Tabu? Ärsyttävät piirteet omassa lapsessa

Mikä miehesi siskossa ärsyttää? o.O

Tässä voi muuten olla syy miksi vanhemmat joskus kohetelevat jotakin lapsistaan huonommin kuin toisia. Oma lapsi voi muistuttaa henkilöä jota kohtaan kokee vihaa, joskus kuvitellusti ja joskus oikeasti.

Sinun täytyy muistuttaa itsellesi, että lapsesi ei ole sama henkilö.

Omassa lapsessani on luonteenpiirre josta en pidä ja koska olen hänet itse kasvattanut syy on tietenkin minun :D.

Tiedän ainakin, että siskoni kavahtaa aina kun näkee tyttäressään anopilta perittyjä vahvoja piirteitä.

Eskarin vastaan väkyttäminen ja puhuminen lällättäen. Tunnistan kyllä itseni ;)

Kyllä minunkin suurin toiveeni on, että tuleva lapsemme ei muistuttaisi kovin paljon anoppiani, appeani tai mieheni siskoa. Valitettavasti. Anopin siskon ulkonäkö olisi kaikkein kamalin vaihtoehto!

Mulla on älyttömän kaunis vaalea ja sinisilmäinen tytär... Mutta miehen suvun nökerönenällä. En tietenkään ikinä kommentoi nenäänsä milläänlailla, mutta voi kun olisi lapsi perinyt mun nenän.

Miksi menette lisäntymään sellaisten tyyppien kanssa joiden geenit aiheuttavat epätoivottuja vaikutuksia jälkikasvunne ulkonäköön? Itseänne saatte syyttää...

Minua ärsyttää lapsessani se, että hän ei halua yrittää mitään mikä on yhtään vaikeaa. Niinpä ei nyt vajaa neljävuotiaanakaan vielä pue ellei jatkuvasti ole vieressä patistamassa ja auttamassa, eikä suostu polkemaan pyörää vaikka siinä on apupyörät, ei vain paina jalkaa alas... Tämän tyylisiin juttuihin minulla menee helposti hermot.

Ulkonäöllisesti suren sitä, että toinen lapsistani on minun kopioni. Olen ihan perusnätti, mutta näen lapsessani ne samat virheet kuin omissakin kasvoissani. Ihailen toisen lapseni ulkonäköä, sillä hän muistuttaa miestäni, jonka piirteet ovat minulle rakkaat ja sitä kautta täydelliset.

Yhtään mikään ei ärsytä. Itse taisin olla äidilleni jollain tavoin ärsyttävä, meillä ei ole yhteisymmärrystä juuri mistään. Olemme niin erilaiset kuin voi olla. On merkillistä, miten minä sen sijaan sain lapsen, jonka kanssa olemme täydellisesti samalla aaltopituudella. Ja tietysti tämäkin ärsyttää äitiäni. Kun joululomalla mummolassa laitoin teini-ikäisen poikani pitkää tukkaa ponnarille, äiti tokaisi "pitäisikö jo katkaista tuo napanuora".