Universumeita on aina syntynyt tyhjästä ja uusia syntyy ikuisesti: "universumimme on vain hiekanjyvä loputtomalla rannalla"

Vierailija kirjoitti:

Universumeita on aina syntynyt tyhjästä ja uusia syntyy ikuisesti

Itse asiassa sekä järki että empiria todistavat, että mitään ei voi syntyä tyhjästä itsestään. Jos voisi, silloin meidän pitäisi nähdä tälläkin hetkellä asioiden syntyvän tyhjästä itsekseen, koska minkään ei pitäisi estää tyhjyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Universumeita on äärettömästi.

Tämä on spekulaatiota. Muista universumeista ei ole todisteita.

Oikeastaan lohdullinen ajatus tässä omassa merkityksettömyyden ja tyhjyyden tunteessa.

Vierailija kirjoitti:

Apistevisti kirjoitti:

Ei tyhjästä synny mitään. Oikea vastaus universumin syntyyn on "emme tiedä vielä."

Eipä salakuljetella tyhjyyttä siellä. 

Siksipä alussa ei ollutkaan tyhjyys, vaan kaikki on ollut aina olemassa.

Nykytieteen käsityksen mukaan ei ole ollut. Universumin olemassaolo on ei-välttämätöntä.

Vierailija kirjoitti:

Ei tyhjästä mitään voi syntyä, eli taustalla täytyy olla ikuinen todellisuus, kaiken lähde, Absoluutti.

Synnyttikö Absoluutti elämälle hienosäädetyn universumin ilman tarkoitusta?

Mitä edes tarkoittaa tyhjyys. En ymmärrä. 

Jos vaikka ajatellaan, että olis vain yksi universumi ja se on rajallinen. Mitä siellä rajalla on. Se tyhjyys. Mitä se on? Voiko sinne mennä, vaikka se on tyhjyyttä?

Mulla menee aina aivot solmuun kun ajattelen näitä asioita. 

On täysin mahdotonta tietää onko useampi kuin yksi universumi olemassa. Se kysymys on täysin filosofinen tai uskonnollinen. Emme pysty havainnoimaan kuin pientä murto-osaa omasta universumistamme. Sekin laajenee koko ajan havainnontikykyämme laajemmaksi, eli galaksien välinen etäisyys kasvaa koko ajan niin että etäisimmät galaksit karkaavat pois meistä katsoen valoa nopeammin. Havainnointi ole siis mahdollista kun niiden kaukaisimpien valo ei koskaan voi saavuttaa meitä.

Tiedämme kuitenkin jo varmuudella seuraavaa:

Meidän tähtijärjestelmämme on suhteellisen tavanomainen: yksi tähti jota kiertää useita planeettoja. Niistä yksi on nyt elämälle sopiva. Aiemmin on ollut vähintään toinenkin eli Mars, joka nykyisin on elinkelvoton koska planeetan ydin on jäähtynyt ja sen seurauksena ilmakehä karannut magneettikentän puutteesta avaruuteen. Ei juoksevaa vettä, ilmanpaine lähes tyhjiö. Tämä tilanne voi vielä muuttua auringon lämmetessä vuosimiljoonien kuluessa. Maapallo täysin varmasti korventuu laavapalloksi auringon elinkaaren loppuvaiheessa. Aurinkomme ei ole yleisintä eikä pitkäikäisintä tyyppiä. Yleisin on pienempi ja viileämpi punainen tyyppi, joka on kuitenkin usein myös elämälle vihamielisempi aktiivisuudeltaan ja planeettojen kiertoradoiltaan. Kaksi kolmesta tähdestä on näitä pieniä, viileitä ja lähes ikuisia, mutta valitettavan rajusti säteileviä elämän kannalta. Planeetat niillä ovat lähes aina lukittuneet toinen puoli ikuisesti aurinkoon päin, kuten kuu maahan päin. Elämälle sopiva alue saattaa kuitenkin kehittyä niillekin, pimeän ja valoisen puolen rajalle. Tästä saatamme oppia lisää kymmenen vuoden sisällä, ehkä jo vuonna 2022 kun James Webb -teleskooppi otetaan käyttöön. Joka tapauksessa merkittävä osa tähdistä on meidän aurinkomme kaltaisia ja niistä merkittävällä osalla on planeetta elinkelpoisella alueella, kuten meillä.

Aurinkokuntamme eli aurinko planeettoineen sijaitsee galaksissa, jossa muita aurinkokuntia on luokkaa sata tuhatta miljoonaa. Vaikuttaa siltä että tähdellä on aina vähintään yksi planeetta, luultavasti useita ja säännöllisesti myös elinkelpoisella kiertoradalla.

Galakseja taas on universumin siinä osassa jonka me pystymme näkemään luokkaa sata tuhatta miljoonaa niitäkin.

Yhteensä tämä siis tarkoittaa että havaittavissa olevassa osassa universumiamme on luokkaa sata tuhatta miljoonaa sata tuhatta miljoonaa aurinkokuntaa joissa jokaisella luultavasti vähintään yksi planeetta.

Toisinaan tämä ilmaistaan konkreettisena vertauksena: näkyvässä maailmankaikkeudessa on enemmän tähtiä (ja siten myös planeettoja) kuin maapallon kaikilla hiekkarannoilla on yhteensä hiekanjyviä. Tämä suuruusluokkavertaus on riittävällä tarkkuudella laskettavissa ja pitää varmuudella paikkansa.

Universumimme todellinen koko näkemämme alueen ulkopuolella on tuntematon mutta näyttäisi olevan joko käytännössä tai todellisuudessa ääretön tai vähintään luokkaa 200 kertaa näkemäämme suurempi. Tämä on jo lähinnä uskonasia, koska suora havainnointi kauemmas on mahdotonta ja luultavasti tulee aina olemaan.

Spekuloidaan nyt vähän. Me emme planeettana näytä olevan erikoistapaus. Elämä syntyi maapallolla käytännössä heti kun olosuhteet olivat suotuisat eli oli pysyvästi juoksevaa vettä. Kun katsot taivaalle, elämää todennäköisesti on jossain muodossa kaikissa suunnissa mihin katsot. Teknologinen sivilisaatio taas saattaa olla äärimmäisen harvinainen. Mitään merkkejä sellaisesta ei ole havaittu: universumi näyttäisi maapalloa lukuunottamatta olevan luonnontilassa. Tai ehkä teknologiamme on vielä niin nuorta että emme tunnista edistyneempää sellaista. Toisaalta etäisyydet ovat pitkiä, ehkä viestit eivät ole vielä ehtineet tänne. Ehkä elämä on kaikkialla käynnistynyt jokseenkin samanaikaisesti ja on vasta aluillaan. Muun elämän kohtaaminen näyttää joka tapauksessa ongelmalliselta: etäisyydet kun ovat käsittämättömän suuria niin jo tähtienvälinen matkustus on todennäköisesti mahdotonta. Paitsi jos se tehdään sukupolvien pituisina avaruuslentoina: yksi sukupolvi lähtee jä heidän jälkeläisensä, ehkä useamman sukupolven jälkeen saapuvat perille. Tai lähtijät eivät ole biologisia, vaan koneita joille ajalla ei ole niin suurta merkitystä.

Mikäli Marsista löytyy fossiileja, se tarkoittanee että koko universumi kuhisee elämää. Tämä asia voi selvitä meille pian, kun ensimmäinen ihminen kävelee Mars planeetalla. Ehkä jo ennen vuosikymmenen vaihdetta

Aika on tämän universumin ulottuvuus (samoin kuin tilaulottuvuudet), joten muita universumeita ei synny "ikuisesti", jos koko asiaa voi edes sijoittaa aikaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Apistevisti kirjoitti:

Ei tyhjästä synny mitään. Oikea vastaus universumin syntyyn on "emme tiedä vielä."

Eipä salakuljetella tyhjyyttä siellä. 

Siksipä alussa ei ollutkaan tyhjyys, vaan kaikki on ollut aina olemassa.

Mistä se kaikki tuli?

Sen ei voi ajatella tulevan jostain, se on aina ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Apistevisti kirjoitti:

Ei tyhjästä synny mitään. Oikea vastaus universumin syntyyn on "emme tiedä vielä."

Eipä salakuljetella tyhjyyttä siellä. 

Siksipä alussa ei ollutkaan tyhjyys, vaan kaikki on ollut aina olemassa.

Nykytieteen käsityksen mukaan ei ole ollut. Universumin olemassaolo on ei-välttämätöntä.

Välttämättömyys on epärelevanttia, se on ihmisen näkökulma.