Puhelinsoittofobia

Ei fobia, mutta lykkään niitä kyllä aina kun voin ja aiheuttaa ahdistusta. Vähän nyt on lieventynyt tuo tunne kun on tarvinnut niin paljon hoitaa asioita puhelimitse ja olen tullut samaan tulokseen kuin esitelmien kanssa esiintymispelon kanssa painiessa - ei sillä yhdellä puhelulla/esiintymisellä ole väliä, se on vain pieni hetki ja sitten se on ohi. Soittelee uudelleen jos tuli puhuttua ihan pehmeitä. Mutta siis näin pystynyt ajattelemaan vasta kun ahdistus ei ole ollut enää niin suurta.

Itse asun Englannissa ja mua hermostuttaa puhua ihmisten kanssa, joilla on todella voimakas aksentti. On todella noloa kysyä uudestaan ja uudestaan mitä sanot kun ei vaan ymmärrä toisen vahvaa aksenttia. Onneksi suurin osa puhuu sentään ilman mitään sen kummempaa aksenttia.

mitäs pelättävää siinäkin on 😂😂 kaikkia ongelmia naisilla onkim

Se auttaa paljon tuo omakanta. Viimein kun saat henkesi hädässä soitettua niin sinne kirjataan jotain mikä saa kuulostamaan idiootilta. Ihan kuin kilpailisivat terkkarissa siitä kuka kiertolausein keksii pahempaa.

Ùp

Vierailija kirjoitti:

mitäs pelättävää siinäkin on 😂😂 kaikkia ongelmia naisilla onkim

Vastasin jo sinulle mitä pelko on.

Joku oli näköjään poistanut kommenttisi, mutta miksi sun piti uudestaan sama kommentti laittaa uudestaan tänne? Kiusantekijä?

Itse en ole nainen, joten yksin olet kommenttisi kanssa.

Ei fobiaa, mutta puhelin vain on tehoton. Milloin ei saa kiinni, ei pysty vastaamaan tai muuten vain huono paikka keskustella. Sähköisesti, kun viestin lähetät, asian voi vetää yli tehtävälistalta. Työajan liu'uttaminen ei myöskään helpota ihmisten tavoitettavuutta.