Miksi päiväkodissa ei tervehditä ja hyvästellä lasta?

Huolestuttavaa, jos päiväkodissa ei osata ja opetella käyttäytymistä. Kaikkien pitäisi aina osata (lapsien myös) tervehtiä (hei, päivää, iltaa), hyvästellä (näkemiin), kiittää, sanoa ole hyvä ja anteeksi.

Pidän hämästyttävinä lapsia, jotka eivät esim. tule tervehtimään kun tulee vieraita, vaan lymyävät jossain omissa huoneissaan. Epäkohteliasta.

[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 10:05"]

Minulla on käynyt joskus niin, että päiväkodin aikuiset ei aamulla tervehdi lasta _eikä_ vanhempaa. Juttelevat keskenään. Kait jollakin tavalla laittavat merkille, et lapsi saapui. Kun lapsi saanut vaatteensa naulakkoon, kävelen ovelle ja sanon lapselle voimakkaalla äänellä 'hei, hei', ja siihen yleensä joku aikuisista vastaa. Jos ei, niin varmistan muulla tavoin, että ovat huomanneet lapsen saapuneen.

Ei ihme, et lapsen ei ole kovin kiva mennä päiväkotiin.

Mut tähän on poikkeuksia: Erityisesti yksi päiväkodin täti aina huomioi saapuvan lapsen ja usein kutsuu häntä nimeltä. "Huomenta, Matti!" Hänelle lapsi onkin kovin mukava jättää.

  Kati

[/quote]

No usein on näinkin, että eivät tervehdi edes vanhempaa. Yksi hoitaja ei tervehdi koskaan ketään vaikka hänelle sanoisi tervehdyksen. Siihen olen niin tottunut etten edes ihmettele enää. Sanon silti itse aina :) Odotan aina että ovat juttelemisensa jutelleet ja lopulta huomaavat lapsen saapuneen. "Hauskinta" on kun ovat valittaneet kuinka vanhemman pitää varmistaa että aikuiset havaitsee lapsen saapumisen :DD Tottakai pitää varmistaa mutta voisivat itse keskittyä sen verran työhönsä myös että tulevat saapuvia vastaan ja tervehtivät.

ap

Lapseni ei puhu mitään päiväkodissa, mutta silti hoitajat muistavat aina tervehtiä ja hyvästellä hänet.

Huh, ikävän kuuloista touhua..! Meillä päiväkodissa tervehditään reippaasti aamulla, päivällä lapset käy monesti kättelemässä hoitajan ja kiitetään puolin toisin (yleensä) mukavasta päivästä. Siitä jää aina hyvä mieli.

Ko. päiväkoti on muuten tämän alueen isoimpia ja monesti kuulee kaikenlaista muuta arvostelua paikasta, mutta nämä asiat on meillä kyllä näköjään hyvin.

[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 10:09"]Minun lasteni päiväkodissa on monenlaista pientä vikaa, mutta tuo kyllä toteutuu, että kun satun yllättäen paikalle, niin hoitajilla on joku pieni lapsi sylissään, lähes aina. Ja minä tosiaan paukahdan paikalle niihin aikoihin, jolloin yleensä ei lapsia haeta. Toki tämäkin taitaa olla hoitajakohtaista eli meillä jäi yksi ihana hoitaja äitiyslomalle, ja nyt sitten niitä sylissäpitämisiä on selvästi harvemmin muillakin.

Itseäni harmittaa nykyisessä päiväkodissa se, että lapsia ohjataan laumana (niin kuin varmasti moni ajattelee, että kuuluukin asiaan) eli vain yksi hoitaja pihalla yrittää saada lapsia leikkimään pienemmissä porukoissa ja on leikeissä mukana ja muut tietysti keskittyvät siihen vahtimiseen eli pihalla lapset saavat todellakin ihan aina toteuttaa sitä vapaata leikkiä. Se vapaa leikki vain nyt on niin, että useat haahuilevat itsekseen tai isolla porukalla ja puuttuu sellainen välittämisen fiilis, että nyt opastetaan isot pojat pelaamaan sählyä, pienemmät tekevät hiekkakakkuja ja osa leikkii mökissä kioskia. Käytännössä ne isommat ja samat tyypit pääsevät aina valitsemaan, mitä vapaata leikkiä leikkivät ja muut sitten haahuilevat siellä pihamaalla.

Edellisessä päiväkodissa sitä vapaata leikkiäkin ohjattiin ja autettiin lapsia löytämään uudenlaisia leikkikavereita ja uudenlaisia leikkejä. Opetettiin, miten leikitään kirkonrottaa tai hypätään narua tai pelataan koripalloa. Oli ihanaa pelmahtaa paikalle, kun näki, että pihallakin lapsia opastettiin eikä vain säilytetty siksi, kunnes on pakko taas mennä sisälle.

Tiedän, että sairastumisen takia hoitajista on pulaa ja että hoitajia on nimenomaan ylemmän taholta opastettu, että heidän tehtävään on vain vahtia lapsia. Silti kun niitä vahtijoita on pihalla yleensä vähintään se kolme, niin tuntuu hassulta, ettei jokainen voi ottaa tehtäväkseen siinä sivussa ohjata yhtä leikkiä eli yksi esim. pelaajia, yksi kioskilaisia ja yksi vaikkapa hiekkalaatikkoleikkejä. Ei niihin tarvitse panostaa koko ajan, mutta ehdotuksia voi antaa ja peleissä vähän opettaa sääntöjä. Tulisi pihalla olostakin mielekkäämmän oloista ja välittämisen fiilis.

Olen huomannut lasteni päiväkodissa, että suuri merkitys on sillä, tunteeko saavansa tukea toiminnalleen. Lasteni ensimmäinen hoitaja tässä päiväkodissa oli mielettömän välittävä mutta alkoi lopussa jo kyllästyä, kun koki, että ei saanut haluamaansa tukea toiminnalleen ja aavisti sitten jo lopussa, ettei hänen sopimustaan uusita. Hän nosti rohkeasti esille epäkohtia pienten alle 3-vuotiaiden hoidossa, koska johto oli sitä mieltä, että pienten kanssa ei voi lähteä retkelle eikä heitä voi päästää esityksiin eikä esim. jumppaamaan. Hoitaja itse oli valmis hoitamaan nämä kaikki mutta johto haroi vastaan.

Moni kokenut hoitaja ei halua nähdä sitä ylimääräistä vaivaa, että lapset puetaan ja riisutaan yhden ylimääräisen kerran. Se on surullista.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että yksikin hyvä hoitaja voi muuttaa ilmapiiriä, jos hän saa tukea toiminnalleen. Kannattaa kehua tätä hoitajaa johtajalle ja antaa palautetta toiminnastaan suoraan hänelle. Voi myös sanoa muille hoitajille sopivalla hetkellä, miten ihanaa on, kun tuo yksi jaksaa aina noita lapsia sylitellä. Hoitajiin kannattaa ottaa mahdollisimman paljon kontaktia, koska silloin sinä ja lapsenne ette jää persoonattomaksi. Hoitajan on helpompi toimia lapsen hyväksi, kun olet kertonut, että lapsi piti eilisestä keinuhetkestä ja kertoi siitä vielä kotonakin, olipas ihanaa, että jaksoitte antaa vauhtia. Samaa reseptiä voivat kokeilla muihinkin lapsiin ja huomata, että ne pikkuriiviöt ovatkin ihania pikku persoonia, kun saavat mielekästä puuhaa.

Kyse on ihmisistä kaikkine vikoineen. Yleensä kukaan ei ole luonnostaan ikävä ja ilkeä vaan hän vain kokee, ettei hän saa työstään iloa. Koeta itse auttaa sen ilon löytämisessä omalta osaltasi. Kehu pienestäkin. Kannusta. Anna vinkkejä. Loppujen lopuksi kyse todella on kasvatuskumppanuudesta, ja huono ilmapiiri päiväkodissa voi johtua osin myös siitä, että koetaan, ettei vanhemmilta saada tukea työhön.  

[/quote]

Huh...mun mielestä lapset ei tarvi pääsääntöisesti ohjausta leikkeihin. Tärkeämpää on opetella leikkimään itsenäisesti. Ei mun työpaikoilla oo ikinä ollu mitään haahuilua? Kyllä lapset leikit keksii ja itse useimmiten ne parhaat! Ohjatut leikit on sitten erikseen, tietenkin nekin tärkeitä!

Joku tuossa sanoi että lapsia pitäisi halata aina jne..kun siis tulee hoitoon. Mutta mun mielestä halailukin kärsii inflaatiota ja myös taudit leviää.. Mun työpaikoissa on aina tervehditty lapsia ja vanhempia. Aamulla kyselty aamukuulumisia (tai annettu vanhempien kertoa) ja illalla sitten kerrottu miten päivä sujui. En oo kuullu missään että tädit ei reagoi mitenkään vaihtotilanteissa, se kyllä vaikuttaa erikoiselta.

20 lasta kun on niin voi olla haastavaa löytää syliä jokaiselle ja miksi pitää "turhaa" sylissä.. Mun mielestä syli sitten kun lapsi sitä tarvitsee.

[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 10:09"]Minun lasteni päiväkodissa on monenlaista pientä vikaa, mutta tuo kyllä toteutuu, että kun satun yllättäen paikalle, niin hoitajilla on joku pieni lapsi sylissään, lähes aina. Ja minä tosiaan paukahdan paikalle niihin aikoihin, jolloin yleensä ei lapsia haeta. Toki tämäkin taitaa olla hoitajakohtaista eli meillä jäi yksi ihana hoitaja äitiyslomalle, ja nyt sitten niitä sylissäpitämisiä on selvästi harvemmin muillakin.

Itseäni harmittaa nykyisessä päiväkodissa se, että lapsia ohjataan laumana (niin kuin varmasti moni ajattelee, että kuuluukin asiaan) eli vain yksi hoitaja pihalla yrittää saada lapsia leikkimään pienemmissä porukoissa ja on leikeissä mukana ja muut tietysti keskittyvät siihen vahtimiseen eli pihalla lapset saavat todellakin ihan aina toteuttaa sitä vapaata leikkiä. Se vapaa leikki vain nyt on niin, että useat haahuilevat itsekseen tai isolla porukalla ja puuttuu sellainen välittämisen fiilis, että nyt opastetaan isot pojat pelaamaan sählyä, pienemmät tekevät hiekkakakkuja ja osa leikkii mökissä kioskia. Käytännössä ne isommat ja samat tyypit pääsevät aina valitsemaan, mitä vapaata leikkiä leikkivät ja muut sitten haahuilevat siellä pihamaalla.

Edellisessä päiväkodissa sitä vapaata leikkiäkin ohjattiin ja autettiin lapsia löytämään uudenlaisia leikkikavereita ja uudenlaisia leikkejä. Opetettiin, miten leikitään kirkonrottaa tai hypätään narua tai pelataan koripalloa. Oli ihanaa pelmahtaa paikalle, kun näki, että pihallakin lapsia opastettiin eikä vain säilytetty siksi, kunnes on pakko taas mennä sisälle.

Tiedän, että sairastumisen takia hoitajista on pulaa ja että hoitajia on nimenomaan ylemmän taholta opastettu, että heidän tehtävään on vain vahtia lapsia. Silti kun niitä vahtijoita on pihalla yleensä vähintään se kolme, niin tuntuu hassulta, ettei jokainen voi ottaa tehtäväkseen siinä sivussa ohjata yhtä leikkiä eli yksi esim. pelaajia, yksi kioskilaisia ja yksi vaikkapa hiekkalaatikkoleikkejä. Ei niihin tarvitse panostaa koko ajan, mutta ehdotuksia voi antaa ja peleissä vähän opettaa sääntöjä. Tulisi pihalla olostakin mielekkäämmän oloista ja välittämisen fiilis.

Olen huomannut lasteni päiväkodissa, että suuri merkitys on sillä, tunteeko saavansa tukea toiminnalleen. Lasteni ensimmäinen hoitaja tässä päiväkodissa oli mielettömän välittävä mutta alkoi lopussa jo kyllästyä, kun koki, että ei saanut haluamaansa tukea toiminnalleen ja aavisti sitten jo lopussa, ettei hänen sopimustaan uusita. Hän nosti rohkeasti esille epäkohtia pienten alle 3-vuotiaiden hoidossa, koska johto oli sitä mieltä, että pienten kanssa ei voi lähteä retkelle eikä heitä voi päästää esityksiin eikä esim. jumppaamaan. Hoitaja itse oli valmis hoitamaan nämä kaikki mutta johto haroi vastaan.

Moni kokenut hoitaja ei halua nähdä sitä ylimääräistä vaivaa, että lapset puetaan ja riisutaan yhden ylimääräisen kerran. Se on surullista.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että yksikin hyvä hoitaja voi muuttaa ilmapiiriä, jos hän saa tukea toiminnalleen. Kannattaa kehua tätä hoitajaa johtajalle ja antaa palautetta toiminnastaan suoraan hänelle. Voi myös sanoa muille hoitajille sopivalla hetkellä, miten ihanaa on, kun tuo yksi jaksaa aina noita lapsia sylitellä. Hoitajiin kannattaa ottaa mahdollisimman paljon kontaktia, koska silloin sinä ja lapsenne ette jää persoonattomaksi. Hoitajan on helpompi toimia lapsen hyväksi, kun olet kertonut, että lapsi piti eilisestä keinuhetkestä ja kertoi siitä vielä kotonakin, olipas ihanaa, että jaksoitte antaa vauhtia. Samaa reseptiä voivat kokeilla muihinkin lapsiin ja huomata, että ne pikkuriiviöt ovatkin ihania pikku persoonia, kun saavat mielekästä puuhaa.

Kyse on ihmisistä kaikkine vikoineen. Yleensä kukaan ei ole luonnostaan ikävä ja ilkeä vaan hän vain kokee, ettei hän saa työstään iloa. Koeta itse auttaa sen ilon löytämisessä omalta osaltasi. Kehu pienestäkin. Kannusta. Anna vinkkejä. Loppujen lopuksi kyse todella on kasvatuskumppanuudesta, ja huono ilmapiiri päiväkodissa voi johtua osin myös siitä, että koetaan, ettei vanhemmilta saada tukea työhön.  

[/quote]

Huh...mun mielestä lapset ei tarvi pääsääntöisesti ohjausta leikkeihin. Tärkeämpää on opetella leikkimään itsenäisesti. Ei mun työpaikoilla oo ikinä ollu mitään haahuilua? Kyllä lapset leikit keksii ja itse useimmiten ne parhaat! Ohjatut leikit on sitten erikseen, tietenkin nekin tärkeitä!

Joku tuossa sanoi että lapsia pitäisi halata aina jne..kun siis tulee hoitoon. Mutta mun mielestä halailukin kärsii inflaatiota ja myös taudit leviää.. Mun työpaikoissa on aina tervehditty lapsia ja vanhempia. Aamulla kyselty aamukuulumisia (tai annettu vanhempien kertoa) ja illalla sitten kerrottu miten päivä sujui. En oo kuullu missään että tädit ei reagoi mitenkään vaihtotilanteissa, se kyllä vaikuttaa erikoiselta.

20 lasta kun on niin voi olla haastavaa löytää syliä jokaiselle ja miksi pitää "turhaa" sylissä.. Mun mielestä syli sitten kun lapsi sitä tarvitsee.

[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 10:23"]

Huh, ikävän kuuloista touhua..! Meillä päiväkodissa tervehditään reippaasti aamulla, päivällä lapset käy monesti kättelemässä hoitajan ja kiitetään puolin toisin (yleensä) mukavasta päivästä. Siitä jää aina hyvä mieli.

Ko. päiväkoti on muuten tämän alueen isoimpia ja monesti kuulee kaikenlaista muuta arvostelua paikasta, mutta nämä asiat on meillä kyllä näköjään hyvin.

[/quote]

Aika tärkeä asia teillä on hyvin! Varmaan ei olisi lapsillekaan niin vastahakoista mennä päiväkotiin jos edes tervehdittäisiin. Olen miettinyt että jos ei edes vanhemman nähden edes esittämisen takia tuon vertaa viitsitä niin miten on asiat kun vanhempia ei näy?

ap

[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 09:39"]

[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 09:24"]Meillä tervehditään. Lähtiessä lapsi kättelee aikuisen.

[/quote]

KÄTTELEE? :DDDDD

[/quote]

Mun lapsen päiväkodissa toimitaan samoin kuin ensimmäisen kirjoittajan kohdalla. Kättely on paitsi hyvien tapojen opettelua myös turvallisuustekijä. Työntekijälle jää selkeästi mieleen, että ko. lapsi on haettu. Menikö jakeluun?

[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 10:25"]

[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 10:09"]Minun lasteni päiväkodissa on monenlaista pientä vikaa, mutta tuo kyllä toteutuu, että kun satun yllättäen paikalle, niin hoitajilla on joku pieni lapsi sylissään, lähes aina. Ja minä tosiaan paukahdan paikalle niihin aikoihin, jolloin yleensä ei lapsia haeta. Toki tämäkin taitaa olla hoitajakohtaista eli meillä jäi yksi ihana hoitaja äitiyslomalle, ja nyt sitten niitä sylissäpitämisiä on selvästi harvemmin muillakin.

Itseäni harmittaa nykyisessä päiväkodissa se, että lapsia ohjataan laumana (niin kuin varmasti moni ajattelee, että kuuluukin asiaan) eli vain yksi hoitaja pihalla yrittää saada lapsia leikkimään pienemmissä porukoissa ja on leikeissä mukana ja muut tietysti keskittyvät siihen vahtimiseen eli pihalla lapset saavat todellakin ihan aina toteuttaa sitä vapaata leikkiä. Se vapaa leikki vain nyt on niin, että useat haahuilevat itsekseen tai isolla porukalla ja puuttuu sellainen välittämisen fiilis, että nyt opastetaan isot pojat pelaamaan sählyä, pienemmät tekevät hiekkakakkuja ja osa leikkii mökissä kioskia. Käytännössä ne isommat ja samat tyypit pääsevät aina valitsemaan, mitä vapaata leikkiä leikkivät ja muut sitten haahuilevat siellä pihamaalla.

Edellisessä päiväkodissa sitä vapaata leikkiäkin ohjattiin ja autettiin lapsia löytämään uudenlaisia leikkikavereita ja uudenlaisia leikkejä. Opetettiin, miten leikitään kirkonrottaa tai hypätään narua tai pelataan koripalloa. Oli ihanaa pelmahtaa paikalle, kun näki, että pihallakin lapsia opastettiin eikä vain säilytetty siksi, kunnes on pakko taas mennä sisälle.

Tiedän, että sairastumisen takia hoitajista on pulaa ja että hoitajia on nimenomaan ylemmän taholta opastettu, että heidän tehtävään on vain vahtia lapsia. Silti kun niitä vahtijoita on pihalla yleensä vähintään se kolme, niin tuntuu hassulta, ettei jokainen voi ottaa tehtäväkseen siinä sivussa ohjata yhtä leikkiä eli yksi esim. pelaajia, yksi kioskilaisia ja yksi vaikkapa hiekkalaatikkoleikkejä. Ei niihin tarvitse panostaa koko ajan, mutta ehdotuksia voi antaa ja peleissä vähän opettaa sääntöjä. Tulisi pihalla olostakin mielekkäämmän oloista ja välittämisen fiilis.

Olen huomannut lasteni päiväkodissa, että suuri merkitys on sillä, tunteeko saavansa tukea toiminnalleen. Lasteni ensimmäinen hoitaja tässä päiväkodissa oli mielettömän välittävä mutta alkoi lopussa jo kyllästyä, kun koki, että ei saanut haluamaansa tukea toiminnalleen ja aavisti sitten jo lopussa, ettei hänen sopimustaan uusita. Hän nosti rohkeasti esille epäkohtia pienten alle 3-vuotiaiden hoidossa, koska johto oli sitä mieltä, että pienten kanssa ei voi lähteä retkelle eikä heitä voi päästää esityksiin eikä esim. jumppaamaan. Hoitaja itse oli valmis hoitamaan nämä kaikki mutta johto haroi vastaan.

Moni kokenut hoitaja ei halua nähdä sitä ylimääräistä vaivaa, että lapset puetaan ja riisutaan yhden ylimääräisen kerran. Se on surullista.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että yksikin hyvä hoitaja voi muuttaa ilmapiiriä, jos hän saa tukea toiminnalleen. Kannattaa kehua tätä hoitajaa johtajalle ja antaa palautetta toiminnastaan suoraan hänelle. Voi myös sanoa muille hoitajille sopivalla hetkellä, miten ihanaa on, kun tuo yksi jaksaa aina noita lapsia sylitellä. Hoitajiin kannattaa ottaa mahdollisimman paljon kontaktia, koska silloin sinä ja lapsenne ette jää persoonattomaksi. Hoitajan on helpompi toimia lapsen hyväksi, kun olet kertonut, että lapsi piti eilisestä keinuhetkestä ja kertoi siitä vielä kotonakin, olipas ihanaa, että jaksoitte antaa vauhtia. Samaa reseptiä voivat kokeilla muihinkin lapsiin ja huomata, että ne pikkuriiviöt ovatkin ihania pikku persoonia, kun saavat mielekästä puuhaa.

Kyse on ihmisistä kaikkine vikoineen. Yleensä kukaan ei ole luonnostaan ikävä ja ilkeä vaan hän vain kokee, ettei hän saa työstään iloa. Koeta itse auttaa sen ilon löytämisessä omalta osaltasi. Kehu pienestäkin. Kannusta. Anna vinkkejä. Loppujen lopuksi kyse todella on kasvatuskumppanuudesta, ja huono ilmapiiri päiväkodissa voi johtua osin myös siitä, että koetaan, ettei vanhemmilta saada tukea työhön.  

[/quote]

Huh...mun mielestä lapset ei tarvi pääsääntöisesti ohjausta leikkeihin. Tärkeämpää on opetella leikkimään itsenäisesti. Ei mun työpaikoilla oo ikinä ollu mitään haahuilua? Kyllä lapset leikit keksii ja itse useimmiten ne parhaat! Ohjatut leikit on sitten erikseen, tietenkin nekin tärkeitä!

Joku tuossa sanoi että lapsia pitäisi halata aina jne..kun siis tulee hoitoon. Mutta mun mielestä halailukin kärsii inflaatiota ja myös taudit leviää.. Mun työpaikoissa on aina tervehditty lapsia ja vanhempia. Aamulla kyselty aamukuulumisia (tai annettu vanhempien kertoa) ja illalla sitten kerrottu miten päivä sujui. En oo kuullu missään että tädit ei reagoi mitenkään vaihtotilanteissa, se kyllä vaikuttaa erikoiselta.

20 lasta kun on niin voi olla haastavaa löytää syliä jokaiselle ja miksi pitää "turhaa" sylissä.. Mun mielestä syli sitten kun lapsi sitä tarvitsee.

[/quote]

Ei minustakaan leikinohjausta tarvita ulkona vapaan leikin aikana, mutta olisi kuitenkin hyvä seurata sen verran jos tietää porukassa olevan muita kiusaavia ja pomottavia lapsia, etteivät saa vapaan leikin aikana tehdä ihan mitä sattuu. Jos on tiedossa tämä, niin silloin tarvitaan vähän erikoisseurantaa ja puuttumista. Mutta ei mitään aikuisten keksimiä teityillä säännöillä leikittäviä leikkejä silloin tarvita.

En odota mitään halaamisia ja sylittelyjä päiväkodissa, ne on ekstrajuttuja. Mutta odottaisin vaan että lapsi huomioidaan hänen tullessaa päiväkotiin, ihan vaan tervehtimällä. Samoin kun lähtee päiväkodista niin hänet hyvästeltäisiin ja mahdollisesti kerrottaisiin päivästä jotain vanhemmalle. Eikä aina vaan naama norsunvitulla sanota "ihan hyvin meni", ja sitten lapsi kotimatkalla kertoo päivästä asioita joiden perusteella voi päätellä ettei "ihan niin hyvin" mennytkään.

ap

Meillä aamun tervehtiminen on välillä vähän niin ja näin, mutta aina lähtiessä pitää kätellä ja kiittää päivästä ja katsoa silmiin aikuista.  Ihan en ole tarhaan tyytyväinen, onneksi lapsen siellä olo aika voidaan laskea enää muutamassa viikossa ja skumpan oon vitsaillut avaavani viimisenä päivänä kun eroon päästään.

Joku ihmetteli kättelyä. Lasteni päiväkodissa lapset kätellään aamulla ja kun lähtevät kotiin. Ihana tapa ja myös aikuiselle jää hyvä mieli, kun joku todella ottaa lapsen vastaan. Hlö.kunta menee kätellessä kyykkyyn ja katsovat lapsia samalla tasolla. Näin tehdään kaikissa ryhmissä eli on talossa yleinen käytäntö. Usein vielä kysellään, onko ollut kiva aamu ja lähtiessä sanotaan "nähdään huomenna" . Ja ihan on kunnallinen normipäiväkoti.

29, sori vahingossa alapeukku, tarkoitin muuta.

[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 10:38"]

[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 10:25"]

[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 10:09"]Minun lasteni päiväkodissa on monenlaista pientä vikaa, mutta tuo kyllä toteutuu, että kun satun yllättäen paikalle, niin hoitajilla on joku pieni lapsi sylissään, lähes aina. Ja minä tosiaan paukahdan paikalle niihin aikoihin, jolloin yleensä ei lapsia haeta. Toki tämäkin taitaa olla hoitajakohtaista eli meillä jäi yksi ihana hoitaja äitiyslomalle, ja nyt sitten niitä sylissäpitämisiä on selvästi harvemmin muillakin.

Itseäni harmittaa nykyisessä päiväkodissa se, että lapsia ohjataan laumana (niin kuin varmasti moni ajattelee, että kuuluukin asiaan) eli vain yksi hoitaja pihalla yrittää saada lapsia leikkimään pienemmissä porukoissa ja on leikeissä mukana ja muut tietysti keskittyvät siihen vahtimiseen eli pihalla lapset saavat todellakin ihan aina toteuttaa sitä vapaata leikkiä. Se vapaa leikki vain nyt on niin, että useat haahuilevat itsekseen tai isolla porukalla ja puuttuu sellainen välittämisen fiilis, että nyt opastetaan isot pojat pelaamaan sählyä, pienemmät tekevät hiekkakakkuja ja osa leikkii mökissä kioskia. Käytännössä ne isommat ja samat tyypit pääsevät aina valitsemaan, mitä vapaata leikkiä leikkivät ja muut sitten haahuilevat siellä pihamaalla.

Edellisessä päiväkodissa sitä vapaata leikkiäkin ohjattiin ja autettiin lapsia löytämään uudenlaisia leikkikavereita ja uudenlaisia leikkejä. Opetettiin, miten leikitään kirkonrottaa tai hypätään narua tai pelataan koripalloa. Oli ihanaa pelmahtaa paikalle, kun näki, että pihallakin lapsia opastettiin eikä vain säilytetty siksi, kunnes on pakko taas mennä sisälle.

Tiedän, että sairastumisen takia hoitajista on pulaa ja että hoitajia on nimenomaan ylemmän taholta opastettu, että heidän tehtävään on vain vahtia lapsia. Silti kun niitä vahtijoita on pihalla yleensä vähintään se kolme, niin tuntuu hassulta, ettei jokainen voi ottaa tehtäväkseen siinä sivussa ohjata yhtä leikkiä eli yksi esim. pelaajia, yksi kioskilaisia ja yksi vaikkapa hiekkalaatikkoleikkejä. Ei niihin tarvitse panostaa koko ajan, mutta ehdotuksia voi antaa ja peleissä vähän opettaa sääntöjä. Tulisi pihalla olostakin mielekkäämmän oloista ja välittämisen fiilis.

Olen huomannut lasteni päiväkodissa, että suuri merkitys on sillä, tunteeko saavansa tukea toiminnalleen. Lasteni ensimmäinen hoitaja tässä päiväkodissa oli mielettömän välittävä mutta alkoi lopussa jo kyllästyä, kun koki, että ei saanut haluamaansa tukea toiminnalleen ja aavisti sitten jo lopussa, ettei hänen sopimustaan uusita. Hän nosti rohkeasti esille epäkohtia pienten alle 3-vuotiaiden hoidossa, koska johto oli sitä mieltä, että pienten kanssa ei voi lähteä retkelle eikä heitä voi päästää esityksiin eikä esim. jumppaamaan. Hoitaja itse oli valmis hoitamaan nämä kaikki mutta johto haroi vastaan.

Moni kokenut hoitaja ei halua nähdä sitä ylimääräistä vaivaa, että lapset puetaan ja riisutaan yhden ylimääräisen kerran. Se on surullista.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että yksikin hyvä hoitaja voi muuttaa ilmapiiriä, jos hän saa tukea toiminnalleen. Kannattaa kehua tätä hoitajaa johtajalle ja antaa palautetta toiminnastaan suoraan hänelle. Voi myös sanoa muille hoitajille sopivalla hetkellä, miten ihanaa on, kun tuo yksi jaksaa aina noita lapsia sylitellä. Hoitajiin kannattaa ottaa mahdollisimman paljon kontaktia, koska silloin sinä ja lapsenne ette jää persoonattomaksi. Hoitajan on helpompi toimia lapsen hyväksi, kun olet kertonut, että lapsi piti eilisestä keinuhetkestä ja kertoi siitä vielä kotonakin, olipas ihanaa, että jaksoitte antaa vauhtia. Samaa reseptiä voivat kokeilla muihinkin lapsiin ja huomata, että ne pikkuriiviöt ovatkin ihania pikku persoonia, kun saavat mielekästä puuhaa.

Kyse on ihmisistä kaikkine vikoineen. Yleensä kukaan ei ole luonnostaan ikävä ja ilkeä vaan hän vain kokee, ettei hän saa työstään iloa. Koeta itse auttaa sen ilon löytämisessä omalta osaltasi. Kehu pienestäkin. Kannusta. Anna vinkkejä. Loppujen lopuksi kyse todella on kasvatuskumppanuudesta, ja huono ilmapiiri päiväkodissa voi johtua osin myös siitä, että koetaan, ettei vanhemmilta saada tukea työhön.  

[/quote]

Huh...mun mielestä lapset ei tarvi pääsääntöisesti ohjausta leikkeihin. Tärkeämpää on opetella leikkimään itsenäisesti. Ei mun työpaikoilla oo ikinä ollu mitään haahuilua? Kyllä lapset leikit keksii ja itse useimmiten ne parhaat! Ohjatut leikit on sitten erikseen, tietenkin nekin tärkeitä!

Joku tuossa sanoi että lapsia pitäisi halata aina jne..kun siis tulee hoitoon. Mutta mun mielestä halailukin kärsii inflaatiota ja myös taudit leviää.. Mun työpaikoissa on aina tervehditty lapsia ja vanhempia. Aamulla kyselty aamukuulumisia (tai annettu vanhempien kertoa) ja illalla sitten kerrottu miten päivä sujui. En oo kuullu missään että tädit ei reagoi mitenkään vaihtotilanteissa, se kyllä vaikuttaa erikoiselta.

20 lasta kun on niin voi olla haastavaa löytää syliä jokaiselle ja miksi pitää "turhaa" sylissä.. Mun mielestä syli sitten kun lapsi sitä tarvitsee.

[/quote]

Ei minustakaan leikinohjausta tarvita ulkona vapaan leikin aikana, mutta olisi kuitenkin hyvä seurata sen verran jos tietää porukassa olevan muita kiusaavia ja pomottavia lapsia, etteivät saa vapaan leikin aikana tehdä ihan mitä sattuu. Jos on tiedossa tämä, niin silloin tarvitaan vähän erikoisseurantaa ja puuttumista. Mutta ei mitään aikuisten keksimiä teityillä säännöillä leikittäviä leikkejä silloin tarvita.

En odota mitään halaamisia ja sylittelyjä päiväkodissa, ne on ekstrajuttuja. Mutta odottaisin vaan että lapsi huomioidaan hänen tullessaa päiväkotiin, ihan vaan tervehtimällä. Samoin kun lähtee päiväkodista niin hänet hyvästeltäisiin ja mahdollisesti kerrottaisiin päivästä jotain vanhemmalle. Eikä aina vaan naama norsunvitulla sanota "ihan hyvin meni", ja sitten lapsi kotimatkalla kertoo päivästä asioita joiden perusteella voi päätellä ettei "ihan niin hyvin" mennytkään.

ap

[/quote]

Meidän päiväkodissa lapset ulkoilevat aamupäivisin kaksi tuntia ja iltapäivisin viimeistään klo 15 alkaen, usein klo 14.30 eli tuolloinkin monelle tulee se neljä tuntia ulkoilua täyteen. Sinä aikana lapset ehtivät vapaasti valita leikkejään ja leikkiä niitä ihan kunnolla. Monesti ne isot varaavat kioskin, kiipeilytelineet ja kotileikkivälineet. Vuorottelu olisi tässä paikallaan eli mielestäni hoitajat voisivat organisoida vuorot ja sen, että leikeissä ei ole mukana x määrää, jolloin tulee riitoja.

Neljään tuntiin päivässä mahtuu mielestäni uusien leikkien opettelua. Sehän on vapaaehtoista eli ketään ei siihen pakoteta, mutta mielekkäämpää olisi, jos pihalla olisi päivittäin jonkin vanhan pihaleikin opettelua tai tarjottaisiin vaikkapa sitä hyppynarulla hyppimistä (tähän usein tarvitaan aikuinen pyörittämään). Ei se tarkoita, että leikkejä leikittäisiin vain aikuisten ehdoilla mutta harva 4-5-vuotias kykenee luomaan pihaleikkejä tuosta vaan ja monesti niistä tulee riitaa, jos kukaan ei ole kertomassa sääntöjä. Pieni valvonta ja ohjeiden antaminen olisi näissä asioissa paikallaan mutta toisaalta se myös innostaisi vetäytyneempiä lapsia kokeilemaan uudenlaisia leikkejä ja saamaan ehkä samalla uusia kavereita.

Päiväkodissamme kiellettiin eskareiden sählyn pelaaminen, kun se meni tappeluksi. Kukaan ei kuulemma voinut pihalla valvoa tätä, joten 10 eskarilaista ajautui sitten tappeluihin siitä, mitkä olivat säännöt. Eikö tässä se valvova aikuinen olisi voinut antaa muutaman perussäännön, jolla peli olisi sujunut?

Vapaa leikki on usein tekosyy sille, että lasten annetaan setviä kaikenlaiset kiistat ja riidat keskenään eikä aikuisten tarvitse auttaa, ohjata tai neuvoa. Oma lapseni oli aivan innoissaan, kun yhden kerran pihalla sai kokeilla koripalloa. Vieressä oli aikuinen opastamassa ja neuvomassa, joten uudesta lajista sai jotain irtikin. Jos olisi vain iso porukka heittämässä koria ihan ilman ohjausta, olisi sekin varmasti mennyt pian tappeluksi. Kyse on kuitenkin 4-5-vuotiaista, jotka eivät voi osata yhteispeliä tuosta vaan. Ovat vielä ihan opetteluiässä näissä sosiaalisissa taidoissakin.

Lähinnä kai yritän sanoa, että aikuisen tehtävänä olisi luoda leikille sopivat puitteet. Kotileikissä 10 leikkijää voi saada aikaan kaaoksen. Ei se silti tarkoita, että vaikka aikuinen rajoittaa osallistujamäärää tai antaa ohjeet, miten toimitaan, kyse olisi aikuisen päättämästä leikistä. Meillä on yhteiskunnassa puitteet sille, miten saamme toimia ja niitä samoja puitteita pitäisi harjoitella siellä päiväkodin pihallakin. Kaiken leikin ei tarvitse olla ohjattua mutta osa leikeistä todellakin voisi olla - ainakin peleissä.

perhepäivähoidossa tervehditään ja hyvästellään, aina.