävä halusi tai ei. Eikä valtaosa lapsista kyllä enää 18 täytettyään edes halua jäädä vanhempiensa nurkkia nuohoamaan, vaan tahtovat jo itsenäistyä.
Koypn asumisesta pitii tehdä opiskelijalle kannattavaa.
Miksi veronmaksajat joutuvat maksamaa opiskelevan nuoren itsenäistymisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen kyllä, jos kotoa potkitaan opiskelupaikan ollessa samalla asuinpaikkakunnalla. Luulisi, että voisi opiskella kotoa käsin. En kyllä ole tällaisesta kuullut ainakaan omassa tuttavapiirissä.
Monet opiskelijat haluavat ihan itse muuttaa pois kotoa.
No eihän heitä silloin potkita kotoa pois vaa lähtevät omasta halustaan.
Jostain syystä ap näin oletti.
Itse jäin ihmettelemään heidän piirejään. Onko kotona asuminen nuoren oma valinta vai vanhempien valinta? Pitäisikö ennemminkin siitä olla huolissaan?
No ei kyllä potkittu, ihan itse ovat lähteneet lukion jälkeen. Takuuvuokra on kummallekin autettu ja satunnaista pientä raha-apua jos on ollut tarvetta. Olemme myös säästäneet ja sijoittaneet lapsille aina mahdollisuuksien mukaan, mutta tosiaan emme mikään varakas perhe ole, niin ei niistä mitään hirmusummia ole kertynyt, ja nämä varat tietysti saivat täysin käyttöönsä 18v täytettyään. Olisivat toki saaneet täällä asua opiskellessa halutessaan, mutta ihan tyytyväinen olen, että halusivat omilleen.
Ihan kummallinen ajatus, että vanhempien pitäisi pedata lapsilleen taloudellisesti "valmis" elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä sitä säästöä nyt muutenkaan opiskeluaikana kertyisi? Kyllä tuet mahdollistaa omillaan asumisen kun ei ole turhan kranttu asunnon suhteen. Minusta on tosi kiva että ehtivät asua jonkin aikaa ihan yksikseen ennen kuin mahdollisesti muuttavat puolison kanssa samaan talouteen. Hyvää oppia elämään. Kotiin saa aina tulla käymään mutta tokihan nuo haluavat enimmäkseen olla siellä omillaan.
Nostin opintolainan ja säästin ja sijoitin. Tein kolmea työtä, asuin solussa ja dyykkasin roskiksia. 23 vuotiaana ostin ekan sijoitusasunnon ja nyt niitä on seitsämän ja itse asun vuokralla. Tämä kaikki olisi varmaan jäänyt tekemättä, jos vanhempani olisi hyysännet omissa nurkissaan ja tarjonnut sen helpon elämän, jossa on koko ajan kivaa.
Aika ikävät vanhemmat sulla, kun eivät edes ruokarahaa antaneet. Mulla on myös asiat paremmin kuin hyvin vaikka oli huolehtivat vanhemmat ja sain helpon elämä alun. Onneksi ei tarvinnut dyykkailla.
Vierailija kirjoitti:
Mistä sitä säästöä nyt muutenkaan opiskeluaikana kertyisi? Kyllä tuet mahdollistaa omillaan asumisen kun ei ole turhan kranttu asunnon suhteen. Minusta on tosi kiva että ehtivät asua jonkin aikaa ihan yksikseen ennen kuin mahdollisesti muuttavat puolison kanssa samaan talouteen. Hyvää oppia elämään. Kotiin saa aina tulla käymään mutta tokihan nuo haluavat enimmäkseen olla siellä omillaan.
Tämä on tärkeää , että oppii elämään omaa elämäänsä! Mikään ei ole surkeampaa kuin parisuhde äitinsä passaaman kakaran kanssa, sukupuolesta riippumatta. Ja surkeaa se on sille kakaralle itselleenkin, jos ei ole koskaan oppinut itse huolehtimaan omista asioistaan.
Harvemmin opiskelevia lapsia suorastaan potkitaan pois, sillä ei monikaan onnistu saamaan opiskelupaikkaa kotipaikkakunnaltaan, vaikka haluaisikin asua kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä sitä säästöä nyt muutenkaan opiskeluaikana kertyisi? Kyllä tuet mahdollistaa omillaan asumisen kun ei ole turhan kranttu asunnon suhteen. Minusta on tosi kiva että ehtivät asua jonkin aikaa ihan yksikseen ennen kuin mahdollisesti muuttavat puolison kanssa samaan talouteen. Hyvää oppia elämään. Kotiin saa aina tulla käymään mutta tokihan nuo haluavat enimmäkseen olla siellä omillaan.
Tämä on tärkeää , että oppii elämään omaa elämäänsä! Mikään ei ole surkeampaa kuin parisuhde äitinsä passaaman kakaran kanssa, sukupuolesta riippumatta. Ja surkeaa se on sille kakaralle itselleenkin, jos ei ole koskaan oppinut itse huolehtimaan omista asioistaan.
Harvemmin opiskelevia lapsia suorastaan potkitaan pois, sillä ei monikaan onnistu saamaan opiskelupaikkaa kotipaikkakunnaltaan, vaikka haluaisikin asua kotona.
Sitä omaa elämää oppii elämään myös opiskeluiden jälkeenkin. Mikä kiire potkia pihalle opiskeluiden aikana, jos opiskelupaikka on samalla paikkakunnalla? Ja miksi kotona asuminen estäisi huolehtimasta omista asioistaan?
Ei potkita kotoa vaan hivutetaan omaan kotiin. Lapset on vain lainassa.
Kyllä vanhemmatkin tarvitsevat pahanpäivänvaraa. Kun sitä ei ikinä tiedä, milloin tulee tilanne, että säästöille tulee tarvetta.