Lasten kanssa ei voi tehdä mitään kodin ulkopuolella!!!:(

Hei ap, olen lapseton mutta minulle tuli mieleen, että voisitko käydä lasten kanssa yksitellen harjoittelemassa esim. kirjastossa ja kaupassa käyntiä? Ihan sellaisia reissuja, joissa pääpaino olisi käyttäytymisen opettamisessa ja selittäisit, miksi missäkin käyttäydytään miten käyttäydytään?

Meidän kuri: Jos hölmöilee ruokapöydässä, ruokailu päättyy. Jos on luvattu kaupasta karkki tai lelu, sitä ei saa jos käyttäytyy sopimattomasti. Kaikki säännöt ja uhkaukset on pidetty. Jäähypenkki on raivareista käytössä (ne on todella harvinaisia enään). Kotona vaaditaan käyttäytymistä, siivoamista, lautaset viedään tiskiin, autetaan kotitöissä ikätasoisesti (nämä sujuvat ihan itsestään). Kummallakin on aivan sairas vauhti kodin ulkopuolella. Vierailuilla osaa käyttäytyä. 

Metsässä käydään joka päivä, se on tuossa lähellä. Ne ovat mukavia hetkiä lähes aina. 

Jokaisella kauppareissulla tms. käydään säännöt läpi ennen kuin menemme kauppaan. Tänäänkin käveltiin tosi kiltisti karkkien ja lelujen ohi. Ei mitään vinkumista tai huutoa. Mutta sitten kun pyydän että pidä pienemmästä kiinni, äiti maksaa, niin kaksi sekuntia jaksoi ja "unohti"

Esimerkki: Älä heitä kiveä! Heittää kohta keppiä, kiellän kaikki heittämiset, heittää kävyn tms mitä ikinä käteen saa, toistaa sen pari kertaa, jolloin lähdetään sisälle. Mikä tässä mättää? Kertokaa miten näitä "koulutetaan" 

Tää voi pitää paikkaansa. Tuntuu että oon niin hermostunu jo lähtiessä, että kaikki kaatuu jo siihen... Onko kellään antaa vinkkejä miten keskittymistä opetetaan? Isompi siis kyllä tunninkin harjoittelee kirjaimia, pelailee lautapelejä tms. Mutta jos hän vaikka haluaa tiskata minun kanssa, niin kahden lautasen jälkeen sanoo ettei enää jaksa :/ sama on kaikki ei-niin-kiva tekeminen.

ap

[quote author="Vierailija" time="11.06.2014 klo 14:34"]

No toi sun pienempihän on kyllä hankalassa iässä, jalat kantaa mutta järki ei. Mutta isompi...kuulostaa kyllä ikäisekseen melko vilkkaalta. Kuusivuotiaat voivat olla kömpelöitä ja hankalia, mutta ohjeita pitäisi osata kuunnella. Onko näin, että pienempi on näistä se vilkas, ja isompi kuitenkin ikätasonsa mukainen vesseli? Eihän käy niin, että pienempi vie kaiken sun huomion, ja odotat isommalta sitten enemmän kuin mihin hän pystyy, tai syrjään jäänyt isompi hakee huomiota temppuilemalla?

[/quote]

Lapset auttavat j nyt lapsitasoisesti kaupassa ja siivouksessa, kumpikin on innolla etsimässä tuotteita kaupasta. Eilen käytiin rannalla. Se meni hienosti. Huomaan, että lapsilla on kivaa ja he viihtyvät. Itse olen se stressipallo, joka taitaa pään sisällä kehittää ongelmia ja huolia. Kirjaston reissu meni hyvin isomman osalta. Tosin kirjat eivät kiinnostaneet yhtään. Pienempi karkaili, joten lähdimme nopeasti lukemaan kotiin. Kotona luinkin isomman kanssa tunnin kirjoja. =) Poika menee uimakouluun tänä kesänä. Laitoin tämän ketjun suosikikseni ja olen varma että kesä hurahtaa hienosti. Nyt pohdin ajatuksia itsekseni ja sitten toteutan ne. =) Kiitos tosi paljon!! Juuri näitä käytännön ajatuksia kaipasin sekä psykologisempaa puolta.  

23; no toihan on sitä kouluttamista. Hyvinhän teillä menee, aivan normaalilta kuulostaa. Jos sulla on siellä sinnikäs lapsi, niin siinä katsotaan se peli loppuun asti joka päivä vielä pitkän aikaa. ;) Älä vaan anna periksi, ja muista myönteinen palaute aina jos pienikin asia menee oikein. Siitä sitten vaan, pikkuhiljaa lasten kasvaessa homma helpottuu. 

Olet huono äiti

Sinuna ottaisin selvää kaikista mahdollisuuksista saada lapset mahdollisimman usein esim. MLL:n paikallisosaston Muksuparkkiin, seurakunnan ym. päiväkerhoihin ja sen sellaisiin. Kaipa kesälläkin edes jotain on. Varmasti lapsetkin tykkäisivät eli hyvällä omallatunnolla. Voisit sitten sen muutaman tunnin aikana käydä vaikka itse uimassa tai mitä mieleen tulee.

Ollaan oltu ulkomailla ja matkusteltu kotimaassakin. Monta päivää hienoa käytöstä!!! Ei mitään ongelmaa. Mutta kun yrität arkeen saada jotain vaihtelua, niin useimmiten itkee molemmat ja äiti on aivan poikki.  Museoissa ja nähtävyyksissä ollaan yritetty monesti käydä. Heti kun alat lukemaan jotain tekstiä niin alkaa mankuminen tai kävellään pois. Kun ei vaan kiinnosta, niin alkaa heti tapahtua. Itse kiertäisin oikein mielelläni museoita. Kukaan ei vieläkään vastannut mitä tekee kesällä lasten kanssa. Ulkomaille en nyt ole sipaisemassa

ap

ap

Vikaa on asenteessa ja/tai kasvatuksessa. Minulla on kolme lasta, joiden kanssa olin kotona kymmenen vuotta. Koskaan ei tullut aika pitkäksi. Kävimme aina yhdessä kaupassa, leikkipuistoissa, konserteissa, metsäretkillä, museoissa, kyläpaikoissa ja matkoilla. Ehkä minua on vaan siunattu harvinaisen mukavilla lapsilla.

Sulle on siunaantunut energisiä lapsia, kuten on mullakin pari poikaa ja 2.5 vuotta heillä ikäeroa :) Muistan itsekin, kun piti olla silmät selässäkin joskus. Mutta ajattelin niin positiivisesti, että energiatasot on sitten aikuisempanakin sitä luokkaa, ettei naisystävien tarvitse katsella sohvaperunaa :) Sitkeästi kyllä reissattiin kaikkialla, vaikka aina ei mennyt niin kuin oli suunniteltu, mut suht ehjin nahoin tultiin takaisin, sekä kokemuksia rikkaampana. Yksi asia, joka auttoi meillä oli se, että pojilla oli aina jonkinlaiset harrastukset. Siellä sai sitten purkaa energiaa ja päästellä höyryjä pihalle. Ja kaikkein tärkeintä on tää: Ole onnellinen, että sinulla on terveitä ja iloista muksuja ;) 

Kiitos tästä! Palkitsemme aina, joko sanoin heti tai sanoin sekä lelulla jos on tehnyt jotain isoa (koko huoneen siivous, oppi ajamaan ilman apupyöriä kun todella sinnikkäästi päivätolkulla harjoitteli pari vuotta sitten yms.)  [quote author="Vierailija" time="11.06.2014 klo 14:50"]

23; no toihan on sitä kouluttamista. Hyvinhän teillä menee, aivan normaalilta kuulostaa. Jos sulla on siellä sinnikäs lapsi, niin siinä katsotaan se peli loppuun asti joka päivä vielä pitkän aikaa. ;) Älä vaan anna periksi, ja muista myönteinen palaute aina jos pienikin asia menee oikein. Siitä sitten vaan, pikkuhiljaa lasten kasvaessa homma helpottuu. 

[/quote]

ap

Miksi haluat viedä lapset onkimaan, jos touhu ei kiinnosta? Ei parivuotiaat jaksa noin tylsää hommaa enkä jaksaisi minäkään.

Anna lasten kirmailla. Pikku kolhut kuuluvat kesään.

[quote author="Vierailija" time="11.06.2014 klo 14:48"]

Tää voi pitää paikkaansa. Tuntuu että oon niin hermostunu jo lähtiessä, että kaikki kaatuu jo siihen... Onko kellään antaa vinkkejä miten keskittymistä opetetaan? Isompi siis kyllä tunninkin harjoittelee kirjaimia, pelailee lautapelejä tms. Mutta jos hän vaikka haluaa tiskata minun kanssa, niin kahden lautasen jälkeen sanoo ettei enää jaksa :/ sama on kaikki ei-niin-kiva tekeminen.

ap

[quote author="Vierailija" time="11.06.2014 klo 14:34"]

No toi sun pienempihän on kyllä hankalassa iässä, jalat kantaa mutta järki ei. Mutta isompi...kuulostaa kyllä ikäisekseen melko vilkkaalta. Kuusivuotiaat voivat olla kömpelöitä ja hankalia, mutta ohjeita pitäisi osata kuunnella. Onko näin, että pienempi on näistä se vilkas, ja isompi kuitenkin ikätasonsa mukainen vesseli? Eihän käy niin, että pienempi vie kaiken sun huomion, ja odotat isommalta sitten enemmän kuin mihin hän pystyy, tai syrjään jäänyt isompi hakee huomiota temppuilemalla?

[/quote]

[/quote]

Hei totta kai oot hermostunut, olen minäkin ollut. Onhan se nyt omanlaisensa urakka lähteä pois kotoa jos lapset ovat vilkkaita. Mulle tuli aina päähän sellainen paine (kun piti kahden vilkkaan pojan kanssa lähteä minnekään) että olin usein ihan raivona ennen kuin päästiin edes pihalle asti.

Mutta siis, kuusivuotias ei vielä jaksa keskittyä kauaa asioihin joista ei pidä. Kuusivuotiaista monet muutenkin ovat sellaisia, että helposti luovuttavat tai lyövät läskiksi tilanteet, joissa kokevat olevansa huonoja tai joita eivät jaksaisi tehdä. Ainakin oman lapseni ja hänen kaverinsa ovat tällaisia, ja minusta se on selvästi ikään liittyvää. Olen ajatellut että aika korjaa tämän, ja leikkimisen kautta lapsi kuitenkin oppii sitä pitkäjänteisyyttä ja pettymyksen sietoa.

Minä olen ratkaissut aikanani nämä arkipäivän viihdyttämisongelmat niin, että olen haalinut pihan täyteen kavereita isommalle, ja ostanut riittävästi vesipyssyjä ja leluja koko porukalle. Antanut sitten näitten riekkua siinä kuin pienet apinat, tarjoillut välillä pillimehua ja leipää ja sen verran vahtinut pienempää, ettei ihan pääse hengestään. Käyhän sekin työstä kieltämättä mutta on helpompaa kuin lähteä omien lasten kanssa mihinkään. Koska mulla vaan on melko lyhyt pinna, totesin että mieluummin käyn kaikkialla vain yhden lapsen kanssa kerrallaan, jolloin jaksan keskittyä lapsen johdonmukaiseen ohjaamiseen enkä taannu rääkyväksi ja nalkuttavaksi äidiksi jo eteisessä.

Toivottavasti löydät jonkun jutun joka vähän helpottaisi. Mutta jos ei helpota niin aika auttaa, ensi vuonna voi olla jo yhtäkkiä paljon helpompaa. :)

[quote author="Vierailija" time="11.06.2014 klo 14:44"]

Jokaisella kauppareissulla tms. käydään säännöt läpi ennen kuin menemme kauppaan. Tänäänkin käveltiin tosi kiltisti karkkien ja lelujen ohi. Ei mitään vinkumista tai huutoa. Mutta sitten kun pyydän että pidä pienemmästä kiinni, äiti maksaa, niin kaksi sekuntia jaksoi ja "unohti"

[/quote]

Onko sulla muuten omia sisaruksia? Olen joskus huomannut nimittäin sen, että vanhemmat, jotka ovat olleet ainoita lapsia eivät ihan aina hahmota mitä kaikkea sisarusdynamiikassa tapahtuu. Varmaan siksi, että ei ole omaa kokemusta siitä, mitä elämä sisaruksen kanssa on.

Monasti esimerkiksi juuri tuollaisessa sisaruksen vastuuttamisessa toisesta käy siten, että vanhempi sisarus voi toimia ihan miten tahansa, mutta saa aina haukut niskaansa nuoremman käytöksestä. Jos nyt käytetään tuota "pidä pienemmästä kiinni" -esimerkikstä. Tässä tapauksessa siis pienempi karkasi, joko toinen unohti pitää kiinni, tai pienempi vain yksinkertaisesti tempaisi itsensä irti. Lopputulos oli se, että olet vihainen isommalle pienemmän huonosta käytöksestä. 

Vaihtoehtoinen suunta. Käsket isomman taas pitää pienempää kädestä kiinni kun maksat. Pienempi yrittää riuhtoa itseään irti ja vanhempi puristaa lujempaa, että pysyy kiinni. Pienempi alkaa itkeä ja sinä olet vihainen, koska isosisarus puristi liian kovaa pienempää. Lopputulos on se, että olet vihainen isommalle pienemmän huonosta käytöksestä.

Nämä eivät ole kovin palkitsevia tilanteita isosisarukselle ja motivaatio yrittää mitenkään kontrolloida tai auttaa pikkusisaruksen kanssa on huono, koska lopputulema on aina se, että isosisarus on syypää kaikkiin ongelmiin. Miksi siis edes yrittää.

En nyt väitä, että sinä juuri teet näin aina, mutta kannattaa ainakin hetki miettiä, että onko se mahdollista. Tällaista käytöstä olen havainnut valitettavan usein tuttavaperheitteni kasvatusmetodeissa. Ja välillä ihan muuten vaan julkisilla paikoilla ollessani. 

[quote author="Vierailija" time="11.06.2014 klo 14:53"]

Ollaan oltu ulkomailla ja matkusteltu kotimaassakin. Monta päivää hienoa käytöstä!!! Ei mitään ongelmaa. Mutta kun yrität arkeen saada jotain vaihtelua, niin useimmiten itkee molemmat ja äiti on aivan poikki.  Museoissa ja nähtävyyksissä ollaan yritetty monesti käydä. Heti kun alat lukemaan jotain tekstiä niin alkaa mankuminen tai kävellään pois. Kun ei vaan kiinnosta, niin alkaa heti tapahtua. Itse kiertäisin oikein mielelläni museoita. Kukaan ei vieläkään vastannut mitä tekee kesällä lasten kanssa. Ulkomaille en nyt ole sipaisemassa

ap

ap

[/quote]

Meillä on 4 lasta. Kaikki olivat kotihoidossa siihen asti, kun viimeiseltä loppui kotihoidontuki. Me kesäisin kävimme rannalla, pelaamassa jalkapalloa, puistoissa, retkillä, metsässä, kaupassa, asioilla. Eli elimme mielestäni ihan normaalia elämää. Kirjastot kuuluivat myös viikottaisiin käynteihin ja luimmekin paljon kirjoja. Sadepäivinä piirrettiin ja lapset askarteli ja muovaili muovailuvahalla ja puuhasi kaikkea sisäkivaa.

Emme koskaan mitään niin kauhean erikoista tehneet lasten kanssa, vaan ihan tavallista arkea. Aamulla ylös, aamupala, keittiön siivous ja sitten lähdettiin ulos tai asioille tai vietettiin sisäpäivää lukien ja askarrellen tai leipoen. Leipominen oli lapsista kaikkein mukavinta. Hiivapullataikina ja siitä sai jokainen pullansa väkertää ja sen odottelu ja maidon kanssa syöminen. Ei nämä mitään isoja ja maatamullistavia elämyksiä olleet, mutta kivaa elämää.

No, jos se lapsi haluaa vaikka itse tiskata. Niin sitten sanot, että jos nyt alkaa tiskata (tai mitä hyvänsä tehdä), niin sitä pitää tehdä ainakin 10 minuuttia. Vaikka tuntuisi tylsältäkin.

Samoin, jos menette ongelle. Sanot, että nyt ongitaan ainakin 20-30 minuuttia. Juttelette samalla mukavia. Kello mukaan, että lapset näkee ajan.

Sun tarina on kuin omani parin vuoden takaa :( Meillä vanhempi lapsi on kuin adhd-tapaus, mutta pystyy tarvittaessa istua rauhassa esim. koulussa. Mutta kun hän oli 5v niin me jouduimme opettelemaan yhden asian tekemistä 10min ajan, koska hän ei jaksanut keskittyä mihinkään edes muutamaa minuuttia. Eli laitettiin kelloon aika 10min päähän ja sen ajan piti esim tehdä väritystehtäviä tjms. Hän on nyt jo kohta 9v ja edelleen paikallaan oleminen on täyttä tuskaa. Koulusta suoriutuu erinomaisesti, mutta heti kun on tylsää niin alkaa tekemään kaikkia tyhmiä. Saattaa vieläkin lähteä kaupassa juoksemaan, vaikka olen kieltänyt monta kertaa. Viesti ei vaan mene päähän asti. Ja me olemme olleet tiukkoja kasvattajia, mutta kaikkiin lapsiin ei tepsi edes se. Pienenä jouduimme pitämään hänellä valjaita ulkomailla ollessa, koska jos katsoi toiseen suuntaan niin lapsi oli jo lähtenyt juoksemaan toiseen suuntaan. Kotona teki samaa, mutta siellä vältettiin pahoja paikkoja. Ja en ole koettanut pitää hänestä kiinni joka sekuntti.

Kyllä minäkin olisin toivonut rauhallista lasta, jonka kanssa on kiva tehdä asioita yhdessä. No ehkä joskus tulevaisuudessa, jos se tuosta rauhoittuu vielä enemmän. Nykyisin osaa jo olla aika fiksu ja muille antaa itsestään hyvän kuvan. Me sitten kotona näemme sen villimmän puolen.

Katso oman paikkakuntasi nettisivuilta, tarjoaako kaupunki vinkkejä lapsiperheille kesäksi. Nämä ovat yleensä aika edullisia juttuja ja pienellä pudjetilla riittää vaihtoehtoja. Päivät rannalla, eväät mukaan. Suunnitelkaa joku peli rantsua varten tai ottakaa lautapeli mukaan. Menkää metsään ja kerätkää kasvillisuutta. Lainatkaa kirjastosta kasvikirjoja, niitä on usein pokkari kokoisiakin, ettei tartte raahata mitään atlasta mettään :) Jos on rahaa hitusen enemmän, käykää Heurekassa Vantaalla, siis junalla ja eväät junaan. Meille oli tuo aina hieno juttu ja Heurekassa lapset pääsee osallistumaan tekemiseen. Käykää jossain huvipuistossa, kaikki muksut tykkää tästä :) Jos teillä on pyörät niin ei kun pyörälenkille. Otatte eväät ja syötte ne retken jossain vaiheessa. Kun jatkat sitkeesti totuttamista yhteistoimintaan yhteisillä pelisäännöillä, niin tulosta alkaa syntyä. Älä anna periksi ja voimia :)

Olen ainoa lapsi itse ja tämä sisarusteoria voi myös hyvin pitää paikkaansa. Ihania kun vastaatte asiallisesti! Olen jo vuosia sisäistänyt että vika on minussa ja lyhyessä pinnassani usein,mutta ei se ratkaise koko asiaa.

Ap