Hyviä anoppi-miniäsuhteita?

Mun anoppi on aivan ihana ihminen, kuin toinen äiti mulle.

Meillä on loistava suhde anopin kanssa, ei olla juuri missään tekemisissä. Mies on kanssani toisella kierroksella ja lapset edellisestä liitosta, minä olen ja pysyn puolestani lapsettomana. Eli mikään muu kuin mies ei sido minua appivanhempiin.

Ollaan molemmat anopin kanssa omaa rauhaa ja tilaa rakastavia introvertteja. Todettiin heti alkuun, ettei mitään henkilökohtaista, mutta kumpikaan ei kaipaa uusia ihmisiä elämäänsä. Näin on mennyt hyvin, viimeksi ollaan taidettu tavata juhannuksena vuosi sitten.

Minun edesmennyt anoppini on ihana, hän rakasti lapsiani yli kaiken ja kun erosin pojastaan hän teki valtavan taloudellisen sijoituksen minulle, jotta pystyimme pitämään kotimme. Appi oli yhtä ihana. Kaipaan heitä edelleen. En olisi parempia isovanhempia lapsilleni voinut saada. 💖

Anoppini on oikein ihanaa ihminen. On meillä ollut rähinääkin näiden 25 vuoden aikana, mutta ne kuuluivat asiaan ja viime rähinästä on 14 vuotta. Soittelemme puolin toisin kerran pari viikossa ja juttua riittää aina helposti tunniksi tai ylikin.

Mun anoppi rakastaa mua. Vitsaillaan aina, että jos joskus eroan sen pojan kanssa niin se pitää mieluummin mut kuin poikansa 🙈

Minun anoppini oli oikein ihana ja sydämellinen ihminen. Kova juttelemaan ja tuli toimeen kaikkien ihmisten kanssa. Mieheni sanoi, ettei muista, että äitinsä olisi koskaan riidellyt kenenkään kanssa. Eikä oikeasti varmasti ollutkaan. Se on aikamoinen taito. Tunsin anoppini yli 10 vuotta, mutta hän menehtyi muutama vuosi sitten.