Isovanhempi puhuu kuolemastaan

No minä olen suhtautunut ihan neutraalisti. Ymmärrän että vanheneva ihminen on jo väsynyt ja valmistautunut lähtemään. Kyllä siitä saa puhua, kuolema on kaikilla väistämättä edessä ja mitä vanhemmaksi tulee niin sitä todennäköisemmin se on lähellä.

Itse olen koittanut muuttaa puheenaiheen tähän hetkeen ja kivoihin asioihin.

Ei varmaan ole yhtä oikeaa vastausta. Minun mummoni oli puhunut kuolemastaan siitä saakka, kun isäni oli 5. Hän kuoli, kun isäni oli 59. 

Sitten taas kun lapseni isomummo alkoi puhua kuolemastaan, hän kivuloinen ja moni päivä oli vaan selviytymistä aamusta iltaan. Mielestäni oli hyvä, että puhui siitä, ja tiesimme kuollessaan, että oli jo kaivannut kuolemaa. 

Pistä paperille. Sitten niiskuttaessa et niitä muista.

85-vuotias mummoni puhuu usein kuolemastaan ja se on ihan ok, koska tuskin elää ikuisesti. Kun taas 63-vuotias äitini jankkasi vuoden verran jatkuvasti kuolemastaan, olin että hui hai, et sä mihinkään kuole. Kuoli kuitenkin sairauteen. Ehkä ihminen jotenkin aavistaa milloin alkaa olla lähtö lähellä, en enää vähättele toisten tuntemuksia.

Rupesin itsekin puhumaan kuolemasta ja siitä millaiset hautajaiset haluan. Meni perille.

Jos asia on sellaista ehkä ihan realistista pohdiskelua, niin silleen neutraalisti. Itse olen sanonut jotain siihen tyyliin, että eihän kukaan päiviään tiedä ja toivottavasti ollaan kaikki kunnossa ensi joulunakin/synttärinä/lapsen valmistujaisissa. Kyllä musta vanhalla/sairaalla ihmisellä on oikeus pohtia myös kuolemaa ääneen muille ja siihen pitää osata aikuisten suhtautua niin että kuuntelee.

Jos kyse on sellaisesta vähemmän kivasta "kohta kuolen, täytä viimeinen toiveeni ja hypi minun pillini mukaan", jota yksi lähienen hieman harrastaa, niin olen sanonut aika saman mutta tiukemmin, eli en lähde tuohon kauhisteluun vaan totean että nykylääketiede onneksi toimii ja ihmiset elää vanhaksi vaivojenkin kanssa ja turhapa asiaa on etukäteen murehtia. Tässä tapauksessa nää jutut on siis sellainen "vapaudu vankilasta"-kortti, jolla pitäisi unohtaa kaikki todella inhotatavat ja vahingolliset temput mitä hän on tehnyt ja alkaa hypätä hänen tahtonsa mukaan, että voisi jatkaa entistä menoaan.

Ehkä

Kannattaa kiinnittää huomiota siihen, mitä hän tekisi, jos säilyisi hengissä, tai haluaisi tehdä/ei taida kannattaa tehdä, ennenkuin kohta kuolee

Kannattaisi käyttää tilaisuus hyväkseen ja kysyä mitä hän haluaa kuolemansa jälkeen. Miten hautjaiset, mitkä arvot välittää lapsenlapsille. Todella olisin kaivannut näitä neuvoja isäni kuoleman jälkeen. Hautajaiset oli onneksi listannut kutsuttavia ihmisiä ja ruokia myöten. Olin kiitollinen.

Kiinnitä huomio siihen miten hän puhuu. Puhuuko asiallisesti esimerkiksi järjestelyistä, jotka kaikkien olisi järkevä tehdä etukäteen, vai voiko kyse olla esimerkiksi masennuksesta.

Eiköhä ihmiset puhu siitä, mitä ajattelevat ja pohtivat. Minusta on hyvä, että hän kertoo omista ajatuksista elämän päättymisestä ja suhteestaan kuolemaan.

On hyvä, että omaiset tietävät läheisen toiveet kuoleman lähestyessä ja osaavat kertoa siitä hoitavalle taholle.

No anna sen puhua. Älä kuuntele, vaan poistu paikalta jos rassaa. Itse en ole ikinä ymmärtänyt ihmisiä, jotka panikoi itsekkäästi omaa kuolemaansa ja kauhistelee asiaa. Sellaisiin en tuhlaa elämääni, sillä kukaan ei voi tietää loppuuko elämä aikaisemmin siltä vanhuuttaan valittavalta sukulaiselta, vai nuorelta kuulijalta. Sen sijaan arvostan suunnattomasti näitä, jotka järkkää kuolemanjälkeiset asiansa etukäteen valmiiksi, kertoo faktat niistä ja keskittyy sen jälkeen olemassaolevaan hetkeen ja ympärillä oleviin ihmisiin, eli elämään. Olet hänelle kuitenkin vain sukulainen jolla oikeus omiin tunteisiin ja mielipiteisiin, et ostettu psykologi.

Kyllä kuolemasta pitäisi saada puhua siinä missä syntymisestäkin. Elämää se vain on. Isovanhempi saattaa olla ahdistunut aikansa loppumisesta ja puhuminen voi helpottaa. 

Eihän kukaan sitä yleensä tiedä, milloin se viimeinen päivä koittaa, mutta ei siitä nyt tarvis joka välissä muistutella. Tulee milloin tulee.

Vierailija kirjoitti:

Jos asia on sellaista ehkä ihan realistista pohdiskelua, niin silleen neutraalisti. Itse olen sanonut jotain siihen tyyliin, että eihän kukaan päiviään tiedä ja toivottavasti ollaan kaikki kunnossa ensi joulunakin/synttärinä/lapsen valmistujaisissa. Kyllä musta vanhalla/sairaalla ihmisellä on oikeus pohtia myös kuolemaa ääneen muille ja siihen pitää osata aikuisten suhtautua niin että kuuntelee.

Jos kyse on sellaisesta vähemmän kivasta "kohta kuolen, täytä viimeinen toiveeni ja hypi minun pillini mukaan", jota yksi lähienen hieman harrastaa, niin olen sanonut aika saman mutta tiukemmin, eli en lähde tuohon kauhisteluun vaan totean että nykylääketiede onneksi toimii ja ihmiset elää vanhaksi vaivojenkin kanssa ja turhapa asiaa on etukäteen murehtia. Tässä tapauksessa nää jutut on siis sellainen "vapaudu vankilasta"-kortti, jolla pitäisi unohtaa kaikki todella inhotatavat ja vahingolliset temput mitä hän on tehnyt ja alkaa hypätä hänen tahtonsa mukaan, että voisi jatkaa entistä menoaan.

Hyvin sanottu.

Vanha ihminen voi miettiä kuolemaa paljon, koska se ei enää ole kaukainen asia vaan sellainen, joka koettelee omaa arkea jo aika läheltä. Jäljellä ei välttämättä ole paljon sellaisia läheisiä, joiden kanssa ajatuksia voi purkaa. Toivoisin itse, että olisin suhtautunut kuuntelevammin omien isovanhempieni hautajaisjuttuihin. Silloin nuorena yritin vaihtaa puheenaihetta ja reippaasti todeta, että ethän sinä nyt vielä ollenkaan ole kuolemassa.

Sekin on nähty, että ei-niinvanha ihminen ilmoittaa, että te tulette sitten tänne kesälomalla, koska minä kuolen pian, ja jouluna tulette myös, koska minähän pian kuolen ja sitten minua ei enää ole. Sellaista ei tarvitse kuunnella.

Katsoin itse oman äitini kipuilua hänen äitinsä kuoltua ja miten monta päätöstä hän joutui tekemään tietämättä mitä mamma olisi halunnut, joten sanoisin että puhukaa. Totta kai läheiselleen haluaa tehdä niin kuin hän olisi nähnyt parhaaksi, niin oli julmaa katsoa miten vaikea on esimerkiksi ratkaista hautaamisen vai tuhkaamisen välillä. Tai edes tietäisi jos vainaja on ollut sitä mieltä ettei sillä ole mitään väliä.