IS: Pariskunta joutui lunastamaan myymänsä omakotitalon takaisin kahdeksan vuotta kauppojen jälkeen.

Mitä helvetin virkaa on millään kuntotarkastajalla, kun se ei koskaan tutki pintaa syvemmältä ja aina tulokset on ns. myyjälle suotuisia talon kunnosta.

Joo toki oikeudessa vaikee tapella, jos kartoitusta ei ole tehty, mut aina vaan löytyy sitten vikaa näiden tunareiden jäljiltä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä helvetin virkaa on millään kuntotarkastajalla, kun se ei koskaan tutki pintaa syvemmältä ja aina tulokset on ns. myyjälle suotuisia talon kunnosta.

Joo toki oikeudessa vaikee tapella, jos kartoitusta ei ole tehty, mut aina vaan löytyy sitten vikaa näiden tunareiden jäljiltä.

Kuntotarkastus pyytää lupaa porata seinään reiän. Lupaa yleensä ei tule. Salaojat oli väärin asennettu. Kuntotarkastajan olisi pitänyt kaivaa talon reunus auki jotta tämä olisi selvinnyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän hirvittää, kun tulen aikoinaan perimään vanhemmiltani omakotitalon. En ole varma, onko minulla varaa ylläpitää sitä - sinänsä olisi kiva pitää se kakkosasuntona - mutta jos ei ole, se olisi myytävä, ja talon myyminen taas tuntuu ihan hirveältä taloudelliselta riskiltä. Täytyy toivoa, etä lapseni ovat jo aikuisia ja halukkaat ottamaan talon vaikka lomakäyttöön. En jotenkin ikinä uskaltaisi myydä taloa, etenkin kun itse kerrostalossa asuvana en edes tiedä, mitä pitäisi selvittää. No, tietenkin hyvä, että ostajallakin oikeuksia on, mutta välillä nämä ovat aika kohtuuttomia tilanteita myyjällekin. Itse pitäisin kohtuullisena pelkää hinnan palautusta, mutta jos lisäksi tulee melkein talon kauppahinnan verran oikeudenkäyntikuluja - eikö tio käytännössä tarkoita sitä, että jos joku reklamoi ja valittaa, tulee halvemmaksi maksaa vaan kaikki takaisin eikä kokeilla onneaan oikeudessa?

Miksi edes myyt jos et ole varma siitä että myyt kuranttia tavaraa?

Ei asia ole ajankohtainen, eli en ole tässä nyt vielä myymässä tai perimässä mitään. Tarkoitinkin sitä, että jos ei ole varaa ylläpitää taloa (maksaa kiinteistöveroa ja ylläpitokuluja), ja koska olen aika pienituloinen, en tiedä mikä tilanteeni silloin on. Jos huonosti käy ja joudun vaikka hakemaan toimeentulotukea, on vähän pakkokin myydä. Itse en kyllä oikeasti edes haluaisi ikinä luopua lapsuudenkodistani, ja jos vaan taloudellinen tilanne sallii, pitäisin sen mielelläni kakkoskotina. Mutta kun kyse on useita kymmeniä vuosia vanhasta talosta, niin enhän oikeasti voi tietää, mitä siinä on. Pointtini ei siis ole, että myisin tarkoituksella esim. viallisen talon, vaan jos en tiedä jotain piilevää vikaa, myyn sen, ja lopulta olen korviani myöten ongelmissa oikeudenkäyntikulujen vuoksi.

Etkö voi tuiolloin vain lahjoittaa taloa eteenpäin ja kirjoittaa luovutussopimukseen, että et vastaa jatkossa virheistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän hirvittää, kun tulen aikoinaan perimään vanhemmiltani omakotitalon. En ole varma, onko minulla varaa ylläpitää sitä - sinänsä olisi kiva pitää se kakkosasuntona - mutta jos ei ole, se olisi myytävä, ja talon myyminen taas tuntuu ihan hirveältä taloudelliselta riskiltä. Täytyy toivoa, etä lapseni ovat jo aikuisia ja halukkaat ottamaan talon vaikka lomakäyttöön. En jotenkin ikinä uskaltaisi myydä taloa, etenkin kun itse kerrostalossa asuvana en edes tiedä, mitä pitäisi selvittää. No, tietenkin hyvä, että ostajallakin oikeuksia on, mutta välillä nämä ovat aika kohtuuttomia tilanteita myyjällekin. Itse pitäisin kohtuullisena pelkää hinnan palautusta, mutta jos lisäksi tulee melkein talon kauppahinnan verran oikeudenkäyntikuluja - eikö tio käytännössä tarkoita sitä, että jos joku reklamoi ja valittaa, tulee halvemmaksi maksaa vaan kaikki takaisin eikä kokeilla onneaan oikeudessa?

Miksi edes myyt jos et ole varma siitä että myyt kuranttia tavaraa?

Kärsit tuolloin ehkä muutaman kuukauden karenssin mutta onhan sekin jo parempi vaihtoehto kuin mahdolliset korvaukset.

Ei asia ole ajankohtainen, eli en ole tässä nyt vielä myymässä tai perimässä mitään. Tarkoitinkin sitä, että jos ei ole varaa ylläpitää taloa (maksaa kiinteistöveroa ja ylläpitokuluja), ja koska olen aika pienituloinen, en tiedä mikä tilanteeni silloin on. Jos huonosti käy ja joudun vaikka hakemaan toimeentulotukea, on vähän pakkokin myydä. Itse en kyllä oikeasti edes haluaisi ikinä luopua lapsuudenkodistani, ja jos vaan taloudellinen tilanne sallii, pitäisin sen mielelläni kakkoskotina. Mutta kun kyse on useita kymmeniä vuosia vanhasta talosta, niin enhän oikeasti voi tietää, mitä siinä on. Pointtini ei siis ole, että myisin tarkoituksella esim. viallisen talon, vaan jos en tiedä jotain piilevää vikaa, myyn sen, ja lopulta olen korviani myöten ongelmissa oikeudenkäyntikulujen vuoksi.

Etkö voi tuiolloin vain lahjoittaa taloa eteenpäin ja kirjoittaa luovutussopimukseen, että et vastaa jatkossa virheistä?

Mistä johtunee alapeukut aloitukselle?

Vierailija kirjoitti:

Vähän hirvittää, kun tulen aikoinaan perimään vanhemmiltani omakotitalon. En ole varma, onko minulla varaa ylläpitää sitä - sinänsä olisi kiva pitää se kakkosasuntona - mutta jos ei ole, se olisi myytävä, ja talon myyminen taas tuntuu ihan hirveältä taloudelliselta riskiltä. Täytyy toivoa, etä lapseni ovat jo aikuisia ja halukkaat ottamaan talon vaikka lomakäyttöön. En jotenkin ikinä uskaltaisi myydä taloa, etenkin kun itse kerrostalossa asuvana en edes tiedä, mitä pitäisi selvittää. No, tietenkin hyvä, että ostajallakin oikeuksia on, mutta välillä nämä ovat aika kohtuuttomia tilanteita myyjällekin. Itse pitäisin kohtuullisena pelkää hinnan palautusta, mutta jos lisäksi tulee melkein talon kauppahinnan verran oikeudenkäyntikuluja - eikö tio käytännössä tarkoita sitä, että jos joku reklamoi ja valittaa, tulee halvemmaksi maksaa vaan kaikki takaisin eikä kokeilla onneaan oikeudessa?

Missään nimessä ei kannata viedä oikeuteen, oli sitten myyjä tai ostaja. Täyttä arpapeliä mikä päätös tulee. Näin on lakimies sanonut tutulleni tilanteessa, jossa talosta löytyi hometta ja häneltä vaadittiin korvauksia, vaikka jo kuntotarkastuksessa oli todettu kosteutta ja ostaja tiesi tämän JA hänellä oli myyjän vastuuvapausvakuutus. Vakuutusyhtiö kieltäytyi maksamasta vedoten kuntotarkastusraporttiin ja siihen että ostaja tiesi mitä ostaa. Ostaja kiisti tämän ja uhkasi viedä myyjän oikeuteen. Lopulta päästiin sopuun niin, että myyjä palautti tuntuvan osan hinnasta ostajalle eli kauppahintaa laskettiin roimasti. Niin varmaan itsekin tekisin.

Mutta saman riskinhän sitä ottaa omistaessa. Jos home tulee ilmi ennen myyntiä, se laskee kauppahintaa saman verran. Tai jos se paljastuu talossa vielä itse asuessa siihen pitää jostain takataskusta tempaista se muutama kymppitonttu remppaan. Tässä viiden vuoden säännössähän on se ajatus, että vaurio on syntynyt todennäköisesti jo edellisen omistajan aikana, eikä tietämättömyys tai sen teeskenteleminen vapauta vastuusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän hirvittää, kun tulen aikoinaan perimään vanhemmiltani omakotitalon. En ole varma, onko minulla varaa ylläpitää sitä - sinänsä olisi kiva pitää se kakkosasuntona - mutta jos ei ole, se olisi myytävä, ja talon myyminen taas tuntuu ihan hirveältä taloudelliselta riskiltä. Täytyy toivoa, etä lapseni ovat jo aikuisia ja halukkaat ottamaan talon vaikka lomakäyttöön. En jotenkin ikinä uskaltaisi myydä taloa, etenkin kun itse kerrostalossa asuvana en edes tiedä, mitä pitäisi selvittää. No, tietenkin hyvä, että ostajallakin oikeuksia on, mutta välillä nämä ovat aika kohtuuttomia tilanteita myyjällekin. Itse pitäisin kohtuullisena pelkää hinnan palautusta, mutta jos lisäksi tulee melkein talon kauppahinnan verran oikeudenkäyntikuluja - eikö tio käytännössä tarkoita sitä, että jos joku reklamoi ja valittaa, tulee halvemmaksi maksaa vaan kaikki takaisin eikä kokeilla onneaan oikeudessa?

Missään nimessä ei kannata viedä oikeuteen, oli sitten myyjä tai ostaja. Täyttä arpapeliä mikä päätös tulee. Näin on lakimies sanonut tutulleni tilanteessa, jossa talosta löytyi hometta ja häneltä vaadittiin korvauksia, vaikka jo kuntotarkastuksessa oli todettu kosteutta ja ostaja tiesi tämän JA hänellä oli myyjän vastuuvapausvakuutus. Vakuutusyhtiö kieltäytyi maksamasta vedoten kuntotarkastusraporttiin ja siihen että ostaja tiesi mitä ostaa. Ostaja kiisti tämän ja uhkasi viedä myyjän oikeuteen. Lopulta päästiin sopuun niin, että myyjä palautti tuntuvan osan hinnasta ostajalle eli kauppahintaa laskettiin roimasti. Niin varmaan itsekin tekisin.

Mutta saman riskinhän sitä ottaa omistaessa. Jos home tulee ilmi ennen myyntiä, se laskee kauppahintaa saman verran. Tai jos se paljastuu talossa vielä itse asuessa siihen pitää jostain takataskusta tempaista se muutama kymppitonttu remppaan. Tässä viiden vuoden säännössähän on se ajatus, että vaurio on syntynyt todennäköisesti jo edellisen omistajan aikana, eikä tietämättömyys tai sen teeskenteleminen vapauta vastuusta.

Vankilaan tuollaiset hometalojen myyjät kuuluisivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän hirvittää, kun tulen aikoinaan perimään vanhemmiltani omakotitalon. En ole varma, onko minulla varaa ylläpitää sitä - sinänsä olisi kiva pitää se kakkosasuntona - mutta jos ei ole, se olisi myytävä, ja talon myyminen taas tuntuu ihan hirveältä taloudelliselta riskiltä. Täytyy toivoa, etä lapseni ovat jo aikuisia ja halukkaat ottamaan talon vaikka lomakäyttöön. En jotenkin ikinä uskaltaisi myydä taloa, etenkin kun itse kerrostalossa asuvana en edes tiedä, mitä pitäisi selvittää. No, tietenkin hyvä, että ostajallakin oikeuksia on, mutta välillä nämä ovat aika kohtuuttomia tilanteita myyjällekin. Itse pitäisin kohtuullisena pelkää hinnan palautusta, mutta jos lisäksi tulee melkein talon kauppahinnan verran oikeudenkäyntikuluja - eikö tio käytännössä tarkoita sitä, että jos joku reklamoi ja valittaa, tulee halvemmaksi maksaa vaan kaikki takaisin eikä kokeilla onneaan oikeudessa?

Missään nimessä ei kannata viedä oikeuteen, oli sitten myyjä tai ostaja. Täyttä arpapeliä mikä päätös tulee. Näin on lakimies sanonut tutulleni tilanteessa, jossa talosta löytyi hometta ja häneltä vaadittiin korvauksia, vaikka jo kuntotarkastuksessa oli todettu kosteutta ja ostaja tiesi tämän JA hänellä oli myyjän vastuuvapausvakuutus. Vakuutusyhtiö kieltäytyi maksamasta vedoten kuntotarkastusraporttiin ja siihen että ostaja tiesi mitä ostaa. Ostaja kiisti tämän ja uhkasi viedä myyjän oikeuteen. Lopulta päästiin sopuun niin, että myyjä palautti tuntuvan osan hinnasta ostajalle eli kauppahintaa laskettiin roimasti. Niin varmaan itsekin tekisin.

Mutta saman riskinhän sitä ottaa omistaessa. Jos home tulee ilmi ennen myyntiä, se laskee kauppahintaa saman verran. Tai jos se paljastuu talossa vielä itse asuessa siihen pitää jostain takataskusta tempaista se muutama kymppitonttu remppaan. Tässä viiden vuoden säännössähän on se ajatus, että vaurio on syntynyt todennäköisesti jo edellisen omistajan aikana, eikä tietämättömyys tai sen teeskenteleminen vapauta vastuusta.

Vankilaan tuollaiset hometalojen myyjät kuuluisivat.

Täh? Kai tämä oli sarkasmia? Kuntokartoituksessa todettiin kosteusvaurio, ei siitä voi tietää ennen seinän purkamista miten paljon hometta siellä on vai onko lainkaan. Ei se myyjä mikään meedio ole. Ja harva on edes rakennustarkastaja.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on perikunnalla vanha huonokuntoinen tall. Miten se pitäisi myydä, ettei joudu lunastamaan takaisin? Purkukuntoisena?

Me tehtiin kaupat varman päälle ja myytiin purkukuntoisena ja lisäksi oltiin teetetty sisäilmatutkimus jossa todettiin että talossa saattaa olla myrkyllisiä mikrobeja hengitykselle (50-luvun rintamiestalo). Tehtiin siis eka toi sisäilmatutkimus (se firma ei ole enää yksityisille henkilöille vaan tekevät nykyisin ainostaan firmoille niitä tutkimuksia) ja sen perusteella sitten päätös että myydään purkukuntoisena (vaihtoehtoja ei oikein ollut). Saatiin 30% siitä hinnasta joka oltaisiin saatu mikäli oltais itse rempattu talo ok-kuntoon (talo oli jäänyt 70-80-luvulle kaikkine suihku/sauna virityksineen + pientä pintaremppaa ja uudet kalusteet keittiöön  jne = olisi ollut kumminkin aikamoinen työurakka) olettaen että talossa ei olisi ollut mahdollisesti myrkyllisiä mikrobeja. Ei uskottu että kukaan haluaisi taloa ostaa mutta yllätykseksi se myi alle viikossa. ja sen osti joku firma joka saneeraa taloja. Talo oli melko pienellä paikkakunnalla, hyvien kulkuyhteyksien varrella, lähellä suurempaa kaupunkia. Eli kannattaa aina yrittää myydä jotta edes eroon pääsee.

Ei nykymeininki juuri kannusta hankkimaan ok-taloa.

Vierailija kirjoitti:

Talojen hinnat jatkavat nousuaan, kun pitää varautua siihen, että ostajille pitää maksaa korvauksia ja sitten saada vielä omansakin pois. Niin ja mahdolliset oikeudenkäyntikulutkin pitää muistaa laittaa pyyntihintaan.

En usko, että asuntojen hinnat nousee. Suomessa on 1,6 miljoonaa eläkeläistä joten asuntoja tulee myyntiin pilvin pimein. Työikäisiä on vähemmän.

Lisäksi Taloussanomissa oli jo ennen koronaa, että kaupan alalta loppuu 25000 työpaikkaa 10 vuoden sisällä. Meidän kaupungissa myös kaupunki vähentää 700 työntekijää niin, että eläkkeelle jäävien tilalle ei palkata ketään.

1,6 miljoonaa eläkeläistä on iso asiakaskunta yrityksille, onhan se selvä, että monella yrityksellä asiakkaat vähenee, kun eläkeläiset vähenee, nuorempi sukupolvi on köyhempää ja heitä on vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Talojen hinnat jatkavat nousuaan, kun pitää varautua siihen, että ostajille pitää maksaa korvauksia ja sitten saada vielä omansakin pois. Niin ja mahdolliset oikeudenkäyntikulutkin pitää muistaa laittaa pyyntihintaan.

Pitäisi mennä juuri päinvastoin: käytetyille asunnoille käytettyjen asuntojen hinnat eli puolet pois ja myyjän vastuu enintään vuoden-kahden mittaiseksi. 

Näin saataisiin tähän touhuun jotain järkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vähän hirvittää, kun tulen aikoinaan perimään vanhemmiltani omakotitalon. En ole varma, onko minulla varaa ylläpitää sitä - sinänsä olisi kiva pitää se kakkosasuntona - mutta jos ei ole, se olisi myytävä, ja talon myyminen taas tuntuu ihan hirveältä taloudelliselta riskiltä. Täytyy toivoa, etä lapseni ovat jo aikuisia ja halukkaat ottamaan talon vaikka lomakäyttöön. En jotenkin ikinä uskaltaisi myydä taloa, etenkin kun itse kerrostalossa asuvana en edes tiedä, mitä pitäisi selvittää. No, tietenkin hyvä, että ostajallakin oikeuksia on, mutta välillä nämä ovat aika kohtuuttomia tilanteita myyjällekin. Itse pitäisin kohtuullisena pelkää hinnan palautusta, mutta jos lisäksi tulee melkein talon kauppahinnan verran oikeudenkäyntikuluja - eikö tio käytännössä tarkoita sitä, että jos joku reklamoi ja valittaa, tulee halvemmaksi maksaa vaan kaikki takaisin eikä kokeilla onneaan oikeudessa?

Eläkeläisiä on 1,6 miljoonaa. Noita perintöasuntoja saa yksi jos toinenkin. Esim. asun puolisoni kanssa vuokralla, mutta puolisoni on ainoa lapsi ja hänen eläkkeellä olevilla vanhemmillaan on omakotitalo, mökki ja 1/4 osa osuus perikunnan talosta. Puolisollani on monta serkkua, jotka ovat ainoita lapsia, heillä on omat talot, josta velkaa ja perinnöksi kaikki saavat vanhemmilta omakotitalon eli myös heillä on kohta 2 omakotitaloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän hirvittää, kun tulen aikoinaan perimään vanhemmiltani omakotitalon. En ole varma, onko minulla varaa ylläpitää sitä - sinänsä olisi kiva pitää se kakkosasuntona - mutta jos ei ole, se olisi myytävä, ja talon myyminen taas tuntuu ihan hirveältä taloudelliselta riskiltä. Täytyy toivoa, etä lapseni ovat jo aikuisia ja halukkaat ottamaan talon vaikka lomakäyttöön. En jotenkin ikinä uskaltaisi myydä taloa, etenkin kun itse kerrostalossa asuvana en edes tiedä, mitä pitäisi selvittää. No, tietenkin hyvä, että ostajallakin oikeuksia on, mutta välillä nämä ovat aika kohtuuttomia tilanteita myyjällekin. Itse pitäisin kohtuullisena pelkää hinnan palautusta, mutta jos lisäksi tulee melkein talon kauppahinnan verran oikeudenkäyntikuluja - eikö tio käytännössä tarkoita sitä, että jos joku reklamoi ja valittaa, tulee halvemmaksi maksaa vaan kaikki takaisin eikä kokeilla onneaan oikeudessa?

Eläkeläisiä on 1,6 miljoonaa. Noita perintöasuntoja saa yksi jos toinenkin. Esim. asun puolisoni kanssa vuokralla, mutta puolisoni on ainoa lapsi ja hänen eläkkeellä olevilla vanhemmillaan on omakotitalo, mökki ja 1/4 osa osuus perikunnan talosta. Puolisollani on monta serkkua, jotka ovat ainoita lapsia, heillä on omat talot, josta velkaa ja perinnöksi kaikki saavat vanhemmilta omakotitalon eli myös heillä on kohta 2 omakotitaloa.

Kerrostalo asunnossa voi yhtiövastike olla 400 euroa, ei noita mihinkään saa. Monelle tulee toinen asunto, ei vuokralaisiakaan riitä millään kaikille.