Ainesosat onnellisuuteen?

Hyväksyminen.

Minulla on kaikki kasassa. Pääsääntöisesti tämä tarkoittaa, että minulla on hyvä mies kumppanina ja ihana, hyvinkasvanut, vastuullinen nyt jo melkein aikuinen lapsi, tietty määrä taloudellista turvaa, mielenkiintoinen työ ja sopivasti haasteita, olemme kohtuullisen terveitä tai ainakin sairautemme ovat hallinnassa. 

Mutta mulla tähän kuuluu myös (ehkä tuohon sopivasti haasteita - kohtaan) se, että pitää olla jotain tavoiteltavaa, joka ei ole valmis, mutta jonka voi ehkä saada kun tarpeeksi yrittää. Ei saa olla liian täydellistä tai valmista. Silloin tulee šllainen olo, että "tässäkö tämä nyt sit oli" ja vaikka se ois miten hyvää, se ois tylsää kun se ois siinä ja tiedossa ja mitään muuta ei koskaan olis luvassa. En niinkään kaipaa muita tai muiden hyväksyntää, mutta minulla täytyy olla kehitettävää ja kehityttävää.

Keskityn positiiviseen ja löydän sen huononkin keskeltä.

Mulla on eölämässä ollut aika paljon rankkoja asioita. Eräänä päivänä tajusin että niitä vatvoessani ja listaa pitäessäni minusta tulee katkera ihminen. Tein ajatusmaailmassa täyskäännöksen.

Elämä muuttui. Olen tosi onnellinen.

Yksi hyvä kirja on muuten dalai laman onnellisuuden taito. Länsimaisen psykiatrin kanssa yhteistyössä kirjoittaneet.

Mä en ole ehkä vielä noin pitkällä kuin jotkut tässä ketjussa, mutta mun onnellisuutta on lisännyt se että poistin joka päiväisestä elämästäni kaksi ihmistä joiden maailman kuva on todella synkkä. He ovat minulle läheisiä ja rakkaita ja päätös oli vaikea, mutta helpotti ajan myötä. Olen siis edelleenkin heidän kanssa tekemisissä mutta pidän välimatkaa niin etteivät heidän ajatukset saa minua joka päivä suuttumaan tai masentumaan...

Hyväksyminen oli hienosti sanottu.

Hyväksyä sen mitä on saanut ja sen mistä on luopunut. Yleensä jää kyllä voiton puolelle:)  Mulle onnellisuuteen tärkeintä on perhe, mies ja lapset joista on tullut tasapainoisia ja onnellisia aikuisia ja jotka ovat osa  meidän elämää silti lähes joka päivä. Ja on läheisiä ystäviä joita tavata ja joihin voi luottaa kaikessa.

Ja tietty tasapaino esim taloudellisesti ettei tarvitse hirveästi huolehtia selviämisestä. Olen vähän huolehtimiseen taipuvainen mutta ihana mieheni muistuttaa aina että meillä on joka päivä ollut ruokaa pöydässä, katto pään päällä ja laskut maksettuina. Sehän riittää, muu on sitten extraa 

Raha.

Ikinä en ole kuullut kenenkään valittavan, että on liikaa rahaa, mutta päinvastoin kyllä useinkin. Vai onko palstalla joku, jonka mielestä raha ei merkitse? Jos on, voin laittaa tilinumeroni ja auttaa ongelmassa.

Kaiken avain on osata olla kiitollinen siitä mitä on eikä harmitella sitä mitä ei ole. Entinen kateellinen ja tyytymätön minäni on historiaa kun oivalsin tämän. Aina jollain on enemmän rahaa, hienompi talo, kauniimpi ulkonäkö tms. jos alkaa vertailemaan. Iso asia oli luopua kilpavarustelusta ja elämän suorittamisesta, lakata välittämästä siitä miltä vaikutan muiden silmissä. Itse voin sanoa olevani nykyään onnellinen. EM. ajatusmaailman lisäksi mulla on ihana mies, 2 lasta ja olemme kaikki terveitä. Minulla ja miehelläni on sekä töitä että vapaa-aikaa. Rahaa ei ole paljon, mutta sitä on riittävästi. Asiat on hyvin ja toivon että on tulevaisuudessakin. Kannattaa elää niin, ettei tarvitse vanhana katua, mihin aikansa käytti.

Asenne ratkaisee. Tiedän, että en voi vaikuttaa kaikkeen, mitä elämässäni tapahtuu, mutta voin valita, miten siihen suhtaudun. Tämä on ehkä tärkeintä. Ja toinen asia on luottamus. Olen freelancer, ja työntilanteeni sekä sen myötä tietysti taloudellinen tilanteeni vaihtelee tosi paljon. Ollakseni onnellinen minun on voitava luottaa siihen, että elämä kantaa.

Joku kirjoitti, että pitää olla tavoiteltavaa. Että jos saa kaiken, tulee sellainen olo, että tässäkö tämä nyt sitten oli. Olen eri mieltä. Henkinen kasvu ei pysähdy - toivon mukaan - ikinä. Aina voi oppia uutta. Se riittää. En tarvitse suuria konkreetttisia tavoitteita ollakseni onnellinen.

Uppista!

Uppista!

Uppista!

Uppista!

Pitää olla sinut menneisyytensä kanssa ja hyväksyä ne ikävät asiat, joita elämässä on. Katkeroitunut ihminen ei koskaan ole onnellinen.

Jos on hyvä parisuhde tai muuten hyviä ihmissuhteita ja läheisiä ihmisiä, mielekäs työ, terveyttä itsellä ja läheisillä ja rahaa sen verran, että ei ole suuria taloudellisia murheita, niin siinä on jo aika hyvin onnellisuuden ainekset kasassa.

Onnellisuuden respeti on hyvin yksinkertainen. Tarvitaan sekä mielihyvää että merkityksellisyyttä. Mielihyvää saa, kun tekee kivoja asioita ja välttelee kärsimystä. Merkitystä saa, kun tiedostaa omat arvonsa ja omistautuu niiden mukaisille teoille joka päivä.

juu et voi muuttaa muita, vain itseäsi. hyväksy itsesi ja jaksat hyväksyä muutkin. onnellisella on hyvä itsetunto.