Rakastaako sua kukaan ja ketä sä oikeasti rakastat?
siis kukaan, äiti, isä, lapset, ystävät, ex... kukaan?
Onko koskaan rakastanut ja ketä sä olet ihan oikeasti rakastanut tai rakastat?
Kommentit (35)
Varmaan vanhemmat ja ehkä jotkut lähisukulaiset. Yksi mies myös rakastaa, hokee sitä päivittäin ja seisoisi vaikka päällään että saisi olla minun kanssa.
Itse rakastan toki vanhempiani mutta en tätä miestä. Sen sijaan rakastan yhä kahta nuoruuden tuttavuuttani joiden kanssa en ole ollut missään kontaktissa yli 10 vuoteen.
Aion kyllä tämän nykyisen miehen "päästää vapaaksi", ei tämä ole oikein.
Äiti on aina rakastanut. Ei kukaan muu
Vierailija kirjoitti:
Ainakin nuorin lapsistani vielä rakastaa. Neljä muutakin tykkää, tai ainakin kohtelee positiivisesti. Itse en rakasta ketään. Lapset yritän huomioida niin paljon kuin minun luonteellani pystyy. Yksi pojistani syytti minua jossain vaiheessa siitä, että olen kasvattanut heistä epäsosiaalisia ja muista ihmisistä syrjäytyneitä. Siihen vaan totesin, että juuri siksi tein paljon lapsia, että halusin sellaisia ihmisiä maailmaan. Suurinta osaa ihmiskunnasta inhoan.
Olisit jättänyt lapset tekemättä. Miksi pitää synnyttää lisää vihaa?
Perhe rakastaa ja minä heitä. Tiedän että eräs rakastaa välillä, mutta enemmän vanhana ystävänä.
Minua ei rakasta kukaan. Itse rakastan tosi monia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miltä se rakkaus edes tuntuu?
Sydämmen sitoutuminen toiseen ihmiseen, siitä se kumpuaa.
Sydämeen ei koskaan mahdu kuin yksi "ämmä". Tämä opetettiin jo alakoulussa.
Toisilla mahtuu...😉😉😉 n i p o ...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin nuorin lapsistani vielä rakastaa. Neljä muutakin tykkää, tai ainakin kohtelee positiivisesti. Itse en rakasta ketään. Lapset yritän huomioida niin paljon kuin minun luonteellani pystyy. Yksi pojistani syytti minua jossain vaiheessa siitä, että olen kasvattanut heistä epäsosiaalisia ja muista ihmisistä syrjäytyneitä. Siihen vaan totesin, että juuri siksi tein paljon lapsia, että halusin sellaisia ihmisiä maailmaan. Suurinta osaa ihmiskunnasta inhoan.
Olisit jättänyt lapset tekemättä. Miksi pitää synnyttää lisää vihaa?
Höpsis. Olen valtavan iloinen siitä, että olen tehnyt viisi oikeanlaista ihmistä tähän maailmaan. Eikä kukaan lapsistani ole koskaan ilmaissut minkäänlaista vihaa. Eipä silti, että kukaan (paitsi oma perhe) sitä minustakaan ulospäin tajuaisi.
Rakastan vain kissaani. Kissakin näyttää kiintyneen minuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin nuorin lapsistani vielä rakastaa. Neljä muutakin tykkää, tai ainakin kohtelee positiivisesti. Itse en rakasta ketään. Lapset yritän huomioida niin paljon kuin minun luonteellani pystyy. Yksi pojistani syytti minua jossain vaiheessa siitä, että olen kasvattanut heistä epäsosiaalisia ja muista ihmisistä syrjäytyneitä. Siihen vaan totesin, että juuri siksi tein paljon lapsia, että halusin sellaisia ihmisiä maailmaan. Suurinta osaa ihmiskunnasta inhoan.
Olisit jättänyt lapset tekemättä. Miksi pitää synnyttää lisää vihaa?
Höpsis. Olen valtavan iloinen siitä, että olen tehnyt viisi oikeanlaista ihmistä tähän maailmaan. Eikä kukaan lapsistani ole koskaan ilmaissut minkäänlaista vihaa. Eipä silti, että kukaan (paitsi oma perhe) sitä minustakaan ulospäin tajuaisi.
Epäsosiaalisilla ihmisillä on eniten lapsia. Olet hyvä huono esimerkki asiasta.
Mieheni, lapseni, vanhempani ja sisarukseni rakastavat minua ja minä heitä.
Ei ole kukaan koskaan rakastanut eikä sanonut rakastavansa ja olen 48 vuotias. Minulla on pitkäaikainen kumppani joka ei ole koskaan sanonut rakastavansa eikä entiset kumppanitkaan. Ei myöskään omat vanhemmat, erityisesti äiti eikä kukaan sukulainenkaan.
Onhan se surullista.
Minua rakastavat lapseni, mieheni, rakastajani, osa sisaruksistani ja muutama muu läheinen. Minä rakastan heitä.
Mun koira rakastaa mua aivan ylitsevuotavan paljon, se ilahtuu mun näkemisesti joka kerta niin paljon, että ei pysty olemaan. Aatelkaa, jos joku ihminen rakastaisi yhtä paljon.
Mua ei rakasta kukaan ihminen, mutta kissani rakastaa.
Itse rakastan kissaani ja erästä miestä, joka tietää rakkaudestani mutta ei voi vastata mun tunteisiin..tuntuu kuin olisin säästöliekilla..
Ainakin nuorin lapsistani vielä rakastaa. Neljä muutakin tykkää, tai ainakin kohtelee positiivisesti. Itse en rakasta ketään. Lapset yritän huomioida niin paljon kuin minun luonteellani pystyy. Yksi pojistani syytti minua jossain vaiheessa siitä, että olen kasvattanut heistä epäsosiaalisia ja muista ihmisistä syrjäytyneitä. Siihen vaan totesin, että juuri siksi tein paljon lapsia, että halusin sellaisia ihmisiä maailmaan. Suurinta osaa ihmiskunnasta inhoan.