Lue keskustelun säännöt.
Lasten kanssa ei voi tehdä mitään kodin ulkopuolella!!!:(
11.06.2014 |
Kirjasto: kirjoja otetaan sieltä täältä ja jätetään sinne tänne. Itse kuljen perässä laittamassa niitä takaisin.
Kaupassa, koko ajan kädestä kiinni. Maksutilanteessa viimeistään karkaa. Sanoin tänäänkin isommalle,että pidä pientä kädestä kiinni. Pienempi oli n.1 sekunnin "kiinni" ja juoksi suoraan ulos. "No ku mä yritin pitää kiinni"
Rannalla: kumpi hukkuu ensin. Isompi nyt osaa jo jonkun verran, mutta koko ajan on keskityttävä pienempään. Joku kyseli minulta mattojen pesua: Mitä helvettiä, noitten kanssa? Nehän katoaa heti
Onkiminen, kiinnostaa toista 2 minuuttia ja toista ei yhtään, suoraan kävelee järveen...
Huoh! Mitä mä teen koko kesän?! Tai siis mitä muut tekee?
Kommentit (68)
[quote author="Vierailija" time="11.06.2014 klo 14:53"]
Ollaan oltu ulkomailla ja matkusteltu kotimaassakin. Monta päivää hienoa käytöstä!!! Ei mitään ongelmaa. Mutta kun yrität arkeen saada jotain vaihtelua, niin useimmiten itkee molemmat ja äiti on aivan poikki. Museoissa ja nähtävyyksissä ollaan yritetty monesti käydä. Heti kun alat lukemaan jotain tekstiä niin alkaa mankuminen tai kävellään pois. Kun ei vaan kiinnosta, niin alkaa heti tapahtua. Itse kiertäisin oikein mielelläni museoita. Kukaan ei vieläkään vastannut mitä tekee kesällä lasten kanssa. Ulkomaille en nyt ole sipaisemassa
ap
ap
[/quote]
No eihän ne lapset nyt sitä jaksa kuunnella, kun luet jotain kuivaa museotaulua!
Sun pitää itse perehtyä hiukan kotona etukäteen siihen museon aihepiiriin ja sitten vapaasti omin sanoin kerrot lapsille siitä, mitä siellä on. Innostaen.
Kun mä olin pieni, isä vei mua paljon museoihin, kirkkoihin yms. Käytiin arkeologisten kaivausten reunoilla ihmettelemässä. Isä laittoi vaikka omiaan, että sai mut kiinnostumaan. Esim. Turun linnassa oli esillä keskiaikainen lapsen kenkä, ihan risa. Isä alkoi maalailemaan, miten mun ikäinen pikkutyttö on monta sataa vuotta sitten juossut Turun kaduilla leikkimässä. Sitten kenkä on kadonnut, tyttö on etsinyt sitä... Mitäs luulet tytön äidin sanoneen, kun hän on tullut kotiin ilman toista kenkää... Ja mietis, nyt arkeologi on kaivanut maata ja löytänyt sen kengän! Miten se eroaa sun jalassa olevasta kengästä?
Tällä tavalla lapset saa innostumaan. Ei tarvi olla kovin syvällisiä tietoja asioista vielä tuonikäisille, sellainen normaali yleissivistys riittää, sen pohjalta kerrot lapsille ja autat heitä havainnoimaan.
Tuon ikäisillä ei ole vielä sellasta omaa "sisäistä puhetta" tai on, mutta se ei ole kovin kehittynyttä. Tuolla tavalla jutustelemalla ja kyselemällä sun tehtävä äitinä on opettaa lapsia kehittämään omaa ajatteluaan. Ne museotaulut on yleensä hirveen kuivia jopa aikuisille....!
T. historiotsija ja museo-opas
Ps. Useissa museoissa on lastenkierroksia. Mitäs, jos osallistuisitte sellaiselle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorisokoteihin joutuu paljon lapsia, jotka ovat ihan tavallisesta ydinperheestä. Ja juuri tuon takia että ei kasvateta lainkaan ihmisten tavoille. Perhe-elämä täysin lasten ehdoilla, ilman minkäänlaista kuria on vaarallista.
Ei kai nyt muutenkaan kukaan ole niin urpo, että pesee mattoja rannassa.
Jaa, minä olen käynyt lasten kanssa vaikka missä, vaikka lapset ovat olleet 2, 4 ja 6 vuotta. Uiminenkin on onnistunut, kun olen opettanut lapsia uimaan ja varmuuden vuoksi heillä oli kellukkeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellainen oma juttu oli vielä, että alusta asti päätin, että kauppareissuilla ei osteta lapsille karkkia, eikä leluja. Eli oli ihan erikseen ne jutut, että mentiin ruokaostoksille. Leluja ostettiin lelukaupasta, kun suunniteltiin etukäteen ja lapset oli säästäneet rahaa uusiin leluihin. Karkit käytiin ostamassa erikseen karkkipäivänä ja se oli oma ohjelmanumero. Ja eri kaupasta, kuin ruoka:)
Vältyttiin kaikelta vinkumiselta marketissa, koska jotenkin se meni vain niin, että eivät huomanneet kerjätä mitään, koska oli päivänselvä, että sieltä ostettiin vain ruokaa ja pesuaineita. Ei tarvinnut kokeilla joka kerta erikseen, että saisiko vinkumalla tuon tai tämän lelun tai karkin.
Isommille sisaruksille en jättänyt koskaan vastuuta, että pidä pikkusisaruksesta kiinni tms. Käskin vain kylmästi odottaa kaikkien siinä vieressä, että maksan. Kuten tuolla aiemmin joku kertoikin teorian siitä, että se ei ole mitenkään palkitsevaa isolle sisarukselle pitää kiinni rimpuilevaa pikkusisarusta ja saada aina haukut päälle. Otin esille kortin valmiiksi, joten pienintä oli helppo pitää kiinni ja toisella kädellä kortilla maksaa.
Olen laiska äiti ja yritin tehdä elämäni mahdollisimman helpoksi, joten pidin säännöt todella tiukkoina ja niistä ei lipsuttu. Jos kirjastossa pieni yritti heittää kirjaa, en mennyt perässä sitä laittamaan paikalleen, vaan otin lasta kiinni ja kirjan käteen ja lapsi laittoi sen itse. Jos oli jotain hässäkkää, niin lapsi kainaloon ja ulos ja uusi yritys, kun oli säännöt kerrattu.
Olipas taas vastaukset täyttä p...aa ja vastaajat varmasti lapsettomia suurinosa.
Tuokin menee ohi, on jokin vaihe. voit vain kotona kertoa miten tulee käyttäytyä kaupassa ja kirjastossa. Heti joku etuisuuden poisto jos käyttäytyy huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän lapset ovat 3- ja 5-vuotiaat, eikä kumpikaan ole ikinä lähtenyt kaupassa tai missään muuallakaan omille teilleen... tuo vanhempi oppi puhumaan vasta reippaasti päälle 2-vuotiaana, ja sitä ennenkin kysyi aina luvan touhuilleen näyttämällä kohdetta ja katsoen kysyvästi.
Toki 2-vuotiaan kohdalla vielä ymmärtää, ettei käyttäydy aina kuten pitäisi, mutta eikö siellä kirjastossa voi kertoa isommalle miten toimitaan (ja hänen kuuluu jo osata toimia neuvojen mukaan) ja ottaa pienemmän kanssa yhdessä mieluisia kirjoja ja lukea? Tuon ikäistä pitää tietenkin vahtia rannalla, koko ajan.
Voihan lasten kanssa käydä esim. pyöräretkellä, 6-vuotias varmaan osaa jo ajaa ja pienempi itselle lastenistuimeen. Voi mennä piknikille ja ottaa jotain tekemistä mukaan. Leikkipuistossa voi puuhata. Onko lähellä jotain kotieläinpihaa tms.? Entäs uimakoulua isommalle? Seurakunnalla on usein kesäkerhoja tms. missä voi käydä lasten kanssa askartelemassa ja puuhaamassa.
En jaksa lukee koko ketjua, mut kasvatuksen ja opettelemisen lisäks voit kattoo pinterestistä aktiviteetteja lapsille kesän ajaks, sieltä löytyy linkkejä tosi monille hyville sivuille :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asukaspuistossa ollaan monesti tuntikausia, siellä on paljon hienoja ulkoleluja, muovimopoja ja muita ajopelejä. On vesileikkejä, maalausta ulkona. Vahdin yleensä pienempää(3v) ja isompi saa leikkiä vapaasti.
Rannalla olen koko ajan pienemmän vieressä, yleensä vedessä. Isommalla on uimarengas tai kelluke, eikä hän saa mennä syvälle. Jos eivät tottele, niin lähdemme heti kotiin. Ovat oppineet, että on parempi totella kuin lähteä kesken kivojen leikkien kotiin.
Lapset on erilaisia, ehkä vuosi sitten pienempi vielä meni päättömänä tiellepäin, muttei enää. meidän lapset ovat vilkkaita, mutta kuitenkin melko tottelevaisia. Kauppareissulla on pakko olla rattaat, joihin pienempi laitetaan istumaan, muuten karkaavat molemmat!
[quote author="Vierailija" time="11.06.2014 klo 14:25"][quote author="Vierailija" time="11.06.2014 klo 14:22"]Niin ja lapset on 2 ja 6 vuotiaat.[/quote]
Heh, ja mä kun oletin, että sun lapset on suunnilleen 1-2 ja 3-4 vuotta...
[/quote]
Mulla on 4- ja 2-vuotiaat ja meno on huonoina päivinä tuollaista kuin kuvasit. Meillä on kyllä käytössä kauppajäähyt ja esim. kirjastosta ja puistosta lähdetään pois, jos joku tyhmäilee. (Kaupassa laitan jäähylle, koska yyhoon on pikkupakko hoitaa ruokaostokset lasten kanssa eikä poiskaan voi lähteä, jos jääkaapissa on vain valo.)
Niin makaa kuin petaa, ap. Kasvata lapsesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en nyt ota kantaa tähän ap:n kysymykseen, vaan ihmettelen, mitä h***ettiä lapsettomat täällä tekee, jos niillä ei oo parempaa sanottavaa kuin "Ihan mitä huvittaa. Pari ulkomaanmatkaa on jo varattu, kolmas mahdollisesti äkkilähdöllä. Lapsettomuus <3"
Kiitos ja anteeksi.
Minä ostin supernopean kuopuksen takia kuivan maan mummonmökin, ei vettä lähistölläkään. Silloin pystyi suurinpiirtein jopa rentoutumaan ja lapsen ei tarvinnut olla koko ajan näköpiirissä. Toki ehti naapurin katolle kaksivuotiaana ja ui saunan vesitynnyrissä ja maalasi ikkunat kun löysi sudin likoamassa mutta elo oli paljon helpompaa kuin vuokramökissä meren rannalla :)
Ei käyty kylässä pariin vuoteen ja ostin kirjat, kirjastossa ei käyty. Kotona on kolme tarhan pihaa vieressä ja kotipiha aidattu joten ulkoilu oli mukavaa naapureiden kanssa jutellessa. Nelivuotiaana ei enää juossut ja kiivennyt ihan joka paikkaan joten silloin alettiin käydä kylässä ja lastentapahtumissa ja taidenäyttelyissä ja siellä kirjastossa. On nyt ihan tavallinen flegmaattinen 11v, motoriikka edelleen erinomainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.06.2014 klo 15:55"]
Meidän lapset ovat 3- ja 5-vuotiaat, eikä kumpikaan ole ikinä lähtenyt kaupassa tai missään muuallakaan omille teilleen... tuo vanhempi oppi puhumaan vasta reippaasti päälle 2-vuotiaana, ja sitä ennenkin kysyi aina luvan touhuilleen näyttämällä kohdetta ja katsoen kysyvästi.
Toki 2-vuotiaan kohdalla vielä ymmärtää, ettei käyttäydy aina kuten pitäisi, mutta eikö siellä kirjastossa voi kertoa isommalle miten toimitaan (ja hänen kuuluu jo osata toimia neuvojen mukaan) ja ottaa pienemmän kanssa yhdessä mieluisia kirjoja ja lukea? Tuon ikäistä pitää tietenkin vahtia rannalla, koko ajan.
Voihan lasten kanssa käydä esim. pyöräretkellä, 6-vuotias varmaan osaa jo ajaa ja pienempi itselle lastenistuimeen. Voi mennä piknikille ja ottaa jotain tekemistä mukaan. Leikkipuistossa voi puuhata. Onko lähellä jotain kotieläinpihaa tms.? Entäs uimakoulua isommalle? Seurakunnalla on usein kesäkerhoja tms. missä voi käydä lasten kanssa askartelemassa ja puuhaamassa.
[/quote]
Minusta tuo menee jo epänormaalin puolelle ettei lapset ole ikinä karanneet omille teilleen missään..! Ovatko tyttöjä?
Meillä tottelevat useimmiten, mutta varsinkin nuorempi on rohkea, utelias ja itsenäinen, joten saattaa lähteä seikkailemaan kaupassa ja varsinkin taloyhtiön pihasta. Joskus isompi yllyttää pienempää ja tekee itse myös.
-vilkkaiden 3- ja 5-v poikien äiti.
Meillä esikoispoika vielä 5 vuotiaana oli aivan mahdoton riiviö, juoksi koko ajan karkuun ja aiheutti pahennusta missä ikinä liikuimmekaan. Oma huomio kiinnittyi tuolloin 1 v kuopukseen, juuri kävelemään oppineeseen, jota piti vahtia kuin haukka. Ymmärrän tuskaasi ap.
Lapset kannattaa ryynäyttää, eli väsyttää fyysisesti. Laita ne juoksemaan, pyöräilemään, kiipeilemään, uimaan kellukkeilla (2v voi myös uida jos on kellukeet ja liivi) hyppimään trampalla tai mitä vaan, esim sisälikuntapuistot on hyviä. Kun ovat fyysisesti väsyneitä, niin käyttäytyminenkin on parempaa.
Ja säännölliset ateriat ja välipalat. Ihan ehdoton juttu.
Täällä on vilkas 3-vuotias poika ja 1, 5-vuotias tyttö, rannalla saa kyllä olla TODELLA valppaana kun kummallakaan ei ole minkäänlaista uimataitoa, mutta innostusta vedestä sitäkin enemmän. Ja tietysti molemmat häärää eri suuntiin.
Kirjastossakin muutaman kerran käyty kolmestaan. Poikaa kiukutti kun vitriinissä lasten leikkipaikalla oli hienoja autoja, millä ei saanut leikkiä. :) Pienempi hermostuu istumaan rattaissa ja kun päästää kävelemään, katoaa molemmat lapset hyllyjen väleihin eri suuntiin ja äiti juoksee perässä. :D mutta pieniähän nuo ovat vielä, tässä sitä harjotellaan!
Ongelman edessä mitä tekee suomalainen? Menee metsään.
Mulla on 3- ja 1-vuotiaat pojat, ja ollaan joka päivä tuntikausia liikenteessä. Kolmevuotiaalle alkaa tulla hiljalleen järkeä päähän, ja yksivuotiaan voi vielä kaapata syliin, joten tämä on nyt paljon helpompaa kuin viime kesänä.
Onkimaan en tätä kaksikkoa veisi, enkä esim. kirpputorille. Kaupassa käyntiä on harjoiteltu niin paljon, että 3v on jo pätevä apuri. Ei vingu karkkia, koska ei ole sitä ikinä kaupasta saanut. Eläinmuseosta tykkäävät molemmat lapset, kirjastossa käydään isomman kanssa kaksistaan. Kirjat eivät todellakaan lennä hyllystä.
Avainasia on, että pitää aina toteuttaa se, mitä on luvannut tai uhannut. Ja ajatella ennen kuin puhuu.
Oletkohan noissa teidän tekemisissä tarpeeksi lapsilähtöinen? Pitää tehdä lapsen tasolla, ei lapset jaksa samaa kuin aikuiset.
Moniin museoihin ja muihin paikkoihin on netissä lastenmateriaalia, jonka voisit itse lukaista etukäteen läpi ja sen pohjalta sitten lähdette lasten kanssa tutustumaan paikkaan.
Esim. Helsingin Design Museon materiaali:
Ateneumin:
http://www.ateneum.fi/fi/avain-lasten-ateneumiin
Turkulaisen Aboa Vetus-museon tehtäväpaketteja lapsille/koululaisille:
http://www.aboavetusarsnova.fi/fi/opettajille/tehtavakokonaisuudet
Keksit varmaan noiden pohjalta omia.
Lapsille kannattaa myös etukäteen käydä asioita läpi. Jos menette vaikka taidenäyttelyyn, katsokaa netistä tai kirjaston kirjasta niitä teosten kuvia. Harjoitelkaa jo kotona kuvan katsomista. Ei tarvi selostaa, kysy vaan lapselta, mitä hän kuvassa näkee. Auta huomaamaan, jos ei osaa keskittyä. Keskustelkaa, millaista näyttelyssä on, miten siellä käyttäydytään: ostetaan lippu, jätetään takki naulakkoon, ei kosketa mihinkään ettei mene rikki, ei juosta ettei mitään mene rikki, katsellaan tauluja, keskustellaan niistä...
Tehkää kotiin lasten piirrustuksista oma taidenäyttely ja harjoitelkaa näyttelyssä kulkemista. Lapset saa myydä toisilleen, sulle, isälle, mummille lipun. Katsellaan kuvia ja keskustellaan niistä. Ei juosta.
Näin tilanne ei tule lapselle uutena ja outona.
Kalaan menemisestä juttelette samalla tavalla. Pitää istua ja seurata kohoa, muuten ei kala nappaa. Katselkaa kalojen kuvia netistä/kirjoista, millaisiahan kaloja onkimalla voi saada... Ongella kerro lapsille hiljaisella äänellä satuja merenneidoista ja vedenhaltijoista ja merirosvoista ja viikingeistä ja aaltojen alle kätketyistä aarteista ja uponneista laivoista... Kumma on se lapsi, joka ei viihdy, kun alatte pohtia, oliko äskeinen molskahdus ahven vai tuliko Ahti kummastelemaan teitä.
Mä vein usein lapset shoppaamaan. Kauppakeskuksissa monet muutkin mammat viettää päiväänsä ja siellä on kaikki mitä tarvitset lähellä. Leluosastolla ja vaateosastolla ne viihtyy. Äkkiä siinä on päivä mennyt.