En ole varma yritänkö pilata mieheni loman tahallani

Elikkäs poikaystäväni lähtti ystävänsä kanssa ulkomaanmatkalle ja en ole nähnyt häntä nyt moneen päivään ja matkaa on vielä lähes kaksi viikkoa jäljellä. 

Poikaystäväni on aina todella kiltti ja ottaa minut huomioon eikä pahoita mieltäni tahallaan. Antaa siis ainakin minun ymmärtää, että rakastaa minua. Yleensä saan paljon hellyyttä ja lässytystä osakseni. 

Ikävöin jo kovasti ja ajattelin, että vaikka hänellä varmasti onkin kivaa siellä, niin ajattelisi myös minua. Lähetin belfien ja jotain pientä flirttiviestiä. Illalla poikaystäväni soitti ja oli siis ystävänsä kanssa istumassa jossain. Heti puhelun alussa oli vuolaat kehut kuvastani ja minulle samalla todella kiusaantunut olo sillä tiesin hänen ystävänsä kuulevan. Tuntui, että koko litania ei ollut ollenkaan minulle suunnattu vaan suoraa kerskailua ystävää varten. Puhelun lopuksi poikaystäväni on yleensä kertonut, että rakastaa minua mutta nyt minä jouduin sanomaan sen ensin ja sain vastaukseksi kiusaantuneen -heh niin mäki sua, moikka. 

Tänään sain uuden kuulumiset-puhelun. Puhelun lopuksi poikaystäväni sanoi vain heipat, mutta minä jotenkin olin takertunut siihen edelliseen rakastan sua- unohdukseen. Keskustelu meni jotakuinkin näin:

minä: haha pitääks sun mennä vessaan piiloon sun kavereilta, että voit sanoo mulle että oon ihan kiva?

poikaystävä: haha voin mä mennä, hehe. noniin oon nyt vessassa, rakastan sua. 

Siis mitä? Se jätkä oli ihan tosissaan ja oikeasti vessassa. 

Pointti on nyt se, että musta tuntuu siltä, että poikaystäväni ei kehtaa näyttää tunteitaan minuun ystäviensä edessä. He varmaan heittävät jotain akka-läppää siellä menemään. Sen tiedän ainakin, että poikaystäväni ystävä ei sanojaan säästele oman tyttöystävänsä kohdalla. Aina saa liian vähän pillua ja se ei ole se oikea nje. Mitä jos omani on samanlainen? Kotona esitetään että ollaan tyytyväisiä mutta sitten ukkoporukalla jauhetaan pikkukaljoissaan. 

Laitoin kyllä tekstiviestiä perään, että toi kyllä sai pahalle mielelle ja pahoittelut sieltä tuli mutta silti. 

Tällähetkellä en ole laittanut yhtäkään viestiä oma-aloitteisesti hänelle ja olen todella tylynä. Tekee mieli todellakin olla marttyyri. Teen varmaankin kärpäsestä härkäsen enkä tiedä johtuuko tämä ikävästä vai mistä. Olenko kateellinen, että hänen aikansa kuluu siellä kaverinsa kanssa nopeasti ja minä hinkaan täällä kotona? Mutta kyllä myös varmasti minulla on syytä olla vähän vihainen. Ihan sama vaikka ei sanut, että rakastaa mutta äh. Mä en halua olla se "akka" joka on vitun ärsyttävä kun se juo vähän siideriä, niinkuin poikaystäväni kaverin tyttöystävä.