Voin raskausaikana kamalan huonosti..

Oksensin jatkuvasti ja olin kamalan uupunut. Pahoinvointi oli kamalaa. Mieheni ei uskonut että minulla oli pahaolo jatkuvasti eikä ymmärtänyt väsymystä, moitti laiskaksi, Jouduin menemään vanhempieni luokse kahheksiviikoksi, pyysin äitiltäni että saisin levätä siellä rauhassa, koska kotona en saanut.Tunteet olivat myös pinnassa raivostuin helposti ja hermostuin. Mieheni anteli takaisin. Lapsen synnyttyä, hoiti lasta kovasti ja oli hyvä isä. Mutta kannan jotenkin kaunaa kun ei ymmärtänyt minua ja pahaa oloani. Tuntuu ettei sääliä saa eikä ymmärrä naista. Onko miehet tälläisiä.